Ihanat naiset

Arkaaista kreikkalaista lyriikkaa tutkiva Liisa Kaski on loistava kirjoittaja. SKS:n mysteeritietokirjallisuuden linjaa jatkava Antiikin jumalattaret herätti ensin huolta. Onko taas luvassa uusimman uusajan hömppämytologiaa?

No ei, vaikka Apila Pepita Miettisen mangamaisen lapsekas kuvitus hahmoista viittailee siihen suuntaan.

Jotain muuta tämä onkin. Kirja on niin eläväisesti kirjoitettu, että labyrintin kuningatar ja punaisen langan valtiatar Ariadne Kreetalta, monikulttuurinen kaikkeuden jumalatar Isis, Odysseusta auttanut älyn ja voiton jumalatar Athene ja maanosalle nimen antanut Europa heräävät henkiin olentoina, ihmisinä melkein.

Ei Antiikin jumalattaret ole mitään tera­piaa eikä edes essee miesvaltaa vastaan.

Kaski ei ole historioitsija, joka kertaa tarkasti kaiken, mitä kustakin tarunaisesta on siellä täällä uskottu. Viehkosti runollisen proosatarinan kertoja puhaltaa kulttuurisesti merkitsevän hengen hahmoihin. Ne kurkkivat nykyaikaan asti.

Mytologian naiset ovat veden, maan, ilman, luonnon, valon, pimeän, rakkauden, kohtalon, mysteerien ja muiden alkuvoimien valtiattaria, asioiden edustajia ihmistä korkeammalla tasolla.

Niinpä villieläinten valtiatar Artemis kimmastuu eläinten tappammisesta. Kovasti goottilainen äiti yö Nyks tuo kaaoksen kylään. Valonkantaja Selenessä on mystistä hehkua Kuun heijastumana. Moirat, nuo kohtalottaret, kutovat ja järjestelevät lankojaan meidän kuolevaisten puolesta ja lopulta päämme menoksi. Erikoisin valinta on Maria, neitsyt jumalansynnyttäjä, kristinuskon pyhin nainen. Maria kun lienee historiallinen nainen. Kahden tuhannen vuoden moninainen kultti on nostanut hänet jumalten joukkoon.

Naiset ovat nyt muutenkin esikuvia, tunnushahmoja, eri alojen haltioita. Maria Petterson kirjoitti historian jännistä naisista. Taannoin Pekka Valtonen kertoi valtaistuinten kuningattarista ja keisarinnoista.

Marjo T. Nurminen teki selkoa tiedon tyttäristä, siis Euroopan oppineista naisista. Torsti Lehtisen mielenkiinnon kohteita olivat filosofian suurnaiset, Sofian tyttäret.

Jeanne d’Arcista on kirjoitettu kirjastollinen hagiografiaa. Avilan Teresa, Salome ja jopa tieteen nainen Marie Curie ovat saaneet kohtelun, jossa on jo jonkinlaista jumaluuden värinää.

Tuhansien vuosien miessankaruuden jälkeen naisten nykyinen etuilu on hyväksyttävää. Liisa Kasken teos tuntuu ensin kevyeltä, poliittiseltakin, mutta teksti kätkee hienoon maalailuun paljon näkemyksiä. 

Liisa Kaski: Antiikin jumalattaret. 139 s. SKS, 2024.