Kasku leviää Venäjän netissä: Mitä eroa on venäläisellä fasistilla ja antifasistilla?

Maan nykylinja muistuttaa Saksan 1930-lukua, arvioi entinen apulaisulkoministeri.

äärioikeisto
Teksti
Anne Kuorsalo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Otsikon kysymystä kaskussa pohtii kaksi venäläispoliisia. Ennen vastauksen kertomista pari sanaa presidentti Vladimir Putinin faniklubin kohtaamisesta Pietarissa. Varoitus on paikallaan: taustojen kertominen saattaa paljastaa vitsin…

Fanikokoukseksi Euroopan äärioikeiston kokoontumista 22. maaliskuuta Pietarissa kutsuu tutkija Aleksandr Baunov Slon.russa. Kokous epäonnistui ja siitä tuli vain marginaalien tapaaminen, hän arvioi. Venäjän johto kun on vakuutellut venäläisille, että sillä on ongelmia eurooppalaisten poliitikkojen mutta ei Euroopan kansojen kanssa. Samalla on korostettu, kuinka kansalaiset ajattelevat kuten venäläiset eli rakastavat omaansa ja tuttua eivätkä suinkaan uutta ja vierasta.

Pietarin tapaamisesta ei kuitenkaan Baunovin mukaan tullut toivottua tuen ilmausta, koska sinne kerääntyivät vain sellaiset, joita jopa läntiset äärioikeistolaiset pitävät fasisteina.

Baunovin mielestä Russian Conservative Forumin kokousta voi luonnehtia oikeistolaiseksi internationaaliksi.

Oikeiston tai nationalistien internationaalilla vinoilee moni muukin nettikirjoittaja, sillä Neuvostoliitto perusti 1930-luvulla merkittävän kommunistisen internationaalin oman vaikutusvaltansa lisäämiseksi.

 

Euroopasta löytyy voimia, jotka tuntevat sympatiaa Puntin politiikkaa kohtaan, erityisesti kun hän antaa niille vaalirahaa. Muut asiat kiinnostavat kuitenkin niitä paljon enemmän ja velvollisuudet Putinia kohtaan unohdetaan heti, kun rahat on saatu, leukailee Nikolai Mitrohin Grani.russa.

Hän ei mainitse nimiä mutta tarkoittaa ilmeisesti Ranskan Kansallista rintamaa. Marine Le Penin johtama ja Ranskan paikallisvaaleissa hyvin menestynyt FN sai yhdeksän miljoonan euron pankkilainan Venäjältä viime vuoden lopulla. Puolueen  edustajia ei Pietarissa nähty.

Mitrohin erittelee, miten eri tavoin Venäjällä ja muualla maailmassa ymmärretään käsitteet fasisti ja antifasisti. Hänestä enemmistö venäläisistä pitää fasismina mitä tahansa ulkoa, erityisesti lännestä kohdistuvaa uhkaa.

 

Runoilija Lev Rubinštein muistuttaa, kuinka nykyiset fasistit eivät suinkaan pidä itseään fasisteina vaan loukkaantuvat, kun heitä sellaisiksi kutsutaan. Grani.russa kirjoittava Rubinštein katsoo fasistisen tietoisuuden omaavien olevan taipuvaisia menemään voimankäytön ja ylipäänsä voittajan puolelle.

Hänen mielestään Venäjän nykyinen hallinto muistuttaa kolmatta valtakuntaa, mutta se ottaa vakuutuksen tätä leimaa vastaan syyttämällä muita fasisteiksi.

Venäjän antifasistit taas suhtautuvat Rubinšteinin mukaan fasistisesti toisinajattelijoihin.

Sitten kaskuun, johon Rubinštein päättää tilannearvionsa:

Kaksi poliisia pohdiskelee venäläisen fasistin ja antifasistin eroa. Toinen sanoo, ettei eroa ole.

Rubinštein on samaa mieltä.

 

Useampi nettikirjoittaja kiinnittää huomiota vielä siihen, kuinka raskaan sarjan venäläispoliitikot eivät näyttäytyneet kokouspaikalla. Tilaisuuden järjesti puolue nimeltä Rodina, isänmaa, jota perustamassa oli aikanaan nykyinen varapääministeri Dmitri Rogozin.

Rahaa tilaisuuden järjestämiseen Rodinalla kuitenkin oli, vaikka Baunovin mukaan harvalla puolueella on varaa pitää moista kokousta.

Baunov rinnastaa tapahtuman vielä toiseen tapaamiseen, jonka estämiseksi viranomaiset tekivät kaiken voitavansa. Avoin Venäjä -järjestö oli kutsunut Pietariin kriittisesti politiikkaa analysoivan Stanislav Belkovskin. Hän joutui puhumaan kadulla, koska alkujaan tilan luvannut kulttuurikeskus muutti yllättäen kantaansa.

Hupaisana yksityiskohtana Baunov mainitsee, että italialaisen Forza Nuovan johtaja Roberto Fiore joutui kuuntelemaan, miten puheissa haukuttiin Ukrainan Svodoba-puoluetta fasistiseksi, vaikka hän oli juuri sopinut sen kanssa yhteistyöstä.

Miksi Venäjä sitten kutsui sitä tukevaa oikeistoa Pietariin eikä eurooppalaista vasemmistoa?

Näin vastaa Aleksandr Baunov, joka työskentelee tutkijana amerikkalaisen Carnegien rauhantutkimuslaitoksen Moskovan toimipisteessä: Jotkut vasemmistoryhmät ovat toki samaa mieltä Kremlin kanssa Yhdysvalloista ja sen toimista Ukrainassa, mutta ne kannattavat myös sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja rakastavat nykytaidetta. Näin ne ovat mahdottomia kumppaneita Kremlille.

 

Venäjän esittämän vierailukutsun vastaanottajista kirjoittaa myös 1990-luvun alussa apulaisulkoministerinä toiminut Georgi Kunadze Newtimes.russa mutta liittyen toukokuun Voiton päivän paraatiin.

Kunadzen mukaan lännestä ei nyt haluta tulla Putinin vieraaksi toisin kuin 1995, jolloin presidentti aikana toisen maailmansodan päättymisen 50-vuotisjuhla kokosi Moskovaan maailman johtajat.

Kunadzen mukaan Venäjän toimet Ukrainassa ovat olleet haaste kaikille kansainvälisen oikeuden normeille ja periaatteille. Lisäksi presidentti näyttää uskovan omaan oikeassa olemiseensa ja uhkaa vielä ydinaseilla sellaisia, jotka haluavat viedä hänen ”voittonsa”.

Näiden tekijöiden vuoksi osallistuminen paraatiin tulkittaisiin, jollei Ukrainan kohtelun hyväksymiseksi niin ainakin välinpitämättömyydeksi sen suhteen. Niinpä Voitonpäivän paraati jätetään väliin, päättelee Kunadze. Samalla hänkin viittaa siihen, miten Venäjän nykylinja muistuttaa valitettavasti Saksan 1930-lukua.

Presidentti Sauli Niinistö ilmoitti keskiviikkona 25. maaliskuuta, ettei hän matkusta Voitonpäivän juhliin Moskovaan.