Ranskan tappiot saattavat heijastua laajalle – näissä maissa ”Afrikan santarmilla” on vielä vaikutusvaltaa

Ranskan vaikutusvalta entisissä siirtomaissaan Afrikassa on heikentynyt muutaman viime vuoden aikana merkittävästi.

Näin on käynyt erityisesti Sahelissa, valtavalla Saharan eteläpuolisella puoliaavikko- ja savannialueella. Se on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut ääri-islamilaisten jihadistien vahvaa tukialuetta.

Ranska on joutunut vetämään pois joukkonsa Keski-Afrikasta, Malista ja Burkina Fasosta vallankaappausten jälkeen. Terrorismin vastainen Barkhane-operaatio lopetettiin. Siihen oli osallistunut tuhansia Ranskan sotilaita.

Vetäytymisten jälkeen Ranska alkoi keskittää terrorismin torjunnan joukkojaan Nigeriin, jota on pidetty alueen vakaimpana ja länsimielisimpänä valtiona. Viime heinäkuussa kuitenkin myös sen siviilihallitus kaatui, ja Ranska, ”Afrikan santarmi”, aloitti vetäytymisen lokakuun lopussa.

Ranskan ulko- ja geopolitiikan alamäki Sahelissa saattaa heijastua muuallekin Afrikkaan.

Opecin pienen öljyvaltion Gabonin presidentti Ali Bongo syrjäytettiin jo elokuun lopulla sotilasvallankaappauksessa.

Bongo ja hänen Omar-isänsä ehtivät toimia Gabonin yksinvaltiaina yhteensä 56 vuotta Ranskan suojeluksessa.

Ranskan ystävistä Kamerunin itsevaltias Paul Biya on ollut vallassa 41 vuotta, Kongon tasavallan Denis Sassou Nguesso 39 vuotta. Myös Djiboutissa ja Togossa on pitkäaikaiset ranskalaismieliset johtajat.

Senegalin presidentin Macky Sallin (vallassa vuodesta 2012) ja Norsunluurannikon presidentin Alassane Ouattaran (vallassa vuodesta 2010) asemaa horjuttaa tyytymättömyys siihen, että he vangitsevat poliittisia vastustajiaan.

Ranskalla on Sahelin alueen terrorisminvastaisten joukkojen lisäksi noin 3 000 sotilasta pysyvissä tukikohdissa Gabonissa, Djiboutissa, Senegalissa ja Norsunluurannikolla. Gabonissa ne eivät pystyneet estämään kaappausta ja tuskin kykenevät siihen muuallakaan.

Ranskalla on ollut Afrikassa pitkään valttikortteinaan CFA-frangi ja Länsi-Afrikan frangi. Ne ovat yhteisvaluuttoja, joita käyttää neljätoista Länsi- ja Keski-Afrikan maata.

Valuutoilla tavallaan jatkettiin Ranskan siirtomaapolitiikkaa sen jälkeen, kun Afrikan maat itsenäistyivät. Molemmat olivat aikanaan sidottuja Ranskan frangiin. Nykyisin ne on sidottu euroon.

Tämänkin kortin teho vähenee. CFA-frangien käyttäjävaltiot suunnittelevat rahayksikön korvaamista uudella afrikkalaisella yhteisvaluutalla ecolla.

Koronapandemia hidasti hanketta, mutta eco on tarkoitus ottaa käyttöön vuoteen 2027 mennessä.

Ranskan on määrä luovuttaa puolet CFA-frangin valuuttareserveistä uutta ecoa käyttävälle Cédéao-rahaliiton afrikkalaisvaltioille. Se heikentää Ranskan rahapoliittista saneluvaltaa selvästi.

Lue analyysi: Ranska kaatui ylimielisyyteensä ja terroristit voittivat