Tuhannen runokirjan tähden
Mitä vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen leikkaamisesta seuraa?
Hallitus aikoo poistaa vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen ensi vuoden budjetista. Tuki on ollut käytössä vuodesta 1985 lähtien.
Leikkaustarve johtuu parlamentaarisen työryhmän edellisen hallituskauden aikana tekemästä päätöksestä, ettei Veikkauksen rahapelituottoja kompensoida sellaisenaan. Vuonna 2024 kulttuurin rahoitukseen vaikutus on 4,2 miljoonaa euroa, mikä on alle prosentin koko kulttuuribudjetista.
Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok) kommentoi Suomen Kuvalehdelle sähköpostitse valinneensa leikkauskohteet niin, että ne vaikuttaisivat mahdollisimman vähän taiteen tekemiseen. SK teki opetus- ja kulttuuriministeriöön (OKM) tietopyynnön ja sai ministeriön Multalalle hallitusohjelman painopisteitä mukaillen valmisteleman ehdotuksen. Ostotuen leikkaus on mukana ehdotuksessa.
Ehdotukseen nähden ministeri on säästänyt taiteen Suomi-palkinnot ja puolet ystävyysseurojen rahoituksesta. Tätä kompensoidaan 1,3 miljoonan leikkauksella alueellisen kulttuuritoiminnan kehittämiseen, mitä ministeri perustelee kuntien vahvoilla tilinpäätöksillä.
Ministeriön ehdotuksessa kirjastot listataan suojeltavaksi painopisteeksi. Ylijohtaja Riitta Kaivosoja kertoo, että vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki on ollut poikkeus kirjastotukien joukossa. Muut kirjastojen määrärahat ohjataan kunnille valtiovarainministeriön kautta. ”Tässä on varmasti se peruste.”
Ostotuen leikkaus oli Sanna Marinin hallituksen pöydällä syksyllä 2021, mutta kaatui julkiseen vastustukseen. Kaivosoja pitää tärkeänä, että leikkauksia tehdään kohdennetusti: ”Jatkuvasti ei voida juustohöylätä.”
Kunnille myönnettävän vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen määrä vaihtelee asukasluvun mukaan noin 2 000 ja 11 000 euron välillä vuosittain. Tuella saa hankkia kirjallisuutta noin 700 nimikkeen listalta.
860 000 euron tuki käsittää noin kolme prosenttia Suomen kirjastojen vuotuisista kirjahankinnoista. OKM:n mukaan tuella hankittiin 2022 yhteensä 36 000 kirjaa. Karkeasti puolet oli lasten- ja nuortenkirjoja, viidennes tietokirjoja, toinen viidennes aikuisten kaunokirjallisuutta ja loput selkokirjoja, sarjakuvia ja runoja.
Kirjoista käännettyjä on yhdeksän prosenttia.
Tuella hankitaan selkokirjallisuutta listan nimikemäärään nähden erityisen paljon. Hieman yli tuhat runo- ja näytelmäkirjaostoa jakautuvat kymmenien nimikkeiden kesken.Jotkut kirjastot ovat pitäneet laatukirjallisuuden listaa liian marginaalisena ja toivoneet tukea muun muassa dekkarien ostoon. 11 prosenttia kirjalistan niteistä jää kymmeneen tuettuun kirjaostoon tai sen alle.
Toisaalta kirjastolaki edellyttää ylläpitämään ”monipuolista ja uusiutuvaa kokoelmaa”.
Yleisten kirjastojen neuvoston puheenjohtaja Päivi Savinainen pitää tukea hyvin tärkeänä erityisesti pienille kirjastoille. Samaa on korostanut Suomen kirjastoseura.
”Jo valmiiksi on painetta hankkia varauksia saavaa kirjallisuutta. Huolta lisää, että kuntien talouden tila nähdään kirjastoissa hyvin haastavana”, Savinainen sanoo.
Kirjastonjohtaja Pekka Uotila pohti tukea taannoin Tiedonjulkistamisen valtuuskunnan blogissa: ”Onko vähälevikkisten, painettujen kirjojen tuki juuri se keino, joka parhaalla mahdollisella tavalla lisää korkeatasoisen tiedon julkistamista?”
Vuonna 2025 hallitus aikoo leikata opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksista 25 miljoonaa euroa ja 2026 vielä 50 miljoonaa euroa. Joulukuussa valtiovarainministeri ja valtiovarainministeriö ovat puhuneet satojen miljoonien eurojen lisäleikkausten tarpeesta näiden päälle.
Kulttuuritoimijoita huolettaa leikkausten kohdentuminen valtionavustuksiin eli niin kutsutulle vapaalle kentälle, jota ei ole suojattu laissa kuten esimerkiksi taiteilija-apurahoja.
Ylijohtaja Kaivosoja rauhoittelee tilannetta.
”En näe sitä niin kaksijakoisena. Valtionavustuksen ja valtionosuuksien välillä mekaniikka on erilainen, mutta molempiin näitä kasvavia säästöjä voidaan kohdentaa.”