Kuuhullu
Genesis-konkarin kappaleet ovat hidasliikkeisiä mutteivät raskaita, Tero Alanko kirjoittaa.
Peter Gabriel jätti Genesis-yhtyeen 1970-luvun puolivälissä ja julkaisi sen jälkeen neljä merkittävää soololevyä melko nopeasti. Sittemmin tahti on hidastunut.
Gabrielin (s. 1950) edellinen uusista lauluista koostunut albumi ilmestyi 2002. Sittemmin hän on julkaissut näkemyksiään suosikkikappaleistaan (David Bowie, Talking Heads, Radiohead ja niin edelleen) sekä orkestroituja versioita vanhoista lauluistaan.
I/O-albumin materiaali on tuttua Peter Gabrielin seuraajille. Hän on julkaissut tänä vuonna uuden kappaleen aina täydenkuun aikaan. Gabriel on myös esittänyt tulevan levyn lauluja kiertueellaan.
Peter Gabrielin ylivoimaisesti suosituin – monen mielestä myös paras – albumi on vuonna 1986 ilmestynyt So. Sen myötä Gabrielin huolitellusta mutta rohkeasta taidepopista tuli hetkeksi valtavirtaa. Sledgehammer-, Don’t Give Up – ja Big Time -kappaleiden videot pyörivät Music Televisionissa alituiseen. Gabriel löysi tyylinsä, josta on pitänyt kiinni. Aiempien albumien vainoharhat ja spontaanius vaihtuivat harkintaan ja hitaaseen kypsyttelyyn. Joku saattaisi puhua seestymisestä.
I/O-albumin musiikki on tunnistettavaa muutenkin kuin Gabrielin hiukan käheän mutta hienosti soivan lauluäänen ansiosta. Road to Joy on erinomainen arkkityyppi hänen rytmikkäistä poplauluistaan. Onnistuneimmilta balladeilta tuntuvat komeasti mutta maltilla kasvava Playing for Time ja Gabrielin kuolleelle äidille omistettu And Still. Monet levyn kappaleet ovat hidasliikkeisiä mutteivät raskaita. Ne on valittu 150 mahdollisen joukosta.
Keskeiset soittajat ovat tuttuja ammattilaisia. Kitaristi David Rhodes, basisti Tony Levin ja rumpali Manu Katché ovat soittaneet Gabrielin yhtyeessä vuosikymmenten ajan. Brian Eno on mukana muusikkona.
I/O-albumin kiinnostava juju on se, että kokonaisuus julkaistaan kahtena eri miksauksena. Dark Side -miksauksen on tehnyt yhdysvaltalainen Tchad Blake ja Bright Side -miksauksen englantilainen Mark ”Spike” Stent. Gabriel on kuvaillut Blakea kuvanveistäjäksi ja Stentiä taidemaalariksi.
Stentin ”kirkas” versio tuntuu keskittyvän Gabrielin lauluäänen ympärille, kuten popmusiikissa on tapana. Blaken ”tumman” näkemyksen äänimaailmassa tapahtuu enemmän. Siinä materiaalia on käsitelty rohkeammin.
I/O-levyn cd-painos sisältää molemmat miksaukset. Vinyylinä ne täytyy ostaa erikseen.
Peter Gabriel: I/O. Real World Records.