Presidentin vaimo rakentaa miljoonilla värikkäitä rautapuita köyhän kansan iloksi

”Täytämme kaupunkimme rakkaudella”, lupaa Nicaraguan ensimmäinen nainen.

Daniel Ortega
Teksti
Kimmo Lehtonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

MANAGUA – Nicaraguan pääkaupungin keskusta on muuttunut kuin taikaiskusta erikoislaatuiseksi taidepläjäykseksi, jossa aidot trooppiset palmut jäävät fuksian, keltaisen, sinisen ja magentan väristen kiharien metallipuiden varjoon.

Hiukkasenkin maailmantaidetta tunteva huomaa niiden olevan itävaltalaismaalari Gustav Klimtin Elämän puu -teosten massiivisia, raudasta ja tuhansista ledlampuista kyhättyjä versioita

Parikymmenmetristen puiden äiti on sandinistipresidentti Daniel Ortegan vaimo Rosario Murillo, jonka mukaan puut ovat “uniikkia muotoilua, joka on saanut paljon kiitosta ulkomaita myöten”.

Nuorempana runoilijana yrittänyt Murillo on viralliselta titteliltään presidenttimiehensä nimittämä kansalais- ja viestintäneuvoston koordinaattori ja on ollut käytännössä maan toinen hallitsija vuodesta 2007 lähtien.

“Nämä puut antavat meille elämää, toivoa. Ne antavat meille varmuuden siitä, että yhdessä Latinalaisen Amerikan kansat voimistuvat”, Murillo on sanonut.

“Teemme kaupunkimme vielä kauniimmaksi, värikkäämmäksi ja täytämme sen rakkaudella.”

Murillon eteeristä kaunopuheisuutta ei moni nicaragualainen kuitenkaan niele. Kriitikoiden mielestä hallitsijaperhe elää niin irti reaalimaailmasta, että harkintakyky on alkanut pettää.

Omaa asemaansa pönkittävä maan ensimmäinen nainen sanoo miljoonia maksaneiden rautaluomusten olevan sitä, mitä Latinalaisen Amerikan yhden köyhimmän maan kansalaiset tarvitsevat matkallaan kohti parempaa huomista.

 

Kaupungin ja ministeriöiden virkamiehet eivät vastaa toimittajien esittämiin kysymyksiin puiden rakennus- tai käyttökustannuksista, sillä heillä ei ole lupaa puhua toimittajien kanssa.

Hallituksen asioista tiedottaa vain Murillo päivittäisissä monologeissaan. Mutta hänkään ei anna haastatteluja.

Päivälehti La Prensa on kuitenkin saanut ongittua nimettömänä pysyviltä puurakentajilta arvion, jonka mukaan yhden puun kustannukset nousevat noin 23 000 euroon. Kun puita on ainakin 134, nousee kokonaiskustannus noin 3 miljoonaan euroon.

Luonnonsuojelijat ja asiantuntijat ovat laskeneet, että metsäkadosta ja eroosiosta kärsivässä pääkaupungissa voitaisiin tällä hinnalla istuttaa 8 miljoonaa puuta.

Niiden avulla vuosien kuluessa jokavuotisista sadekauden suurtulvista vältyttäisiin melko suurella varmuudella. Ja samalla kaupunki tietysti vihertyisi.

Sadattuhannet ledvalot palavat neljä tuntia vuorokaudessa. Energiakulutuksen hinnaksi arvioidaan lamppujen määrän perusteella noin miljoona euroa vuodessa.

Sillä hinnalla ilmastonmuutoksesta ja kuivuudesta kärsivässä Nicaraguassa voitaisiin järjestää juoma- ja kasteluvettä sadoille köyhille maanviljelijäperheille. Tai valaista tuhansia koteja.

Murillo on kuitenkin luvannut rakentaa lisää metallipuita.

 

Puuhanke ei ole kunnan eikä valtion budjeteissa. Sen maksumieheksi jääkin tavallaan talouskriisin alla kituva Venezuela, josta ”vasemmistolaisen” Ortegan autoritaarinen hallinto on saanut satoja miljoonia vuosittain.

Yhteensä jo yli 3,5 miljardiin euroon nousevan bolivariaanisen veljestuen käyttö ei ole minkään valtiollisen kontrollin alla vaan perhe laittaa sitä mieleisiinsä hankkeisiin.

Kuinka paljon tästä maan varjobudjetista on laitettu vuodesta 2007 lähtien kansaa hyödyttäviin sosiaaliohjelmiin ja paljonko perheen omiin yrityshankintoihin, on suurelta osin arvailujen varassa.

Se ainakin tiedetään, että perheellä on omistuksessaan jo viisi tv-kanavaa, radioasemaa ja nettimediaa.

 

Oltiin puista taideinvestointina mitä mieltä tahansa, monet näkevät siinä ensisijaisesti poliittista laskelmointia.

Murillo pystyttää heidän mukaansa puuluomuksia alati kasvavan valtansa symboliksi ja oman mystisyyttä korostavan hahmonsa tueksi.

Monissa uskonnoissahan elämän puuhun liitetään suuri annos myyttisyyttä, kuolemattomuutta sekä taivaan ja maan yhteisyyttä. Monihaaraisen puun nähdään useissa kulttuureissa liittävän yhteen elämän eri alueita.

Filosofinen moniselitteisyys sopii hyvin Murillon uskonnollista, sosialistista vallankumousretoriikkaa ja mystiikkaa sekoittavaan runosävytteiseen puheenparteen.

Ortega-Murillon perhedynastian demokraattista päätöksentekoa halveksivaa toimintaa ja vallan keskittymistä ei heikko poliittinen oppositio tällä hetkellä pysty estämään.

Nicaragualaiset tietävät omasta historiastaan kuitenkin, että yksinvaltaiset hallitukset tulevat jossain vaiheessa tiensä päähän ja valta vaihtuu.

 

Nicaraguan pääkaupunki tuhoutui viime vuosisadalla parikin kertaa maanjäristyksissä. Vuoden 1972 järistyksen jälkeen diktaattori Somoza pisti taskuunsa jälleenrakennustuet ja kaupunki jäi rakentumaan holtittomasti bensa-asemien ja ostoskeskusten varaan pääteiden varsilla.

Se oli ratkaiseva sysäys diktaattori Somozan perheen vallan luhistumiselle. Vuoden 1979 kansannousun ja vallankumouksen yhdeksi symboleiksi nousivat katujen barrikadit, jotka kyhättiin Somozan oman tehtaan katukivistä.

Nähtäväksi jää, tapahtuuko seuraava muutos taas kerran väkivaltaisesti ja rakentuvatko Ortega-Murillon perheen vastaiset barrikadit silloin kaadetuista rautapuista.