Roikotuksia
Suomalaiset jännityskirjailijat tekevät kirjoja entistäkin sarjallisemmin.
Yksi syksyn odotetuimmista jännityskirjoista tulee Helena Immoselta.
Immonen kohautti debyyttiromaanillaan Operaatio Punainen kettu. Siinä hän kuvitteli realistisesti ja ilman liiallisen kaunokirjallisia elementtejä, miten sota Suomen ja Venäjän välillä voisi alkaa ja mitä se siihen osallistuville suomalaisille ja heidän perheilleen tarkoittaisi.
Seuraava Operaatio-kirja jatkoi itsenäisesti samojen päähenkilöiden elämää muun muassa Afganistanissa. Operaatio Aavikkoketun juonikuvio jäi jo enemmän ilmaan, mutta Operaatio Napakettu jatkaa kahden pariskunnan, Jonin ja Merin sekä Riinan ja Mikaelin tarinaa saumattomasti siitä, mihin edellinen kirja päättyi.
Nyt Venäjä laajentaa Ukrainan sotaa arktisella alueella, ja sotilaita tarvitaan jälleen. Immonen nostaa mukaan enemmän trillerien tyypillisiä kuvioita ja tehokeinoja, biouhkia ja superagentteja, hieman harmillisesti.
Kirjallinen ilmaisu on kehittynyt merkittävästi, viihteellisyyden kärsimättä. Ja se loppu: yhtä tylyä lopetusta harvoin näkee, kuin kesken lauseen.
Moni suomalainen retkeilijä suuntaa ruskavaellukselle Sarekin kansallispuiston jylhiin maastoihin Ruotsiin. Pohjalle ei kannata lukea Ulf Kvenslerin psykologista Erämaa-trilleriä (Sarek), tai matka jää tekemättä.
Perusasetelma on selvä: aiemmin yhdessä vaeltaneen kolmikon mukaan tulee uusi jäsen, joka alkaa käyttäytyä oudosti. Lopulta erämaasta haetaan yksi pois, ja muut ovat kuolleet tai kadoksissa, mutta kuka on syyllinen?
Nyt ei olla yhden yön reissulla Bodominjärvellä, vaan pitkällä vaelluksella, jossa ongelmilla on tilaa kehittyä. Massiivisesta koostaan ja suhteellisen vähistä tapahtumista huolimatta Erämaan lukee todella innostuneesti. Se on kansainvälisen genren hieno pohjoismainen päivitys.
Jotkut rikolliset nousevat suureen maineeseen. Yksi heistä on Hallin Janne eli Juhani Mattila, joka nälkävuoden 1867 lopussa murhasi huikentelevaisen elämän rahoittamiseksi Kuoreveden Mustalaisenmäessä postimiehen. Apurina oli renkipoika Santeri. Heidät molemmat tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistukset muutettiin karkotuksiksi Siperiaan.
Mittavan kirjallisen tuotannon tehnyt Tapani Bagge on ottanut Hallin Jannen käsittelyyn yhtenä monista. Koska Hallin Janne kirjoitti itse ylös vaiheitaan ja hänestä tehtyä balladia on laulettu kansan keskuudessa, tarina on pääpiirteissään tuttu. Päähenkilö on Santeri, joka kertoo tunnettuihin tosiasioihin perustuvan kuvitellun tarinan karismaattisesta, itseriittoisesta ja impulsiivisuuttaan töpeksivästä roistosta.
Fiktiivisen kirjan toinen osa perustuu Hallin Jannesta kerrottuihin huhupuheisiin. Legendan mukaan hän päätyi Yhdysvaltoihin, suoritti uuden postimurhan ja teki vankilassa itsemurhan. ”Helvetissä tavataan!”
Lännenkirjoja kirjoittanut Bagge on omimmillaan pienoisromaaninsa jälkipuoliskolla, jossa Hallinpenkin köyhät savupirtit vaihtuvat Lännen kultamaihin ja suuriin savottoihin.
Kiehtovat kirjat herättävät halun tietää aiheesta enemmän. Tällä kertaa näin todella käy.
Liki mestarillisen debyytin Jääsilkkitien kirjoittanut rovaniemeläinen juristi Anu Ojala jatkaa poliisinsa Ronja Jentzschin taisteluiden seuraamista Torniossa.
Kuolinsoitossa terästettyjen fentanyylinappien vuori kasvaa ja nuorten ruumiita kertyy röykkiöiksi. Paine saada rosvot kiinni kasvaa kuolema kerrallaan, mutta tutkintaa vaikeutetaan.
Ojala kirjoittaa huiman houkuttavasti ja noudattaa monien menestyskirjojen oppia: toimintaa ei kannata liudentaa päähenkilön syömisen tai nukkumisen kuvailuilla. Tilanteesta toiseen paahdetaan väsymyksen ja nälän riivaamana yhä maanisemmin. Katse on asiassa, ei alkoholiongelmissa, yhteiskunnallisissa teemoissa tai luonnossa.
Kuolinsoitto on kuin koukuttavan televisiosarjan yksi jakso. Milloin seuraava ilmestyy?
Tapani Bagge: Hallin Hurja. 99 s. Aviador, 2023.
Helena Immonen: Operaatio Napakettu. 462 s. Crime Time, 2023.
Ulf Kvensler: Erämaa. Suom. Leena Virtanen. 490 s. WSOY, 2023.
Anu Ojala: Kuolinsoitto. 254 s. Gummerus, 2023.