Tarinointia tiedon­hallinnasta

Historioitsija Yuval Noah Harari (s. 1976) tarkastelee uusimmassa kirjassaan Nexus kommunikaatiota, tietoverkkoja ja tekoälyä sekä niiden tuomia haasteita. Hän kartoittaa aihetta monitieteisesti ja sovittaa oppinsa tarinallisuuden viitekehykseen.

Harari esitteli metodinsa läpimurtoteoksessaan Sapiens, joka niputti ihmiskunnan vaiheet. Bestsellerin ydinviesti oli, että kognitiiviset kyvyt – kieli, oppiminen, muistaminen ja kommunikoiminen – auttoivat homo sapiensin voittamaan muut ihmislajit, jotka ovat eläneet maapallolla.

Vertaisarvioijat ovat kritisoineet Hararia osin huterista tulkinnoista ja mutkien­ oikomisesta. Toisaalta hänen tuotantoaan on myyty yli 45 miljoonaa teosta 65 kielellä. Se on ennätyksellistä infotainmentiksi kutsutussa tietokirjallisuuden genressä.

Nexuksessa Harari kertaa aluksi, miten kehitys kivikauden nuotiotarinoista kirjoituksen keksimiseen, painotaitoon, radion ja television kaltaiseen massamediaan ja edelleen tietokoneaikaan on edennyt kiihtyvällä nopeudella. Informaation vallankumouksessa demokratiat ovat erottuneet diktatuureista siinä, miten ne käsittelevät tietoa. Diktatuurit panostavat tiedon keskittämiseen ja valvontaan, demokratiat taas itsekorjautuvuuteen ja läpinäkyvyyteen.

Hararin teeseihin kuuluu, että uusi teknologia tuo aina myös ongelmia. Tieteen edistämisen lisäksi kirjapainotaito levitti noitavainoja kaikkialle. Tekoälykin on sekä uhka että resurssi, jonka mahdollisuudet ovat vasta hahmottumassa.

Hararin mukaan se ohjaa arkeamme jo nyt internetin hakupalveluissa, somessa ja valuuttamarkkinoilla. Tekoälyn vaaroja voidaan torjua ennakoiden länsimaisella sopimusmenettelyllä. Sääntelyä ei saa jättää teknologiayrityksille ja niiden omistajille.

Harari kertoo saaneensa apua useilta henkilöiltä Nexusta tehdessä. Se näkyy kirjassa sekä aiemman tuotannon että tuoreen aineiston toistona. Samat esimerkit savitauluista Staliniin kertautuvat eri yhteyksissä. Nexus olisi selkeämpi, jos työryhmä olisi karsinut päällekkäisyyttä ja terävöittänyt kronologiaa temaattisen hyppelyn sijaan.

Nexus valaisee ja viihdyttää mutta myös hämmentää. Tekijän tapa yhdistellä tietoa joustavalla tyylillä tuntuu usein hukuttavan oleellisen vuolaaseen tarinavirtaan. Loppupäätelmät eivät kirkastu epilogissakaan.

Kuin ennakoiden palautetta Harari korostaa, että tulkinnat on hänen omiaan. Hän sanoo luottavansa siihen, että jos hän tekee virheitä, ”itsekorjaava tiedeyhteisö” paljastaa ja korjaa ne. 

Yuval Noah Harari: Nexus. Tietoverkkojen lyhyt historia. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. 589 sivua. Bazar, 2024.