Naiskehoa ja luonnonvoimia
Sirpa Kyyrönen vaikuttui Kalevalan Marjatasta, Kristiina Wallin kielen suhteesta todellisuuteen.
Kehon mytobiologiaa
Runoilija mietti Kalevalan Marjattaa, joka tuli raskaaksi syötyään puolukan. Syntyi naiskeholle myötätuntoinen runokirja, joka on kuin pehmeä syli täynnä sukusoluja. Sirpa Kyyrösen Nimesi on Marjatta (Otava) on runsas ja lumoava hedelmöittymisen ylistys. Kyyrösellä on hämmästyttävä kyky yhdistäää naiskehon biologia ja mytologiaan kallistuva kehojen jatkuvuuden kertomus. Hän kirjoittaa limakalvojen ikiaikaista luomislaulua.
Valo ihmisessä
Kristiina Wallinin teoksessa Meduusameri (Tammi) aaltojen lailla rytmittyvä runo vuoropuhuu muun muassa Virginia Woolfin Aallot-teoksen kanssa. Ihmisyys on hiljaisuutta, hidasta tapahtumista ja yhtäläisyyttä meren ja kallion alkuääniin. Aika ei välttämättä ole lineaarista. Runoilija tutkii kielen suhdetta todellisuuteen. Liikutaan viileissä särkymisen, haurauden ja kivun tunnelmissa. Toivo on luonnonvoima, joka tuntuu valona kehossa.