Näin käy, kun Siperian ikirouta sulaa

SK:n arkistoista: Arktiset alueet reagoivat ensimmäisenä ja voimakkaasti muutokseen, joka on tapahtumassa koko maapallolla.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tiedelehti New Scientist kirjoitti elokuussa 2005, että venäläis-brittiläinen tutkimusryhmä oli havainnut Siperiassa yhteensä Ranskan ja Saksan kokoisen, aiemmin ikiroudan peittämän alueen, joka on nopeasti sulamassa ja muuttumassa suuriksi mataliksi järviksi. Suomen Kuvalehti kertoi saman vuoden syyskuussa, mitä ikiroudan sulamisesta tiedetään.

 

Arktiset alueet lämpenevät selkeästi nopeammin kuin maapallon muut osat.

Neljänkymmenen viime vuoden aikana Länsi-Siperian ja Alaskan kerrotaan lämmenneen arviolta kolme astetta, ja viime vuonna julkistettu kansainvälinen Arktisen alueen lämpenemisen vaikutukset -raportti ennakoi, että lämpötila nousee tämän vuosisadan aikana neljästä seitsemään astetta – riippuen siitä, kuinka paljon ilmakehän hiilidioksidipäästöjä kyetään vähentämään.

Venäläistutkija Sergei Kirpotin Tomskin valtionyliopistosta piti venäläis-brittiläinen tutkimusryhmän löytöä äärimmäisen huolestuttavana ja selkeästi ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen liittyvänä.

Kirpotin epäili, että ilmaston lämpeneminen on nyt ylittänyt kriittisen pisteen, ja ikiroudan sulaminen on alkanut. Hänen mukaansa dramaattinen muutos on tapahtunut kolmen neljän vuoden aikana.

 

Siperian ikirouta ja turvesuot ovat noin 10 000–11 000 vuotta vanhoja. Ne muodostuivat viime jääkauden lopulla, ja ne ovat siitä asti tuottaneet suuria määriä metaania, josta valtaosa on varastoituneena ikiroutaan ja osin vielä syvemmällä olevaan jääpitoiseen ainekseen.

Siperian soihin on varastoituneena arviolta 70 miljardia tonnia metaania, noin neljännes kaikesta maailman maahan varastoituneesta metaanista. Ilmakehään päästessään metaani on yli 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Tutkijat pelkäävät, että jos ikirouta saavuttaa sulamispisteen, se alkaa päästää suuria määriä metaania ilmakehään.

Myös Alaskasta on tullut viime vuosina samansuuntaisia tutkimustuloksia ikiroudan lämpötilan nousemisesta ja paikoittaisesta sulamisesta.

Alaskan ikiroudan lämpötila on 10 000 vuoden ajan pysytellyt noin seitsemän miinusasteen tuntumassa. Kanadalaistutkijat ovat varoittaneet, että Alaskan sisäosissa ikiroudan lämpötila on enää parin asteen päässä sulamispisteestä.

 

Tutkimusprofessori Bruce Forbes Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta sanoo, että Siperian ja Alaskan ikiroudassa on tapahtunut muutoksia jo muutaman vuosikymmenen aikana. Kun Alaskassa tehtiin 1970-luvulla laajoja mittauksia, ikirouta toimi selkeästi hiilinieluna eli se imi itseensä hiilidioksidia ilmasta.

“Kun täsmälleen samoilla paikoilla tehtiin mittauksia uudestaan 1990-luvulla, todettiin, että alue olikin alkanut tuottaa hiilidioksidia ilmakehään. Osa kasveista toimi kuin pilli – ne työnsivät suoraan syvältä maasta metaania ilmakehään.”

Maailman suurin ja ehkä heikoimmin tutkittu arktinen alue on Siperia. Bruce Forbes on 14 vuoden ajan tehnyt tutkimusta etenkin Länsi-Siperiassa, jossa hän nyt johtaa Jamalin niemimaalla Suomen Akatemian rahoittamaa laajaa monitieteellistä tutkimushanketta.

Ilmastotutkimuksen ohessa ryhmä tekee tiivistä yhteistyötä porotaloudesta elävien nenetsien ja alueelle tulleiden öljy-yhtiöiden kanssa löytääkseen maankäyttömallin, joka turvaisi molempien toiminnan alueella.

Länsi-Siperiassa maa on talvella normaalioloissa läpijäässä. Keväällä pinta alkaa sulaa ja kesällä se on sula vähintään parinkymmenen sentin, jopa puolentoista metrin syvyydeltä. Sulan kerroksen alla on jäätynyttä turvetta ja orgaanista maa-ainetta ja sen alapuolelta alkaa ikirouta.

“Ikirouta, joka ei normaalisti sula edes kesällä, voi olla parista metristä aina tuhanteen metriin paksu. Länsi-Siperiassa se on parisataa metriä”, tutkimusprofessori Forbes kuvailee.

Kun lämpötila ilmastonmuutoksen vuoksi tundralla nousee, sula maa-aines ulottuu vuosi vuodelta syvemmälle. Ikiroudan yläpinta pehmenee, ja siihen kertynyt orgaaninen maa-aines alkaa vapauttaa ilmakehään metaania ja hiilidioksidia.

Ja mitä enemmän hiilidioksidia ja metaania vapautuu ilmakehään, sitä enemmän ilmasto lämpenee.

Lämpimämpi talvi tarkoittaa myös entistä paksumpaa lumipeitettä. Lumi puolestaan toimii kuin eristys: maa sen alla pysyy lämpimänä. Alaskassa on jo huomattu, että maaperä on alkanut paikoin tuottaa metaania ilmakehään ei ainoastaan kesällä vaan myös talvella.

Ikirouta on Länsi-Siperiassa paikoin sulanut niin perusteellisesti, että Forbesin tutkimusryhmä on löytänyt suuria määriä jäähän varastoituneena olleita eläinten pääkalloja, luita ja muun muassa valtavia torahampaita, jotka asiantuntijat ovat tunnistaneet esihistoriallisten eläinten jäännöksiksi.

Myös kokonaisia järviä on saattanut kadota hetkessä, kun järven alla oleva jääkerros on sulanut niin, että vesi pääsee valumaan pois.

 

Tundran muutoksia mittaavassa yhtälössä on monta muuttujaa, eivätkä tutkijatkaan vielä tiedä, miten yksi yllättävä muutos vaikuttaa koko pitkään ketjuun. Yksi tekijä on paju.

“Länsi-Siperian nenetsit ovat kertoneet, että selkein muutos heidän elinympäristössään on pajukkojen kasvu tundralle. Niitä ei ollut ennen. Pajukot ovat paikoin niin laajoja ja korkeita, että porot saattavat eksyä niihin, joten tokat on ohjattava niitten oh”, Forbes kuvailee.

Onko pajun nopeasti lisääntyneen kasvun takana lämmennyt ilmasto, sitä Forbesin työryhmä selvittää parhaillaan. Kasa tundran pajuja on tutkittavana Joensuun yliopistossa. Vuosilustot kertovat, miten kasvuolot ovat muuttuneet.

“Näistä asioista täytyy olla hyvin varma ennen kuin sanoo mitään.”

Talvella pajukko kerää ympärilleen enemmän lunta kuin aukea tundra – ja maa lumen alla pysyy lämpimänä. Kesällä pajut kasvattavat orgaanista maakerrosta, joka puolestaan vapauttaa ilmaan enemmän hiilidioksidia. Toisaalta mitä ylemmäs pohjoiseen puuraja siirtyy, sitä enemmän on metsiä, jotka myös nielevät hiilidioksidia.

Tundralla nielut ja ilmakehään vapautuva hiilidioksidi ovat yhtälö, jota tutkijat vasta selvittävät.

Ikiroudan sulamiseen vaikuttaa lämpötilan nousu mutta myös ihmisen kädenjälki. Pohjois-Alaskassa ja Länsi-Siperiassa ikiroudan on huomattu sulavan ensisijaisesti siellä, missä ihminen on rakentanut teitä ja taloja.

Jo tundran halki ajaminen rikkoo sen pintaa niin, että ajojälki alkaa imeä lämpöä itseensä. Ja sulamisen alettua alue laajenee nopeasti.

“Eli me muutamme tundran olosuhteita sekä ilmakehässä että maaperällä.”

 

“Olen huolissani siitä, että saavutamme pisteen, josta ei enää ole paluuta. Kun metaani alkaa ikiroudan sulaessa vapautua ilmakehään, ei sitä enää voi pysäyttää”, sanoo Bruce Forbes.

Huonoista uutisista huolimatta Forbes ei hyväksy ajatusta, että mitään ei kannata enää tehdä – päinvastoin.

“Kasvihuoneilmiön etenemistä voidaan hidastaa vähentämällä hiilidioksidipäästöjä – ja se tapahtuu poliittisin päätöksin. Mutta päätöksiä pitää tehdä nyt. Ja amerikkalaisilla on tässä nyt aivan keskeinen rooli”, Bruce Forbes sanoo. Hän on itse syntyperältään amerikkalainen.

“Luotan siihen, että hyvillä tutkimuksilla voimme vakuuttaa päättäjät siitä, että muutos on välttämätön.”

Forbes on varovaisen optimistinen jopa amerikkalaisten suhteen. Ryhmä Yhdysvaltain senaattoreita vieraili elokuussa Alaskassa ja Yukonin alueella Kanadassa katsomassa, mitä ilmaston lämpeneminen tarkoittaa käytännössä. Alkuperäisasukkaita tavanneet senaattorit John McCain ja Hillary Clinton olivat molemmat toimittajien mukaan silminnähden järkyttyneitä näkemästään ja kuulemastaan.

Anchorage Daily News -lehden mukaan tiukan linjan republikaanina tunnettu McCain sanoi: “Kyse on siitä, kuinka paljon vahinkoa ehtii tapahtua ennen kuin ryhdymme konkreettisiin toimiin.”

McCain kehotti toimittajia menemään paikkoihin, joissa senaattorit olivat olleet. »Se on vähän pelottavaa mitä siellä tapahtuu.»

»Pidän hyvin tärkeänä että Tony Blairin, McCainin ja Clintonin kaltaiset ihmiset alkavat vakavasti puhua siitä, että myös Yhdysvaltain on leikattava päästöjä», Forbes sanoo.

 

Hirmumyrsky Katrinan kaltaiset sään ääri-ilmiöt, jotka kasvihuoneilmiön edetessä muuttuvat yleisemmiksi, nousevat hetkeksi median pääuutisiksi, mutta seuraavalla viikolla on jo uudet uutiset.

“Ihmisten muisti on niin lyhyt. Kuinka moni enää muistaa, että kesällä 2003 tuhansia ihmisiä kuoli Ranskassa helleaallon takia?”

Sopeutuminen ilmastonmuutokseen on Bruce Forbesin mukaan välttämätöntä, mutta se ei ole tekosyy olla tekemättä kaikkea mahdollista, mikä on tehtävissä muutoksen hidastamiseksi.

“Ajattele, jos sinä syntyisit kahden sukupolven kuluttua. Tietäisit, että kaikki se mitä sinulle tuolloin tapahtuu, osattiin ennustaa jo kaksi sukupolvea aiemmin – mutta mitään ei tehty.”

Ihmiset myös ajattelevat herkästi, että arktisten alueiden lämpeneminen ei vaikuta heihin. Todellisuudessa nuo alueet vain reagoivat ensimmäisenä ja voimakkaasti muutokseen, joka on tapahtumassa koko maapallolla.

“Tieteelliset tutkimukset ja näyttö ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ovat jo niin vahvoja, että Euroopan ja Yhdysvaltain johtajien on korkea aika ryhtyä suunnannäyttäjiksi myös muulle maailmalle.”

 

Juttu on julkaistu ensi kerran Suomen Kuvalehdessä 36/2005.