Sinfonia ei pelota
Radion sinfoniaorkesteri on hurjassa iskussa Witold Lutosławskin levytyksessä, Risto Nordell kirjoittaa levytärpeissään.
1
MIN
Olli Mustonen viljelee sävellyksissään perinteisiä nimiä: konsertto, sonaatti, sinfonia. Kyse ei kuitenkaan ole hienostelusta tai kikkailusta. Olennaista on sisältö. Mustonen on rakentanut omalakisen sävelkielen, joka karttaa ylenmääräistä modernismia. Ian Bostridge laulaa upeasti toisen sinfonian vaativan tenoriosuuden.
Olli Mustonen: Symphonies 2 & 3. Turun filharmoninen orkesteri. Ondine.
Kaksi tuubasäveltäjää
Jukka Linkolan tuubakonsertto vetoaa kuuntelijaan ilman monimutkaisia selityksiä. Jazzmiehenä tunnettu Linkola on tässä mielessä Olli Mustosen hengenheimolainen. On elämys kuulla Harri Miettusen tuuban pehmeää sointia. Rolf Gustavsonin Airborne on taiten puhaltimille kirjoitettu.
Jukka Linkola: Concerto for Tuba and (Wind) Orchestra, Rolf Gustavson: Airborne. Finnish Symphonic Wind Professionals.
Orkesterisäihkyä Puolasta
Witold Lutosławskin orkesterimusiikin tunnetuin teos on Bela Bartókin esikuvan mukaan syntynyt Konsertto orkesterille. Se on värikylläistä orkesterisoinnin juhlaa. Moderni 1950-luvun teos sisältää myös barokkisia muotoja. RSO on levyllä hurjassa iskussa!
Witold Lutosławski: Concerto for Orchestra, Partita for Violin, Novelette. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Nicholas Collon. Ondine.