Suurenmoinen sukukronikka­

Kahdeksannessa elämässä riittää ihasteltavaa – ja se on vasta alkua, Outi Hytönen kirjoittaa arviossaan.

kirja-arvostelut
Teksti
Outi Hytönen
2 MIN

Nino Haratishvili oli julkaissut jo useam­man romaanin, mutta vasta hänen jättimäinen sukukronikkansa Das achte L­eben osoittautui todelliseksi läpilyönniksi. Haratishvili on syntynyt Georgiassa ja asunut Saksassa lapsuudestaan lähtien. Hän kirjoittaa kahdella kielellä.

Nyt suomennettu 561-sivuinen nide Kahdeksas elämä on vasta romaanin ensimmäinen puolikas. Kustantamo Aula & Co ja suomentaja Raija Nylander ovat ottaneet tehdäkseen suuren ja myös suurenmoisen työn. Ihasteltavaa riittää laadukkaasta suomennoksesta Haratishvilin monipolvisiin juonikuvioihin ja historian hallintaan.

Kriitikoiden ja suurten lukijajoukkojen mieltymyksiä pidetään usein keskenään vastakkaisina. Kahdeksas elämä edustaa sitä laadukkaan lukuromaanin tyyppiä, joka onnistuu tyydyttämään molempia. Vauhdikkaassa ja dramaattisessa juonessa on romantiikkaa, murhia, juonittelua ja perheen sisäisiä viha-rakkaussuhteita, mutta samalla Haratishvilin teksti on voimakasta niin henkilö- kuin miljöökuvaukseltaan.

Tbilisiläisen suklaatehtailijan ja hänen tytärtensä Merin, Lidan, Anastasian ja Christinen, heidän miestensä ja lastensa elämään vaikuttavat valtavat historialliset käänteet. Georgiasta tulee osa Neuvostoliittoa. Anasta­sian mies palvelee armeijassa, ja sinne hakeutuu hänen poikansa Kontanstinkin. Saman perheen sisältä löytyy kuitenkin myös Georgian itsenäisyyttä kannattava nuori mies. Vähitellen perheenjäsenille selviää, mitä Neuvostoliitossa tarkoittaa se, että joutuu valitsemaan puolensa. Joillekin kovimman mahdollisen kohtalon kautta.

Historialliset kehykset ovat kirjassa vankat, mutta Haratishvili kuljettaa tarinaa tunnelmallisten kohtausten kautta. Ollaan juhlissa, Tbilisin kaduilla, erilaisissa huoneissa. Neuvostoajan todellisuus on käsittämätön, kuin suoraan painajaisesta. Jokaisen on uhrauduttava jotenkin tai uhrattava jotakin. Perheen sisälläkään ei puhuta ­asioista suoraan.

Kertoja törmää kirjallisuuden rajoihin. Samanaikaisia tapahtumia on miltei mahdotonta kuvailla: ”Tarinat limittyvät, sulautuvat toisiinsa, kasvavat yhteen – yritän purkaa tätä vyyhteä, koska asiat on kerrottava yksi toisensa jälkeen, koska maailman samanaikaisuutta ei pysty sanoin kuvailemaan.” Tarinaan jää väkisinkin aukkoja, mutta Haratishvili kuljettaa sujuvasti lukuisia suvun jäseniä ajassa eteenpäin.

Kronikasta kehkeytyy runsas ja monta näkökulmaa historiaan tarjoava, viihdyttävä ja koskettava teos. 

Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle). Osa 1. Suom. Raija Nylander. 561 sivua. Aula & Co, 2024.