Irlanti talousbuumin alussa vuonna 1998: "En voi uskoa silmiäni"
Dublin syksyllä 1998. Patsas kuvaa vuosisadan alun irlantilaisia matkalla luvattuun maahan eli Amerikkaan. Taustalla finanssipalvelukeskus ISFC:n rakennus. Kuva Hannu Lindroos.
Kriisiin ajautunut Irlanti saa 85 miljardin euron tukipaketin. Siitä 67,5 miljardia tulee kansainvälisiltä rahoittajilta, kuten EU-mailta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta. Suomen osuus Irlannin lainan takauksesta on 495 miljoonaa euroa.
Kriisin taustalla on pitkän talousbuumin synnyttämä kiinteistökupla, jonka puhkeaminen aiheutti pankkikriisin. (Lue lisää aiheesta.)
Tällaiset olivat tunnelmat maassa vuonna 1998, kun Suomen Kuvalehti vieraili Dublinissa. Toimittaja Reijo Rutasen ja valokuvaaja Hannu Lindroosin juttu on julkaistu SK:ssa 46/1998.
Nyt juhlii kelttien tiikeri
Irlannista on yhtäkkiä tullut rikas, ja talouskasvun uskotaan jatkuvan pitkälle ensi vuosituhannelle. Irlantilaiset ovat uudesta hyvinvoinnistaan hämmentyneen ylpeitä ja kutsuvat saarivaltiota nimellä Celtic Tiger. Tiikerin loikka on kuitenkin jättänyt köyhät osattomiksi talousihmeestä.
”Emme vieläkään oikein tiedä, onko tämä unta vai totta”, kuvaa taloustoimittaja Kevin Dawson, 38, irlantilaisten tuntoja maan äkkirikastumisesta.
”Siitähän ei ole kuin kymmenen vuotta, kun minun ikäpolveni ihmiset lähtivät suurina joukkoina ulkomaille työn perässä.”
Talouden tunnusluvut ovatkin hämmentäviä: bruttokansantuote kasvaa Irlannissa tänä vuonna lähes yhdeksän ja vienti kymmenen prosenttia. Suunta on ollut samanlainen jo neljä vuotta. Ensi vuodelle EU povaa vieläkin rajumpaa kasvua. Työttömyys on alentunut alle yhdeksään prosenttiin vuoden 1994 yli 14 prosentista. Inflaatiokin on pysynyt alhaisena.
”Nykyisin ei ole harvinaista, että ihmiset lähtevät viikonlopuksi New Yorkiin huvikseen tai ostavat uuden auton kyllästyttyään pari vuotta vanhaan ajopeliinsä. Eniten on muuttunut Dublin, uusia taloja, ravintoloita ja hotelleja nousee koko ajan. En voi uskoa silmiäni, kun kuljen kaupungilla. En tunne tätä enää omaksi kotikaupungikseni”, Dawson jatkaa.
Leveästi naurava taksimies lisää: ”Kaikilla on täällä nykyisin hauskaa, elämä hymyilee. Turistejakin on enemmän kuin koskaan, hekin tulevat ihmettelemään vaurastumistamme. Mutta jo on aikakin. Koko tämän vuosisadan meillä on mennyt huonosti, kun muualla lännessä olot ovat parantuneet.”
On totta, että osa taloudellisesta menestyksestä on valunut myös tavallisen kansan nautittavaksi. Elintaso ja käytettävissä olevat tulot ovat selvästi nousseet, mutta täälläkään olojen kohentuminen ei ole ollut tasapuolista. Asuntojen hinnat ovat muutamassa vuodessa kolmin- tai nelinkertaistuneet ja karanneet varsinkin nuorten ensiasunnon ostajien ulottumattomiin. Myös muut kulutustavarat, kuten elintarvikkeet, ovat kallistuneet.
Köyhiäkin on vielä
Työttömät ja jo ennestään varattomat ovat pudonneet köyhyysloukkuun. Tutkijat varoittavat jo nyt, että yli 300 000 köyhäksi luokitellun irlantilaisen joukko muodostaa lyhyellä sytytyslangalla varustetun aikapommin. Taloutta ja sosiaalisia oloja tutkivan ESRI:n raportissa esitetään, että hallituksen pitäisi muistaa jo ensi vuoden budjetissa varattomia. Muuten se astuu omaan miinaansa.
Myös maanviljelijät muistuttivat hallitusta olemassaolostaan pari viikkoa sitten järjestämällä valtavan mielenosoituksen. Yli 40 000 karjankasvattajaa ja viljelijää tukki Dublinin keskustan kuudeksi tunniksi. Iskulauseissaan ja kylteissään he kertoivat omista tunnoistaan ja kokemuksistaan: ”Bertie (pääministeri Ahern), anna anteeksi suurin syntini, olen olemassa” ja ”Leivän hinta on noussut 600 % vuodesta 1973” (Irlanti liittyi EU:hun vuonna 1973).
Galwaysta, Limerickistä, Carrick-on-Shannonista ja muilta syrjäseuduilta tulleet viljelijät pelkäsivät menettävänsä yli 50 000 työpaikkaa lähivuosina, jollei hallitus tule apuun. ”Onko tämä asutun maaseudun loppu”, he kysyivät. Irlannin työvoimasta kymmenen prosenttia saa edelleen elantonsa maataloudesta.
Maanviljelijöiden marssi muistutti myös EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta. Maailmankaupan ensi vuonna alkavissa neuvotteluissa muut suuret maatalousmaat vaativat EU:ta lopettamaan maatalouden tukemisen tai ainakin vähentämään sitä.
Irlannille se olisi vaikea pala nieltäväksi.
Kultaiset EU:n vuodet
Tosiasia silti on, että Irlannin talous on kasvanut reilusti yli kaksi kertaa nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin. Samalla Irlanti on ottanut kiinni muun Euroopan: kymmenen vuotta sitten irlantilaisten tulot olivat vain kaksi kolmasosaa eurooppalaisten keskiarvosta, nyt he ovat sen saavuttaneet.
”Irlanti on EU:n menestystarina. Meidän onnistumisemme on osaltaan Euroopan unionin rakennerahastojen ja maataloustukien ansiota. Olemme osanneet käyttää Brysselistä saamiamme tuloja niin, että vauraus on kasvanut. Tämä juuri on unionin tarkoituskin”, sanoo suunnittelupäällikkö Brendan P. Ryan Irlannin valtiovarainministeriöstä.
EU:n tuessa ei ole kyse pikkurahoista. Irlanti on saanut 25-vuotisen jäsenyytensä aikana yhteensä noin 170 miljardia markkaa, josta suurin osa on mennyt maatalouteen. Eurooppalaisella rahalla on myös rakennettu maanteitä ja satamia, tuettu teollisia hankkeita ja tutkimusta. EU:n tuesta kertovat kyltit ovat yleisimpiä maanteiden varsilla.
”Vielä tärkeämpää on kuitenkin ollut Euroopan markkinoiden avautuminen irlantilaisyrityksille. Aiemmin olimme hyvin riippuvaisia Englannista, mutta nyt – vaikka se on edelleen tärkeä – viemme sinne enää neljänneksen tuotteistamme. Muiden EU-maiden osuus on vastaavasti lisääntynyt”, Ryan lisää.
Hän ei ole erityisen huolissaan siitä, että Irlantia uhkaa tukien melkoinen pudotus rakennerahastoista seuraavan kerran päätettäessä. On puhuttu tuen tiputtamisesta puoleen nykyisestä. Irlantilaiset ovat kuitenkin tunnetusti taitavia neuvottelijoita. Joka tapauksessa he saavat varoja EU:lta vielä ainakin vuoteen 2005 asti, ja 26 maakunnasta vielä 12 täyttää EU:n tukiehdot.
Amerikkalaiset tulevat
Irlannin menestykseen vaikuttavat keskeisesti myös saarelle yhä katkeamattomana virtana rantautuvat ulkomaiset yritykset. Niitä on kaiken kaikkiaan jo lähes 1 300, joista noin puolet on alkuperältään amerikkalaisia. Mukana ovat mm. Microsoft, Motorola, IBM, Bertelsman ja Hewlett-Packard. Ulkomaisten yritysten avulla on luotu jo 130 000 uutta, pysyvää työpaikkaa.
”Ulkomaisen pääoman houkuttelu Irlantiin aloitettiin jo 1970-luvulla. Kartoitimme ne teollisuuden alat, joissa voisimme menestyä. Päädyimme elektroniikkaan ja lääketeollisuuteen. Nyt jo noin 40 prosenttia EU:ssa käytettävistä tietokoneista on valmistettu Irlannissa”, kertoo Finn Gallen teollisuuden kehittämisvirastosta IDA:sta.
”Uusin hanke on ollut kymmenen vuotta sitten perustettu finanssipalvelukeskus (IFSC). Sille on kaavoitettu maata Dublinin keskustasta, ja tarkoitus on saada sinne mahdollisimman paljon sijoittajia, rahoituskonsultteja, pankkeja ja muuta finanssibisnestä. Alueelle sijoittuneiden yhtiöiden verotusaste on matala”, Gallen esittelee pääkaupungin ”Manhattan-projektia”.
IDA onkin vaikuttanut merkittävästi siihen, että kansainvälisiä investointeja on kulkeutunut Euroopan läntisimmälle reunalle. Se ei ole vain tehnyt maata tunnetuksi ulkomailla, vaan ennen kaikkea se on jakanut rahaa yritysten tueksi. Viime vuonna yritysten saamat perustamistuet nousivat miljardiin markkaan. Osan rahoistaan IDA saa valtiolta, osan EU:sta.
”Varsinkin amerikkalaisyritykset ovat vaikuttaneet erittäin paljon Irlannin talouskasvuun. Yhdysvalloissa on matala yritysverotus, jonka mekin olemme omaksuneet. Teollisuus on maksanut kymmenen prosenttia veroa. Sillä on ollut suuri houkutusarvo”, Gallen mainitsee.
”Olemme ostaneet aikaa”
Yritysverosta sovittiin aikanaan EU:n kanssa, mutta äskettäin komissio alkoi puhua Irlannin verosta ”epäterveenä verokilpailuna” – useimmissa muissa maissa verotus on paljon kireämpää. Nyt asiasta on päästy sopimukseen, jonka mukaan Irlanti nostaa yritysveroaan 12,5 prosenttiin kymmenen vuoden kuluessa.
”Tähän täytyy tyytyä, vaikka mielestämme verokilpailu olisi vain hyvästä. Monet EU-maat antavat erilaisia etuja ja alennuksia yrityksille, vaikka nimellisesti verotus on korkeampaa kuin Irlannissa. Meidän järjestelmämme on perustunut selkeyteen ja yksinkertaisuuteen. Kaikki ovat maksaneet kymmenen prosenttia ja sillä siisti”, sanoo Brendan P. Ryan.
Amerikkalaisten Irlanti-intoa selittää osaltaan se, että Yhdysvalloissa on eräiden laskelmien mukaan jopa 44 miljoonaa irlantilaisperäistä asukasta. Yhteinen kielikään ei ole vähäpätöinen asia.
”Amerikkalaisten on helppo asioida kanssamme. Britannian lisäksi vain Irlannissa kaikki puhuvat englantia, työmiehistä johtajiin. Irlanti on myös parempi sillanpääasema Euroopan markkinoille kuin Englanti, jonka EU-politiikka on ollut ailahtelevaa. Nytkin me menemme Emuun, mutta Englanti ei”, Finn Gallen huomauttaa.
”Meitä on varoiteltu liian suuresta ulkomaalaisen pääoman riippuvuudesta, mutta meillä ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Hävisimme vuosikymmeniä sitten kilpailun teollisuuden kehittyneisyydestä, joten olemme tavallaan joutuneet ostamaan aikaa”, hän perustelee.
Nopea kasvu jatkuu
Irlannin talousihme ei perustu vain ulkomaisiin investointeihin ja EU-tukiaisiin, irlantilaiset ovat siihen itsekin osallisia. Jo 70-luvulla maassa alettiin panostaa voimakkaasti koulutukseen.
”Nyt meillä on hyvin koulutettua nuorta työvoimaa. Tämä on erittäin suuri kilpailuetu. Talouskasvu on myös houkutellut monia maailmalla menestyneitä siirtolaisia palaamaan takaisin kotiin, joten tässäkin suhteessa tulevaisuus näyttää hyvältä”, Gallen uskoo.
Myös poliittiset puolueet saavat sulan hattuunsa, sillä ne sopivat valtion menojen leikkauksista tämän vuosikymmenen alussa. 1980-luvun meno olikin melkoista, sillä valtion velka oli tuolloin 150 prosenttia bruttokansantuotteesta – nyt se on pudonnut 55:een. Samaan aikaan toteutettiin kansalliset palkkasopimukset. Kolmas peräkkäinen sopimus päättyy ensi vuonna.
Vuosituhannen viimeiselle vuodelle kasaantuu myös monia riskejä. Työntekijät ovat alkaneet vaatia yhä äänekkäämmin osuuttaan kermakakusta, ja maltillisten sopimusten jatkosta ei enää ole takuita.
Irlannin on pakko alentaa kuuden prosentin korkoaan lähes puolella vuoden loppuun mennessä, jotta maa täyttäisi Emun korkovaatimuksen. Vahvan noususuhdanteen aikana korkoa ei kuitenkaan kannata laskea kovin nopeasti.
Katso tiikerin loikkaa
Myös talouden ylikuumenemisesta on merkkejä. Etenkin kiinteistöjen hintojen rakettimainen nousu on heijastunut muuallekin, ja inflaatio on viime vuoden kuluessa kiihtynyt. Maailmantalouden myrskytkin voivat osua Irlantiin, varsinkin jos Yhdysvallat ajautuu lamaan.
Uhkiin on varauduttu. Irlannin keskuspankki pudotti lyhyitä korkoja jo lokakuussa. Myös viime vuosien budjettien ylijäämä antaa pelivaraa. Euroopan unionin komissio ennustaa Irlannille ensi vuonna jopa 11 prosentin talouskasvua, ”mutta se on aivan liian korkea arvio”, Brendan P. Ryan sanoo.
”Olemme itse arvioineet kasvuksi kuutta prosenttia, mikä sekin on vielä varsin nopeaa kasvua.”
Loikkaako kelttien tiikeri edelleen vuonna 2005? Kysymys naurattaa Ryania.
”Itse en pidä tuosta sanonnasta. Siinä on jotain mystistä ja tietysti Aasiaan viittaavaa. Aika paljon me olemme kuitenkin tehneet itse. Ja perinteemme on vahvasti eurooppalainen.”