Öljyyn liittyvät salaliittoteoriat ovat usein oikeassa
Yhdysvallat iski ilmasta vasta, kun Isis pääsi lähelle öljykenttiä, huomauttavat tutkijat.
Tutkijat ovat löytäneet näyttöä niiden salaliittoteoreetikoiden tueksi, joiden mielestä kaiken takana on öljy. Tutkimusnäyttöä on siitä, että öljy on usein syy yhdelle valtiolle puuttua toisen valtion sotaan.
Varsinkin toisen maailmansodan jälkeisenä aikana öljy on ollut keskeisessä asemassa kaikessa maailmanpolitiikassa. Öljyn tuonnista riippuvaiset maat ovat puuttuneet sellaisten maiden asioihin, joilla öljyä on. Tämä voi tutkijoiden mukaan myös selittää, miksi Yhdysvallat on nyt kiinnostunut taistelemaan Isis-terroristijärjestöä vastaan Irakin pohjoisosissa.
Portsmouthin, Warwickin and Essexin yliopiston tutkijat mallinsivat kolmansien maiden päätöksentekoprosesseja, kun ne puuttuivat muiden maisten sisäisiin sotiin taloudellisista syistä.
Tutkijat huomasivat, että päätökseen osallistua konfliktiin vaikutti öljyn tarve enemmän kuin historialliset, maantieteelliset tai etniset siteet.
Toisen maailmansodan jälkeisistä aseellisista konflikteista 90 prosenttia on ollut sisällissotia. Nyt Journal of Conflict Resolution -lehdessä julkaistun tutkimuksen aineisto perustui tietoihin 69 sisällissodan käyneestä maasta vuosina 1945–1999. Kahdessa kolmasosassa niistä ulkopuolinen maa tai muu organisaatio puuttui sotaan.
”Löysimme selvää näyttöä siitä, että maat joilla on mahdollisuus öljyntuotantoon, tulevat muita todennäköisemmin ulkomaisen väliintulon kohteeksi, jos sisällissota syntyy”, tutkija Petros Sekeris Portsmouthin yliopistosta sanoi.
”Sotilaallinen väliintulo on kallista ja riskialtista. Yksikään maa ei osallistu toisen maan sisällissotaan suhteuttamatta kustannusta omiin strategisiin intresseihinsä ja siihen, mitä mahdollisia hyötyjä on olemassa.”
Tutkimuksen mukaan mitä enemmän öljyä maalla on, sitä todennäköisemmin kolmas osapuoli osallistuu sisällissotaan. Vastaavasti mitä enemmän öljyä maa tuo, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se sotkeentuu öljyntuottajamaan sisällissotaan.
Tutkijat soveltavat tulosta myös ajankohtaiseen konfliktiin. Isis-terroristijärjestöä ei heidän mukaansa juuri edes mainittu uutisissa, ennen kuin Isis lähestyi öljyrikkaita kurdialueita Irakin pohjoisosissa. Yhdysvallat iski ilmasta sitten, kun Isis pääsi lähelle öljykenttiä.
Myös arabikevään ilmiöistä interventio öljymaa Libyaan mutta ei interventiota öljyttömään Syyriaan on tutkimuksen tekijöiden mukaan sopusoinnussa öljyteorian kanssa.
Esimerkkinä interventioista tutkijat esittävät Yhdysvaltain osallistumisen Angolan sisällissotaan vuodesta 1975 sekä itsevaltaisesti hallittujen öljyntuottajavaltioiden tukeminen.
Vastaavasti Britannialla oli sormensa pelissä Nigerian sisällissodassa 1967–1970, mutta se ei osallistuynut niiden entisten siirtomaidensa sisällissotiin, joilla ei ollut öljyä. Näitä olivat muun muassa Sierra Leone ja Zimbabwe.
Vastaavasti öljyrikkaat Persianlahden maat, Meksiko ja Indonesia eivät ole puuttuneet muiden maiden sisällissotiin, vaikka niillä on varsin suorituskykyiset asevoimat.
Tutkijat uskovat, että tulevaisuudessa taludelliset kannustimet osallistua muiden maiden sisällissotiin muuttuvat, kun länsimaat kehittyvät vähemmän ja Kiina enemmän energiariipuvaisiksi.