25 vuotta sitten
Kaupunginhallitus päätti 1999 purkaa itähelsinkiläisen lähiön, jonka maaperästä oli löytynyt vanhan kaatopaikan myrkkyjä.
2
MIN
”Kaivinkone ehti rouhaista kaksi kauhallista, kun työt pysähtyivät. Ympäristökeskukseen soitettiin ja ilmoitettiin, että täällä haisee pahalta”, Myllypuron Alakiventiellä asuva Aki Tuppurainen kertaa viime syksyn tapahtumia.
Jotain oli vialla: näytteistä löytyi syanidia, öljyjä ja useita raskasmetalleja. Alakiventie 4–8:ssa nukuttiin vanhan kaatopaikan, tikittävän ympäristökatastrofin päällä. 31. toukokuuta 1999 Helsingin kaupunginhallitus päätti salaisena asiana, että yksitoista taloa puretaan ja 500 asukkaalle etsitään uusi koti.
Idyllinen, vehreän kaunis kerrostaloalue muuttui iltapäivälehdissä syanidilähiöksi, kansan suussa myrkkypommiksi ja tutkijoiden kielessä case Myllypuroksi. Alueellisten ympäristökeskusten puhelimet alkoivat piristä ympäri maata. Tv:n aamu-uutiset tiesi kertoa, että Suomessa on 25 000 Myllypuron tapaista saastunutta aluetta.
Alakiventiellä on asuttu jätteiden päällä yli 20 vuotta. On perheitä, joiden jälkikasvu on juuri lentänyt pesästä maailmalle, ja on perheitä, joiden tenavat hädin tuskin taapertavat. Huoli on silti yhteinen – terveys.
Aki Tuppuraisella on kolmen lapsen katras, Iida, 1, Neea, 2, ja Niko, 10. ”Nuorimmainen on sairastanut kymmenkunta korvatulehdusta. Väkisinkin ajattelee, että niillä on yhteys kaatopaikan myrkkyihin.”
Myllypuron kaatopaikka on yhä kysymysmerkkejä täynnä – niin kuin useimmat saastuneet alueet. Tutkijat aprikoivat, onko kaikki myrkyt löydetty ja pysyvätkö löydetyt paikallaan seuraavat sata vuotta. Vanhemmat miettivät, syövätkö maassa leikkivät lapset raskasmetalleja ja haihtuuko huoneisiin vaarallisia yhdisteitä.
Alakiventieläiset yhdistävät omakohtaiset sairauskokemukset ja -pelot tämän kevään mittaustuloksiin. Useiden vaarallisten aineiden pitoisuudet ovat ylittäneet laajalla alueella ohjearvot kymmen- ja jopa satakertaisesti.
Terveystutkijat suhtautuvat kriittisesti ohjearvoihin: ne on kopioitu ulkomailta useista eri lähteistä ja perustuvat epävarmoihin tietoihin.
”Ohjearvot ovat liian tiukat, ne on otettu Keski-Euroopan viljelymailta. Nikkelin sallittu tausta-arvo on niin alhainen, että yksin sen perusteella Lappi pitäisi toimittaa kokonaisuudessaan kaatopaikalle”, Helsingin ympäristöterveyspäällikkö Antti Pönkä esittää.
SK 28/1999 Petri Pöntinen: ”Niin maa vastaa”, 16.7.1999.