25 vuotta sitten
Diplomatia oli presidentti Ahtisaaren ominta aluetta, Suomen Kuvalehti kertoi keväällä 1999.
Helsinki, tiistai, 18. toukokuuta. Presidentti Martti Ahtisaari istuu presidentinlinnan Valtiosalissa Venäjän Balkanin erityislähettilään Viktor Tšernomyrdinin ja USA:n varaulkoministerin Strobe Talbottin kanssa.
Neuvottelut ovat ratkaisevat. Viimeistään nyt pitäisi selvitä, lähteekö Ahtisaari Belgradiin vai ei, ja missä ominaisuudessa. Tšernomyrdin matkustaa Belgradiin keskiviikkona 19. päivä. Hän toivoo, että saisi Ahtisaaren seurakseen. Viemisinään heillä pitäisi olla yhteinen rauhanehdotus presidentti Slobodan Miloševićille.
Asiat ovat edenneet enemmän kuin nopeasti. Kun Talbott, Ahtisaari ja Tšernomyrdin poseeraavat presidentinlinnan parvekkeella, on vain viikko siitä, kun Ahtisaarta ensimmäistä kertaa esitettiin Kosovon rauhansovittelijan tehtävään. Ahtisaaren pyöritys alkoi Ranskan presidentin Jacques Chiracin vierailun yhteydessä 10.–11. toukokuuta. Chirac toivoi, että Ahtisaari ryhtyisi välittämään rauhaa Kosovoon. Talbott esitti samalla viikolla, että Tšernomyrdin ja Ahtisaari lähtisivät yhdessä Kosovoon.
”Tšernomyrdinillä on valtaa ajaa läpi heidän yhdessä laatimansa neuvottelupohja Miloševićille ja Ahtisaarella taas länteen”, poliittisen historian professori Timo Soikkanen taustoittaa. ”Diplomatia on hänen ominta alaansa. Esimerkiksi Namibiassa hän teki yksin ratkaisuja, jotka pelastivat koko prosessin.”
SK 20/1999 Silja Lanas Cavada: ”Suuntana Belgrad”, 21.5.1999.
Vuonna 1984
Tehtävänä oli suunnitella tasavallan presidentille virka-asunto Mäntyniemen tontille. Voittaneen ehdotuksen tekijöiksi osoittautuivat arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä.
Reima Pietilä sanoo, että kilpailutehtävä oli vaikea. Missään ei ole löydettävissä mallia, siis modernia rakennusta, joka olisi tehty demokraattisen tasavallan päämiehelle.
”On olemassa suomalainen arkkitehtuurikieli, joka on koulittu ilmaisemaan maan demokratian tuntoja. Ajattelimme heti, että siitä ei saa horjahtaa.”
Sk 20/1984 Hannele Jäämeri: ”Tästä asunto presidentille”, 18.5.1984.
