Lyhyt matka helvettiin
The Beyond on yhdistelmä puutteita ja ainutlaatuisia näkyjä, Kalle Kinnunen kirjoittaa elokuva-arviossaan.
2
MIN
Sensuuri teki Lucio Fulcin maineikkaimpien elokuvien aikalaismaahantuonnin Suomeen mahdottomaksi. Italian 1970- ja 1980-luvun kauhubuumin keskeisistä ohjaajanimistä Dario Argento on nostettu arvoon, mutta The Beyond (L’Aldila, 1981) on vasta ensimmäinen elokuva, joka Fulcin kultakaudelta tuodaan meille valkokangaslevitykseen. Quentin Tarantinon levitysyhtiö Rolling Thunder toi ohjaajalta juuri The Beyondin uusintaensi-iltaan Yhdysvaltain teattereihin jo 1990-luvulla.
Argenton oopperamaisen maalailevuuden sijaan Fulcin kerronta oli tylppää.
Hän käytti huoletta tyylittöminä pidettyjä keinoja, kuten alleviivaavia zoomeja. Varsinaiset tavaramerkit ovat äärimmäinen verisyys sekä näennäisen tosikkomaisuuden luoma absurdiikka.
Mikään ei ole liian kummallista todettavaksi naama peruslukemilla, ja roolihahmojen toiminta saa olla käsittämätöntä.
The Beyond kertoo tapahtumista louisianalaisessa hotellissa, joka alla ei ole vähempää kuin portti helvettiin.
Katsomiskokemuksen kannalta ei ole ratkaisevaa, että kyse on itse asiassa Fulcin helvettiteemaisen trilogian keskimmäisestä osasta. Pahuus manifestoituu tappajahämähäkkien ja zombien hyökkäyksinä, joissa liha repeää ja silmämunat muljahtelevat.
Juoni on ällöttävyyksien kummitusjuna, jossa kuvottavat kohokohdat menevät pidemmälle kuin odottaisi – kunnes salamaleikkaus palauttaa kerronnan takaisin saippuaoopperamaisiin kuvioihin. Fulcin elokuvat ovat perinteisellä tavalla katsottuina niin jääräpäisen epäuskottavia, että asian kritisoiminen muljahtaisi ääliömäiseksi.
Epäloogisuuden ohella unenomaisuutta korostaa aikarakenteen vinksahtaminen. Kuvat tuntuvat kestävän liian pitkään. Näyttelijöiden tunneilmaisu on rajallista: ollaan täysin vieraantuneita tai reaktioissa mennään nollasta sataan.
Pääosia esittävät brittiläiset Catriona MacColl ja David Warbeck, josta oli 1970-luvulla ehditty veikkailla uutta Bondia, ennen kuin Roger Moore nappasi roolin.
Kaiken taustalta paljastuu saumaton filosofia, Lucio Fulcin hyytävä epäluottamus ihmisiin. Helvetin portit aukeavat, koska kukaan ei kuuntele varoituksia. Ohjaajan eleganssi on ainutlaatuisen läpitunkevaa nahkeutta.
Vaikka The Beyondin puutteita voisi listata monesta näkökulmasta, kauhufantasian yllätysten ja loppunäkyjen rohkeutta ja ainutkertaisuutta ei voi kiistää. Hengenheimolaisuus viitteellisesti mukaan tuodun kauhukirjailijan H. P. Lovecraftin pessimismiin on ilmiselvää.
Lucio Fulci: The Beyond. Elokuvateattereissa 19.7. ★★★