Lontoon kovilla kaduilla
Maggy Garrisson jatkaa kovaksikeitetyn dekkarin parhaita perinteitä.
Kuuluisassa esseessään vuodelta 1944 kovaksikeitetyn dekkarin mestari Raymond Chandler kirjoitti yksityisetsivästä katujen kunniallisena mutta köyhänä sankarina korruptoituneessa maailmassa.
Määritelmään on sopinut leegio nuuskijoita, jotka ovat luovineet roistojen ja poliisien välisessä hämärämaailmassa. Siihen sopii täydellisesti myös Stéphane Oiryn ja Lewis Trondheimin sarjakuvasankari Maggy Garrisson.
Albumi En olisi halunnut tämän päättyvän näin täydentää Maggy-trilogian. Tekijät ovat ranskalaisia, mutta tarina sijoittuu Lontooseen. Sen maailman Oiry on piirtänyt niin uskottavasti, ettei The Guardian -lehden suopealla arvostelijalla ollut ongelmia tunnistaa paikkoja.
Silkkaa nykyaikaa on, että yksityisetsivä on nainen. Muuten hän on tuttu hahmo, joka polttaa ja juo liikaa, potee rahapulaa ja pokaa kepeästi sänkyseuraa. Chandlerilainen sankari ei ole pyhimys, vaikka moraalinen ydin onkin vankkumaton.
Käsikirjoittaja Trondheim on Ranskan tunnetuimpia ja ahkerimpia sarjakuvantekijöitä, piirtää paljon ja kirjoittaa vielä enemmän, joskus turhankin vauhdikkaasti. Suomalaiselle Ville Rannalle kirjoitettu Julkimot oli hieman hatara sepustus, mutta Maggy Garrisson on tukevaa työtä. Maggy edustaa työväenluokkaa siinäkin mielessä, ettei pääse tonkimaan yhteiskunnan yläkerran törkyjä.
Rappiota riittää alhaallakin. Turvassa eivät ole kirjakaupan kassa eivätkä kultahampaat vainajien suissa.
Albumit voi lukea erikseen, mutta ne muodostavat kokonaisuuden. Sarja valmistui jo 2016 eikä jatkoa ei ole ainakaan toistaiseksi luvattu.
Kyyniseen maailmaan mahtuu myös huumoria. Realistista vaikutelmaa korostaa sekin, ettei loppu ole aukottoman onnellinen, kuten päätösosan nimi enteilee.