Vuonna 2001 maailmassa oli yksi al-Qaida – nyt niitä on kuusi

Pariisiin iski terrorijärjestö, jonka piti olla jo nujerrettu.

al-Qaida
Teksti
Jari Lindholm
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viikko Pariisin terrori-iskujen jälkeen Youtube-videopalveluun ilmestyi parrakas, kaitakasvoinen mies, jolla oli hyytävä viesti länsimaille.

”Otamme vastuun tästä operaatiosta, joka oli kosto Jumalan sanansaattajan puolesta”, Nasr al-Ansi sanoi videolla. ”Valitsimme kohteen, laadimme suunnitelman, rahoitimme operaation ja nimitimme sen johtajan.”

Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaiset vahvistivat nopeasti, että video oli aito. Sen oli tehnyt Jemenissä toimiva terroristijärjestö, Arabian niemimaan al-Qaida, joka on yksi Osama bin Ladenin perustaman al-Qaidan kansainvälisistä haaraosastoista.

Viranomaisten mukaan Pariisin iskujen päätekijä, 32-vuotias ranskalainen Cherif Kouachi oli vieraillut Jemenissä vuonna 2011 isoveljensä Saidin passilla. Myös Said osallistui hyökkäykseen pilalehti Charlie Hebdon toimitukseen, jossa veljekset surmasivat 12 ihmistä.

Nauhoite herätti epäilyksiä. Miksi al-Qaida oli odottanut seitsemän päivää, ennen kuin otti vastuun? Ja miksi Kouachit olivat odottaneet lähes neljä vuotta, ennen kuin panivat toimeksi?

Yksi asia oli kuitenkin varma: Irakin sodan ja vankilatuttavuuksien radikalisoimat muslimiveljekset olivat löytäneet innoituksensa järjestöltä, jota vain muutama vuosi sitten pidettiin kuolleena.

 

Pariisin verilöyly oli tuhoisin al-Qaidaan liitetty terrori-isku länsimaissa sen jälkeen, kun kolme brittiläistä itsemurhapommittajaa tappoi 52 ihmistä Lontoossa heinäkuussa 2005.

Asiantuntijoille ei tullut yllätyksenä, että yhteydet Pariisista johtivat nimenomaan Jemeniin. Vuonna 2009 perustettua Arabian niemimaan al-Qaidaa (AQAP) on pitkään pidetty alkuperäisen al-Qaidan vaarallisimpana versona.

Kun pää-al-Qaida on kutistunut Pakistanin vuorilla lymyileväksi henkipattojoukkioksi, AQAP on kasvanut ja kukoistanut. Järjestöllä kerrotaan olevan riveissään sata veteraanijihadistia, joiden joukossa on 11 entistä Guantanamo-vankia. AQAPilla on myös lujat siteet paikallisväestöön, jonka puolesta se sanoo käyvänsä sotaa Jemenin hallitusta vastaan.

Toisin kuin useimmat muut haaraosastot, AQAP ei kuitenkaan pysyttele omalla reviirillään vaan suunnittelee jatkuvasti hyökkäyksiä länsimaisiin kohteisiin, erityisesti Yhdysvaltoihin.

”Al-Qaidan seuraava isku ei todennäköisimmin tule Pakistanin heimoalueilta vaan Jemenistä”, varoittivat brittitutkijat Alexander Meleagrou-Hitchens ja Peter Neumann jo kaksi vuotta sitten. ”AQAPin jihadisteilla on enemmän kokemusta kuin al-Qaidan kaikilla muilla haaraosastoilla yhteensä.”

AQAPilla oli jo ennen Pariisin iskuja ansioluettelossaan vaikuttava määrä terroritekoja, joista osa oli tosin jäänyt yrityksiksi.

Joulupäivänä 2009 nigerialainen Umar Farouk Abdulmutallab yritti räjäyttää Detroitin yläpuolella amerikkalaisen lentokoneen pommilla, joka oli kiinnitetty hänen alushousuihinsa.

Lokakuussa 2010 tiedusteluviranomaiset löysivät Britanniassa ja Arabiemiirikunnissa kahdesta rahtikoneesta tulostinten mustekasetteihin piilotettuja pommeja, jotka oli ilmeisesti asetettu räjähtämään matkalla Yhdysvaltoihin.

Jemenissä AQAPin iskuissa on kuollut satoja ihmisiä. Toukokuussa 2012 itsemurhapommittaja tappoi yli 120 ihmistä kansallispäivän paraatin harjoituksissa. Joulukuussa 2013 järjestö hyökkäsi Jemenin puolustusministeriöön; taistelussa kuoli ainakin 56 ihmistä.

Ei ihme, että AQAPin johtaja Nasir al-Wuhayshi on kovassa nosteessa. Al-Qaidaa johtava Ayman al-Zawahiri nimitti hänet vuonna 2013 varamiehekseen, minkä jälkeen Yhdysvallat nosti hänen päästään luvatun palkkion 10 miljoonaan dollariin.

AQAPin vahvoja miehiä on myös maineikas saudiarabialainen pommintekijä Ibrahim al-Asiri. Hänen tiedetään käyttävän pommeissaan räjähdysaineena pentaerytritolitetranitraattia, jota on vaikea havaita läpivalaisulaitteilla.

Erityisen vaikutusvaltainen on ollut AQAPin päävärväri, amerikkalaissyntyinen saarnaaja Anwar al-Awlaki, jonka ilmeisesti ainakin yksi Pariisin hyökkääjistä tapasi Jemenissä.

Awlakin lonkerot ulottuvat kolmelle mantereelle. Afrikassa hänen opetuslapsiinsa kuului alushousupommittaja Abdulmutallab, Euroopassa brittiläinen Roshonara Choudhry, joka yritti puukottaa työväenpuolueen kansanedustajan Stephen Timmsin kuoliaaksi vuonna 2010.

Synnyinmaassaan Yhdysvalloissa Awlaki innoitti väkivaltaan armeijan psykiatrin Nidal Malik Hasanin, joka ampui 13 ihmistä Texasissa vuonna 2009. Awlakin kirjeenvaihtokumppaneihin kuului myös pakistanilaissyntyinen Faisal Shahzad, joka yritti räjäyttää autopommin New Yorkin Times Squarella vuonna 2010.

Awlaki kuoli syyskuussa 2011 amerikkalaisen taistelulennokin tekemässä ohjusiskussa. Yhdysvallat oli yrittänyt tappaa hänet kolmasti aiemmin ja tullut surmanneeksi epäonnistuneissa hyökkäyksissä yhteensä 44 ihmistä.

Klikkaa kuvaa, näet sen suurempana.
Klikkaa kuvaa, näet sen suurempana. © Hannu Kyyriäinen

New Yorkin kaksoistornien sortuessa vuonna 2001 al-qaidoja oli yksi. Nyt, Irakin ja Afganistanin sotien jälkeen, niitä on kuusi.

Pohjois-Afrikassa toimiva Islamilaisen Maghrebin al-Qaida (AQIM) on syyllistynyt sieppauksiin ja itsemurhaiskuihin laajalla alueella Algeriasta Maliin. Järjestö on rakentanut jalansijaa Libyassa sen jälkeen, kun diktaattori Muammar Gaddafin kukistaneet kapinalliset syöksivät maan sekasortoon tapellessaan keskenään.

Somaliassa vaikuttava al-Shabaab ja syyrialainen Jabhat al-Nusra ovat pitkälti nationalistisia liikkeitä, mutta iskut ulkomaille eivät ole niillekään mahdoton ajatus. Al-Shabaabin hyökkäyksissä Itä-Afrikassa on jo kuollut kymmeniä ihmisiä.

Al-Qaida on tarkka nimensä käytöstä: vain Bin Ladenin linjan mukaisesti toimivat järjestöt ovat saaneet ”lisenssin”. YK:n turvallisuusneuvoston ylläpitämällä pakotelistalla on kuitenkin yhteensä 69 ryhmää, jotka maailmanjärjestön mukaan toimivat yhteistyössä al-Qaidan kanssa.

Liittolaisista väkivaltaisin on vuonna 2002 perustettu nigerialainen Boko Haram, joka on islamilaista valtiota luodessaan surmannut satoja ihmisiä Nigeriassa, Nigerissä, Tšadissa ja Kamerunissa.

Tammikuun 7. päivänä, Kouachin veljesten ampuessa pilapiirtäjiä Pariisissa, Boko Haram oli lopettelemassa viisi päivää kestänyttä teurastusta Bagan kaupungin ympäristössä Koillis-Nigeriassa.

Kukaan ei tiedä varmasti, oliko kuolleita parisataa vai parituhatta. Tuhon laajuus on kuitenkin tiedossa: satelliittikuvia vertailleen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Boko Haram on polttanut alueella tuhansia rakennuksia.

 

Mitä al-Qaida haluaa?

Joka kerran, kun järjestö tai sen haarat aiheuttavat vahinkoa länsimaissa, vastausta haetaan maailmankuvien eroista. ”Ne vihaavat meidän vapauksiamme”, sanoi Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush vuonna 2001. ”Uskonnonvapauttamme, sananvapauttamme, vapauttamme äänestää ja kokoontua ja olla eri mieltä.”

Samaan johtopäätökseen tultiin Euroopassa Charlie Hebdon verilöylyn jälkeen. ”Islamistit hyökkäävät sananvapauden kimppuun”, kirjoitti The Economist -lehti. ”He sylkivät vapauden kasvoille”, otsikoi Helsingin Sanomat.

Al-Qaida itse ei ole kuitenkaan virallisissa lausunnoissaan puhunut länsimaiden vapauksista mitään.

Järjestön keskeinen tavoite on edelleen sama kuin Osama bin Ladenin aikana: tuottaa lännelle mahdollisimman paljon poliittista ja taloudellista kipua, jotta se vetäytyisi Lähi-idästä ja lopettaisi despootteina pidettyjen muslimijohtajien tukemisen.

Saavuttaakseen päämääränsä al-Qaida on omaksunut ”tuhannen haavan strategian”. Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia häiritään lukemattomilla pienillä terrori-iskuilla, joiden seuraukset länsimaille ovat raskaat. Iskun ei tarvitse edes onnistua – vuonna 2006 pelkkä suunnitelman paljastuminen johti maailmanlaajuiseen sekasortoon lentoliikenteessä, kun turvatoimia jouduttiin tiukentamaan.

Myös iskut Pariisissa olivat osa strategiaa. Al-Qaidan näkökulmasta ne onnistuivat häkellyttävän hyvin: kolmen vankilakundin riehuminen eurooppalaisessa pääkaupungissa kiristi uskontokuntien välejä, sai miljoonat kaduille ja synnytti isompia otsikoita kuin Osaman kuolema.