Professori inspiroi järkäleitä
Matti Klingen mittava elämäntyö tiivistetään käsityskyvyn rajoihin kahdessa elämäkertateoksessa, kirjoittaa Vesa Rantama.
3
MIN
Kun varsin varteenotettava kulttuurihenkilö on pelkästään eläkevuosinaan ehtinyt julkaista yli 20 nidettä päiväkirjojaan ja kuusi muistelmateosta, mitä tarvetta häntä käsittelevät postuumit julkaisut täyttävät?
Professori Matti Klingen (1936–2023) tapauksessa uusista tietoteoksista on syytä olla kiitollinen, koska ne tiivistävät mittavaa elämäntyötä inhimillisen käsityskyvyn rajoihin. Päiväkirjojen kahlaaminen ilman vuosittaisen ilmestymissyklin tuomaa uutuudenviehätystä uuvuttaa helposti, joten tilausta on näkemykselliselle tiivistelmälle.
Sellaisen tarjoaa yleisen kirjallisuustieteen emeritusprofessori Hannu K. Riikonen, joka jo Klingen eläessä ehti arvioida jokaisen hänen muistelmaniteensä ja kasan muita, lähinnä Synteesi-lehdessä. Klinge-kirjan runko muodostuu näistä arvioista, joiden oheen Riikonen on askaroinut esimerkiksi laajan katsauksen päiväkirjoihin.
Riikonen ei kerro suoraan, miksi professorikollegan tuotanto on kiinnostanut tässä määrin, mutta kiittelee kohteensa laajaa sivistystä, kirjallista eleganssia, teksteissä ilmenevää ajan patinaa sekä väsymätöntä unohdettujen kirjallisten suuruuksien esiin nostamista.
Kohteliasta, hyväntahtoista, lähinnä detaljitasolla kohdettaan kritisoivaa Riikosta on kiittäminen toistaiseksi parhaasta yksinomaan Klingeä kirjoittajana käsittelevästä esityksestä.
Kai Ekholmin teoksessa Mies jolla oli Matti Klingen kasvot Klingen sangen itsetyytyväisen monologin läpäisevät toiset äänet, jotka arvioivat hänen näkemyksiään ja paikkaansa kulttuurimaisemassa – paikoin hyvinkin kriittisesti.
Vaikka Suomessa esimerkiksi ulkopolitiikan suurista linjoista ja monista moraalikysymyksistä vallitsee yksituumaisuuden sumu, Klingen tai hänen nuoruudenystävänsä Pentti Linkolan (1932–2020) kaltaisille toisinajattelijoille on suotu erivapauksia – he jotenkin puhdistivat ilmaa. Tämän vuoksi esimerkiksi Klingen täysin kritiikitön Putinin Venäjän ihailu tai ajoittainen holokaustin vähättely jätettiin yleensä haastamatta.
Ukrainan sotaa mahdollisesti käsitellyttä Klingen päiväkirjojen viimeistä nidettä ei ainakaan toistaiseksi ole julkaistu – eikä yleisöllä tai edes tietokirjailija Kai Ekholmilla ole pääsyä hänen arkistoihinsa.
Koska Klinge Ekholmin mukaan eli ”julkisen elämän”, johon kuuluivat julkaistut päiväkirjat ja sosiaalinen esiintyminen, eikä professorin perhettäkään ole kirjaan haastateltu, sattuvampi nimi teokselle voisi olla yksinkertaisesti ”Matti Klingen kasvot”.
Mies niiden takana näkyy välähdyksinä, esimerkiksi kun kirjailija Sirpa Kähkönen, Klingen vanha oppilas ja ystävä, muistelee Klingeä ulkoilemassa lapsenlapsiensa kanssa: ”Silloin Klingessä näkyivät harvinaisen selkeästi puhdas rakkaus ja ilo, joita kaikki eivät ehkä hänessä koskaan nähneet.”
Jos lukijan Klinge-kuva on kovin vakava, Ekholmin teos tarjoaa kosolti myös akateemis-perinteellistä hassuttelua – ja jopa tuiki harvinaisia itseironian hetkiä.
”Kun ihminen vanhenee, hänestä tulee oma karikatyyrinsa”, kertoo Klingeä Helsingin yliopiston ruotsinkielisenä historian professorina seurannut Henrik Meinander hänen sanoneen.
Mies jolla oli Matti Klingen kasvot perustuu kirjallisten lähteiden ohella kymmenien Klingen tunteneiden henkilöiden haastatteluille. Ekholm ei halua kutsua kirjaansa elämäkerraksi, koska ”sellaisia tehdään vuosikausien hankkeina, vankalla rahoituksella ja perinteenmukaisesti”.
Kääntäen lausunnosta voi päätellä, että Ekholmin ”tutkiva henkilökuva” on tehty halvalla ja tolkuttoman kiireen vallassa.
Jylhän koomisesti alkava teos – alussa Klingen muodostama ”Yhden miehen kulkue etenee kuin Kölnin katedraali” pitkin Esplanadia – päättyy repaleiseen tilapäisrunoon sekä läjään niukasti editoitua haastattelumateriaalia. Klinge selvästi oli kirjurilleen turhan iso pala nieltäväksi, ainakin asetettuun kalmanlinjaan mennessä.
Samaa vikaa oli Ekholmin toista gargantuamaista kulttuurihahmoa, Jörn Donneria (1933–2020), käsitelleessä taannoisessa teoksessa.
Kai Ekholm: Mies jolla oli Matti Klingen kasvot. 524 sivua. Otava, 2024.
Hannu K. Riikonen: Klinge. 348 sivua. Ntamo, 2024.