Hapankaali, hyvää ja kaunista

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Hanna Weselius
Kirjoittaja on kirjailija, taiteen tohtori ja valokuvataiteen yliopistonlehtori.

Talvi on ollut kova. Maa on peittynyt nietoksiin, pakkanen kurittanut etelärannikkoa myöten. Jäätyneitä autoja on sulateltu hypermarkettien parkkihalleissa sillä aikaa, kun on itse viipyilty hedelmätiskien ikuisen kesän ääressä.

Tammikuussa sähkön hinta ampaisi. Keskustelu kasvihuoneviljelystä alkoi heti. ”Kyllä tämä järjestelmä pitää saada toimimaan”, julisti Kauppapuutarhaliitto. Kurkun kilohinnan nousua pelättiin.

Kalliin sähkön uhasta tomaateille ja kurkuille puhuttiin myös viime talvena, siitä on tullut vakioaihe. Mitä hirveää siis tapahtuu, jos tuoreita vihanneksia ei syö joka päivä tai joka viikko?

Ei mitään. Ihmisen elimistö ei tarvitse tomaattia ja kurkkua talvikuukausina. Vihannesten viljely 30 asteen pakkasessa Pohjanmaalla on yhtä järkevää kuin riisinviljely Saharassa. Mittavaa kasvihuoneviljelyä pidetään kuitenkin itsestäänselvyytenä, jopa huoltovarmuuskysymyksenä. Miksi?