”Mulle ei ikinä sanottu, että Amanda älä”
Ratakelaaja Amanda Kotaja elää huippu-urheilijan elämää.
Lähtölaukaus kajahtaa Pariisin Stade Charlétyllä. Seitsemän kilpailijaa ampaisee liikkeelle. Alkuun kolme hitaampaa, mahdollisimman voimakasta työntöä.
Kun kelaustuoli saa vauhtia, kädet tikkaavat yhä tiuhempaan. Kisassa työntöjä eli lyöntejä tulee noin 35. Vasemmalla mauritiuslainen Noemi Alphonse haastaa, mutta ei pääse edelle.
Amanda Kotaja on ensimmäisenä maalissa. 15,96! Hän nostaa käden ilmaan tuulettaakseen.
Kotaja voitti heinäkuussa kolmannen maailmanmestaruutensa sadan metrin ratakelauksessa. Se oli kauden tärkein kilpailu. Menestys toi paikan Pariisin ensi vuoden paralympialaisiin.
”Sen jälkeen on voinut ottaa henkisesti vähän iisimmin”, Kotaja sanoo.
Kotaja on yksi viime vuosien menestyneimmistä suomalaisurheilijoista. Harvalla on samanlaista mitaliriviä: neljä maailmanmestaruutta, joista yksi 200 metrin matkalta. Satasella neljä Euroopan mestaruutta, hopeaa Tokion paralympialaisista.
Vaikka lajien harrastusmäärissä on suuri ero, toisinaan Kotaja vertaa itseään vammattomiin yleisurheilijoihin. Ennen seiväshyppääjä Wilma Murron pronssia Budapestista suomalainen vammaton nainen ei ollut voittanut mitalia yleisurheilun MM-kisoista 28 vuoteen.
”Välillä mietin, millaista mun elämä olisi, jos olisinkin vammaton huippu-urheilija jossain lajissa ja näin menestynyt. Varmaan aika erilaista.”
Ultrassa havaittiin, että sikiölle oli muodostunut selkäydinkohju. Siitä käytetään myös nimeä MMC, meningomyeloseele.
Tavallisesti sikiön hermostoputki sulkeutuu 5–6 raskausviikolla ja muodostaa selkäytimen. MMC:ssä selkärangan nikamien takakaari jää sulkeutumatta. Syntyessään lapsella on selkärangassa pullistuma.
Suomessa syntyy vuosittain 20–25 lasta, joilla on MMC. Pääasiassa vamma vaikuttaa liikkumiseen sekä suolen ja rakon toimintaan. Kotajan alaraajat ovat täysin halvaantuneet, ja hän käyttää katetria. Pyörätuolilla hän on liikkunut aina.
