Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ensin hyvät uutiset.

Uusnatsipuolue NPD:n kannatus romahti Saksassa.

Ja sitten huonot.

Räikeän maahanmuutto- ja islaminvastaisen uuspuolueen Alternative für Deutschland (AfD) eli Vaihtoehto Saksalle keräsi seitsemän kertaa suuremman äänisaaliin kun NPD.

Näin on tulkittu Saksassa 4. syyskuuta käytyjen Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiovaalien tulosta. Niissä Saksan avointa maahanmuuttopolitiikkaa ajavan liittokanslerin Angela Merkelin kristillisdemokraattinen CDU-puolue jäi historiallisen heikolla äänimäärällä (19 %) kolmanneksi sosialidemokraattien SPD:n (30,6 %) ja AfD:n (20,8 %) taakse.

Tulos vahvisti, että Saksa on saanut varteenotettavan, katu-uskottavan ja salonkikelpoisen puolueen lietsomaan vihaa ja ennakkoluuloja muukalaisia ja islamia vastaan.

Sanomansa AfD esittelee sivistyneemmin ja keskiluokalle hyväksyttävämmin keinoin kuin saappaitaan kolisuttelevat uusnatsit.

Se näkyi Mecklenburg-Etu-Pommerin vaalimainonnassa selvästi.

 

”Tervetuloa turistit! Islamistit ja huijariturvapaikanhakijat ulos!” mainosti uusnatsien NPD-puolue vaalijulisteissaan.

Niissä kummittelivat ”raiskaajapakolaisiksi” (rapefugees) kutsutut päästä varpaisiin mustiin pukeutuneet hahmot. Ne kurkistelivat kuvan reunoilta uhkaavasti keskellä plakaattia seisovaa bikiniasuista arjalaisneitoa.

AfD:n vaalimainokset olivat tähän verrattuina hillityjä, vanhoillisia ja arvokkaita. Silti niissä toistetaan aivan samaa sanomaa: maahanmuutto, islam ja niiden mukanaan tuoma rikollisuus ja levottomuus uhkaavat tuhota Saksan.

Puolue muistuttaa, että ”islam ei ole osa Saksaa” ja vaatii naisten kokovartalokaavun burkan, moskeijoiden rukoustornien minareettien ja niistä kuulutettavien rukouskutsujen kieltämistä.

”AfD ei kuitenkaan kyseenalaista demokratiaa ja oikeusvaltiota”, sanoo Turun yliopiston Eurooppa-opetuksen lehtori, valtiotieteen tohtori Kimmo Elo. ”Puolue tarjoaa maahanmuuttokriittisille poliittisesti korrektimman vaihtoehdon, mikä on tärkeää Saksassa jossa historiallinen muisti elää vahvana. Se näkyi näissä vaaleissa.”

”AfD:n kannattajaryhmässä on paljon kohtalaisen hyvissä työpaikoissa olevia kansalaisia, joita pelottaa myös oman työpaikan menettäminen. AfD on kytkenyt pakolaisteemaan tätä retoriikkaa: kun pakolaisia tulee, katoavat työpaikat eivätkä työttömät saa töitä.”

Elo on seurannut tiiviisti modernin Saksan yhteiskunta- ja talouskehitystä yli 20 vuoden ajan.

 

Saksan tapahtumat eivät ole irrallinen ilmiö.

Pakolaiskriisi, eurooppalaisten muslimien toiviomatkat sotimaan ääri-islamilaisissa asejärjestöissä sekä Isisin Eurooppaan tuottamat veriset ja toistuvat terroriteot ovat voimistaneet maahanmuutto-, muukalais- ja islaminvastaisia asenteita lähes kaikkialla Euroopassa.

Ranskan eteläosien perinteisesti oikeistolaisten merenrantakaupunkien burkinikiellot ovat osa tätä nostetta.

Ranska on kärsinyt eniten Euroopassa ääri-islamilaisen terrorismin veriteoista.

Maan pohjoisrannikolla harva asukas kyseenalaistaa hanketta, jossa brittien rahoilla rakennetaan muuri Calais’n sataman ympärille estämään muslimien ja muiden siirtolaisten yritykset päästä kanaalin yli Britanniaan.

Englantilaiset rakentamassa neljä metriä korkeaa muuria Ranskaan?! Paljon, paljon vähemmästäkin on Ranskan vaikutusvaltaisin parlamentti, la rue, eli kadun kansa herännyt ja ryhtynyt mellakoimaan sietämättömien brittien röyhkeyttä vastaan.

Mutta ei nyt. Ei edes kaikesta Brexit-ärtymyksestä huolimatta.

 

Uuteen oikeistopopulismin nosteeseen liittyy yhteinen Euroopan-laajuinen ilmiö: perinteisen juutalaisvastaisuuden rinnalle ja ohi on noussut heittämällä islam- ja muslimikammo, koska se myy paremmin.

Hienosti sanoen: antisemitismi on vaihdettu islamofobiaan.

Lähimenneisyys on jo niin kaukana, etteivät kaikki enää muista Euroopan uuden äärioikeiston kasvaneen 1980-luvun skiniliikkeestä. Se vastusti väkivaltaisesti ja rasistisesti ”vierasrotuisten” maahanmuuttoa, ihannoi ”puhdasta” kansaa ja yleensä äärioikeistolaista ajattelutapaa ja ylläpiti juutalaisvihaa – mukiloimalla ja polttopulloilla.

Nokkamiesten varttuessa rähinäporukoissaan ikävaareiksi alkoi skiniliikkeiden muuntautuminen salonkikelpoisiksi. Niiden pohjalta perustetut muukalaisvihamieliset oikeistopopulistiset puolueet alkoivat hivuttautua kansallisiin parlamentteihin ja paikallisiin valtuustoihin eri puolilla Eurooppaa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Islam ja muslimit nousivat niiden keskeisimmiksi maalitauluiksi al-Qaidan 11. syyskuuta 2001 Yhdysvalloissa tekemien terrori-iskujen jälkeen.

Esimerkiksi Tanskan kansanpuolueen ja Ruotsidemokraattien juuret ovat skiniliikkeessä. Kansanpuolue on viime vuodesta lähtien toiminut nykyisen oikeistolais-keskustalaisen Venstren johtaman vähemmistöhallituksen tärkeänä tukipuolueena. Se on paljolti Tanskan viimeaikaisten jyrkkien maahanmuuttorajoitusten taustalla.

Ruotsidemokraattien kannatus on noussut vuoden 2014 valtiopäivävaalien 12,9 prosentista mielipidemittauksissa lähes 20 prosenttiin. Puoluetta johtaa entinen skinijengin jäsen Jimmie Åkesson.

 

Saksan ja Ranskan poliittisten johtajien vankka sitoutuminen yhteistyöhön on koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan ja etenkin 1990-luvun alusta lujittanut oleellisesti Euroopan vakautta ja turvallisuutta sekä vahvistanut EU:n asemaa.

Lähitulevaisuuden suuria huolia on, pystyvätkö AfD-puolueen johtaja Frauke Petry, 40, ja Kansallisen rintaman puheenjohtaja Marine Le Pen, 48, muodostamaan Saksan ja Ranskan ärhäköiden oikeistopopulistien välille samanmielisten voimanaisten akselin repimään rikki aiempia rakenteita.

Le Pen on kiitellyt vuolaasti Petryn toimintaa ja tuloksia. Petry on vastanut kehuihin kehuilla.

Petry on Dresdenissä kommunistisessa Itä-Saksassa syntynyt ja kasvanut tiedenainen. Britanniassa opiskellut kemisti perusti Leipzigiin ympäristöystävällisiä polyuretaanituotteita valmistavan yrityksen. Hän liittyi AfD:n riveihin pian sen jälkeen, kun akateemiset taloustieteilijät perustivat sen eurovastaiseksi kansanliikkeeksi kolme vuotta sitten.

AfD:n alkuajatus oli vastustaa Saksan tukemaa Kreikan velkaelvytystä ja eurojäsenyyttä. Sen perustaja Bernd Lucke valittiin kuuden muun AfD-ehdokkaan tavoin europarlamenttiin 2014 tällä mandaatilla.

Petry puolestaan valittiin elokuussa 2014 Saksin osavaltioparlamenttiin. Se oli ensimmäinen, johon AfD sai edustajiaan. Hän alkoi vahvistaa nopeasti asemiaan puolueessa ja nousi sen johtoon heinäkuussa 2015.

Sen jälkeen professorit on siivottu pois ja väittely euron eduista ja haitoista sekä euro-eron aikatauluista ovat jääneet taustalle. Lucke jätti puolueen heti Petryn valinnan jälkeen syyttäen sen muuttuvan jatkuvasti muukalaisvihamielisemmäksi ja vainoharhaisemmaksi. Niin teki myös neljä muuta euroedustajaa.

”Puolueen maahanmuuttovastaisuus on Petryn aikana voimistunut ja eurokriittisyys jäänyt täysin taka-alalle”, Kimmo Elo vahvistaa.

Petry on kohauttanut Saksaa tylyillä kommenteillaan. Hän totesi Mannheimer Morgen -lehden haastattelussa, että Saksan poliisin pitää voida ampua maahan salaa yrittäviä pakolaisia, ”jos se on tarpeellista”.

Ampumiskommenttien ja AfD:n vahvistettua yhteyksiään Itävallan äärioikeistolaiseen vapauspuolueeseen (FPÖ) AfD:n euroedustajat erotettiin europarlamentin kolmanneksi suurimmasta ryhmittymästä ECR:stä.

Eurokriittisen Konservatiivien ja reformistien ryhmän ECR:n kantava voima ovat Britannian hallitusvastuussa oleva konservatiivipuolueen jäsenet.

Myös perussuomalaisten euroedustajat Jussi Halla-aho ja Sampo Terho siirtyivät siihen vuoden 2014 vaalien jälkeen. Terhon siirryttyä eduskuntaan toukokuussa 2015 ryhmään kuuluu hänen tilalleen tullut Pirkko Ruohonen-Lerner.

AfD:n kirjava jäsen- ja edustajakaarti on päästänyt tavan takaa samanlaisia sammakoita suustaan kuin perussuomalaisten hirvisaaret ja hakkaraiset. Petry puolestaan on toiminut Timo Soinin tapaan: yrittänyt ensin vaieta tai vähätellä möläyttelyt kuoliaaksi ennen kuin on tuominnut ne.

 

Saksan poliittisen kartan uusmuokkaus on tärkeää koko Euroopalle. Toistaiseksi juuri Saksa on pitänyt vahvimmin pystyssä patoa oikeistopopulismin voittokulun edessä.

Ainakaan Merkeliä ei ole helppo nujertaa, ja hän tuskin muuttaa pakolaispolitiikkaansa.

”Merkel on todennut, että vaikka pakolaispolitiikka sääti tulosta, mitään tarvetta muuttaa sitä ei ole. CDU:lle on nykytilannetta poliittisesti paljon ongelmallisempaa jos syntyy mielikuva, että se antaa AfD:lle periksi”, Elo perustelee.

Merkel on myös muistuttanut, että pakolaisten vastaanotto ei ole ottanut keneltäkään saksalaiselta mitään pois.

”Lausunto on Merkelille tyypillistä vastahyökkäyspolitiikkaa. Suurelta osin asia kuitenkin on näin: Saksan taloudella menee hyvin eivätkä pakolaiskustannukset ole mitenkään romahduttaneet valtion budjettia”, Elo sanoo

”Mutta jos ihmisten omat arkikokemukset puhuvat numeroita ja tilastoja vastaan, he uskovat mieluummin niihin – niin Saksassa kuin Suomessakin. Taloustulosten osalta puhutaan kuitenkin hyvin lyhyestä ajanjaksosta, eikä valtaosa pakolaisista ole vielä työllistynyt lainkaan, joten he eivät ainakaan suoraan osallistu talouskasvun tuottamiseen.”

Merkelin pakolaispolitiikan tunnus Wir schaffen es (me voimme tehdä sen) ei siis ole mahdoton ajatus edelleenkään.

Ei ole mahdotonta, etteikö Merkel myös katsoisi jo jonnekin kauas tulevaisuuteen.

Saattaa olla, että hän haluaa 2000-luvun Saksaa muistettavan maana, joka näytti mallia muulle Euroopalle ja itse asiassa koko maailmalle, miten ovi avataan hädänalaisille. Se olisi tärkeä luku Saksalle Euroopan historiassa, jonka edellisessä 1900-lukua käsittelevässä osassa maa vääjäämättä profiloituu juutalaisten kansanmurhan toteuttajana.

Mecklenburg-Etu-Pommerin vaaleissa kuritettiin enemmän Merkelin johtamaa demarien ja kristillisdemokraattien hallitusta kuin Merkeliä itseään. Vaikka AfD menestyi, valtaosa saksalaisista pitää silti Merkelin maahanmuuttopolitiikkaa oikeana.

 

Mecklenburg-Etu-Pommerin tulosta ei kuitenkaan voi yleistää vastaamaan suoraan koko Saksan poliittisen ja yhteiskunnallisen asenneilmaston muutoksia.

Se on pieni itäinen junttila: köyhä, melko harvaan asuttu ja maatalousvaltainen entisen Itä-Saksan alue, jolla on ollut keskimääräistä vähemmän kosketusta vieraisiin kulttuureihin.

”AfD:n kannatus vaihtelee rajusti eri osavaltioissa, eikä se ole onnistunut niissä missä pakolaisia on tullut merkittävästi”, tutkija Elo kuvaa. ”Oikeistopopulismi on saanut jalansijaa eniten siellä, missä maahanmuuttajia on vähiten eikä vieraan kulttuurin kohtaaminen ole arkipäiväistä.”

AfD:n noste ei jatkunut vauraammassa ja teollistuneemmassa Ala-Saksin osavaltiossa, jonka vaalissa 12. syyskuuta puolue jäi neljänneksi 7,8 prosentin ääniosuudella. CDU oli selvästi suurin puolue (34,4 %), vaikka menetti pari prosenttiyksikköä kannatuksestaan.

Saksa on vastaanottanut viime ja tämän vuoden aikana yli 1,1 miljoonaa pakolaista ja turvapaikanhakijaa.

”Täytyy todella muistaa, että puhutaan vain noin vuoden aikana tapahtuneesta. Kun niin lyhyessä ajassa maahan virtaa niin valtava joukko ihmisiä, olisi pienoinen ihme, jos kaikki olisi sujunut ilman ongelmia. Mielestäni Saksa on selvinnyt tästä itse asiassa aika vähinkin vaurioin.”

Ja vaikka Merkelin kannatusluvut ovat heikoimmat viiteen vuoteen, hänen asemansa Saksan ja CDU:n johdossa ei kuitenkaan ole oleellisesti kärsinyt. Hänellä on yhä hyvät mahdollisuudet yltää historialliseen neljänteen peräkkäiseen liittokanslerikauteen ensi vuoden syyskuun liittopäivävaalien jälkeen.

”Peukalosääntö on, että Saksan liittopäivävaalit hävitään yleensä sisäpoliittisilla kysymyksillä. Sikäli tilanne voi heikentää Merkelin asemaa. Toisaalta kun katsoo henkilögalleriaa hänen tilalleen tarjoutuvista, ei siellä ole kovin varteenotettavaa vaihtoehtoa.”

 

Suuri osa Merkelin pakolaispolitiikan kannattajista on kuitenkin muita kuin hänen puolueensa jäseniä – vihreitä, demareita, vasemmistolaisia.

AfD:n menestys lisää vääjäämättä painetta Merkelin politiikkaa kohtaan hänen oman puolueensa sisällä.

CDU:n alueellinen sisarpuolue, emopuoluetta perinteisesti vanhoillisempi ja kannanotoissaan hyvin itsenäinen Baijerin kristillissosiaalinen unioni CSU on jo ilmoittanut vaativansa tiukempaa maahanmuuttovalvontaa.

Der Spiegel -lehden käsiinsä saaman CSU:n sisäisen muistion teema on selkeä ja jyrkkä: ”Saksan on pysyttävä Saksana”.

Vaikka CSU toimii vain Baijerin alueella, CSU tarvitsee ehdottomasti sen tukea liittopäivillä ja hallituksessa. Baijerilaisten jyrkempi tapa suhtautua pakolaiskriisin hoitoon on myös vahvistanut sen kannatuslukuja suhteessa CDU:hun.

Puolueen ja myös Baijerin osavaltion johtaja Horst Seehofer on jo pitkään arvostellut ankarasti Merkelin pakolaispolitiikkaa. Hän vieraili mielenosoituksellisesti maaliskuussa Unkarissa, jossa julisti näyttävästi antavansa täyden tukensa pääministeri Viktor Orbánin jyrkän torjuvalle maahanmuuttolinjalle.

 

AfD:n menestyksen arvioinnissa ei ole toistaiseksi näkynyt uskottavia rinnastuksia natsi-Saksan kansallissosialistien nousuun.

”Historian valossa se on teema, johon ei kovin paljon haluta lähteä rinnastamaan”, Kimmo Elo sanoo.

Hänen mielestään se onkin oikein: AfD:n kasvua tai Saksan nykyistä yhteiskunnallista tai taloustilannetta ei voi mitenkään rinnastaa olosuhteiden ja asenteiden yhdistelmään, joka takasi natsien nousun valtaan 1930-luvulla.

”Kipeimmät ja päivänpolttavimmat ongelmat eivät ole kansallisesti ratkaistavissa. Saksa sen paremmin kuin mikään muukaan valtio ei pysty yksin ratkaisemaan pakolais- ja eurokriisiä tai Ukrainan kriisiä. Tarvitaan Euroopan päättäjien ja päättävien elinten yhteisiä toimia ja yleiseurooppalaista keskustelua.”

Käsien vääntely, syyttely ja surkuttelu ovat Elon mielestä voimien haaskaamista:

”Kansainvälisen politiikan luonteeseen kuuluu, että eteen nousevia tapahtumia ei voi valita. Niihin täytyy vain löytää ratkaisu.”

 

Äärioikeisto on yhä lähempänä vallan ydintä

Euroopassa muukalaisvihamieliset puolueet olivat jo vuonna 2010 edustettuina noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamenteissa.

Näin muistutti ajatuspaja e2:n, ajatushautomo Magman ja Vihreän sivistysliiton julkaisema populismin nousua Euroopassa kuvaava katsaus Liikkeitä laidasta laitaan jo viisi vuotta sitten.

Nyt niitä on jo lähes kaikissa – ja yhä lähempänä vallan ydintä. Lisäpolttoainetta oikeistopopulisteille ovat tarjonneet eurokriisi ja Kreikan kallis velkaelvytys.

• Ranska:

Sen jälkeen kun Marine Le Pen valittiin isänsä jälkeen Kansallisen rintaman puheenjohtajaksi vuonna 2011, puolueen kannatus Ranskassa on kasvanut huimasti.

Kansalliskokouksen eli Ranskan parlamentin vaaleissa 2012 se kolminkertaisti äänimääränsä ja ylisi 13,6 prosentin osuuteen. Saman vuoden presidentinvaaleissa Le Pen sai 17,9 prosenttia äänistä. Europarlamenttivaaleissa 2014 Front National korjasi suurimman äänisaaliin. Viime joulukuussa se keräsi  aluevaalien ensimmäisellä kierroksella lähes 28 prosenttia äänistä ja oli niiden suurin puolue.

Le Pen on heti Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin jälkeen toisena listalla, jonka EU:n vallankäyttöä ja Brysselin sisäpiirien kuvioita tarkkaan seuraava verkkojulkaisu Politico julkaisi vaikutusvaltaisimmista euroedustajista.

Suomalaisia euroedustajia tähän 40 mepin luetteloon ei mahdu ainuttakaan, ruotsalaisia ja virolaisia kylläkin.

• Saksa:

Saksassa kerää voimia myös Pegida-liike (Patriotische Europäer gegen die Islamisierung des Abendlandes) eli isänmaallisten eurooppalaisten liike lännen islamilaistamista vastaan.

Se yrittää myös laajentaa toimintaansa koko Länsi-Euroopan kattavaksi liikkeeksi ja on luonut noin 25 samanmielisen ryhmän kanssa maahanmuuttoa ja islamin vaikutusvallan kasvua vastustavan verkoston Euroopan linnoitus, Fortress Europe.

Arviolta 80 prosenttia Pegidan kannattajista äänestää AfD:tä.

• Itävalta:

Itävallan äärioikeistolaisen vapauspuolueen FPÖ:n Norbert Hofer hävisi kesällä vain äärimmäisen niukasti maan presidentinvaalit. Hän riitautti vaalituloksen ääntenlaskentavirheiden takia ja Itävallan perustuslakituomioistuin on määrännyt, että vaalien toinen kierros järjestetään uudelleen 2. lokakuuta.

• Unkari:

Unkarin pääministerin Viktor Orbánin Fidesz-puolue kuvataan usein äärioikeistolaiseksi ja rasistiseksi. Itse se kuitenkin katsoo taistelevansa juuri rasismia ja äärioikeistoa vastaan, jota edustaa juutalaisiin ja romaneihin myrkyllisen vihamielisesti suhtautuva Jobbik-puolue. Sen Saksan natseja matkivat koppalakkipäiset katukaartilaiset jahtaavat jatkuvasti ”oikean Unkarin vihollisia”.

• Alankomaat:

Alankomaissa Geert Wildersin islamia ja EU:ta vastustava ja molempia räikeästi pilkkaava vapauspuolue, Partij voor de Vrijheid (PVV), on kerännyt viime euro-, parlamentti- ja aluevaaleissa kymmenen prosentin kannatuslukemia.

• Britannia:

Britannian eurokriittinen itsenäisyyspuolue Ukip sai eurovaaleissa 27,5 prosenttia brittien äänistä. Brexit-kansanäänestyksen jälkeen tyytyväisenä eronnut puoluejohtaja Nigel Farage jätti seuraajilleen poliittiseksi perinnöksi entistä tiukemman maahanmuuttovastaisuuden – EU-erolla kun ei enää ääniä voi jatkossa kerätä.

• Slovakia:

Viimeksi äärioikeisto rynnisti Slovakian parlamenttiin ääivyöryllä keväällä 2016 kun natsi-Saksaa ihannoiva Meidän Slovakiamme -puolue sai kaikkien ennusteiden vastaisesti peräti 9 prosenttia edustajapaikoista.

• Kreikka:

Kreikan äärioikeistolaisen Kultaisen aamunkoiton kannatus on 6 prosentin luokkaa

• Italia:

Italian pohjoisosien muukalaisvastaisen Lega Nordin eli Pohjoisen liiton kannatus on samalla tasolla kuin Kultaisen aamunkoiton Kreikassa.

• Muut:

Itä-Euroopan ja Balkanin oikeistopopulisteja yhdistää romani- ja juutalaisviha, johon pakolaiskriisin tuottamana on ollut helppoa liittää islamofobia.