Super-Mario hurmasi suomalaisia - mutta miksi juuri nyt?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Italian pääministeri Mario Monti puhui Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä seminaarissa tänään Helsingissä. Kuva Mikko Stig / Lehtikuva.


Mario Monti on vakaumuksellinen federalisti. Hänen täytyy siis olla rohkea mies, kun hän uskaltaa tulla Suomeen, jossa nykyään juuri kukaan ei uskalla tunnustautua tämän aatteen kannattajaksi.

Kolme kymppiä kerralla. Eteläranta 10. Ravintola Palacen 10. kerros. Ja täysi kymppi Mario Montin tyylikkäästä esiintymisestä Ulkopoliittisen instituutin ja EK:n seminaarissa, joka järjestettiin torstaina, 2. elokuuta Italian pääministerin vierailun kunniaksi.

Italian pääministerin käynti Suomessa oli monin tavoin harvinainen tapahtuma. Ei ole tavanomaista, että eurooppalaisen suuren valtion pääministeri pyytää itse mahdollisuutta vierailla pienen maan pääministerin luona.

Ei satu usein, että Italian media lähettää Montia seuraamaan yhtä paljon toimittajia ja kuvaajia kuin hänen vierailulleen Washingtoniin.

Eikä ole jokapäiväistä, että arvokas ja pidättyväinen Monti, 69, käynnistää näin voimakkaan diplomaattisen hurmausoperaation, kuin hän teki Suomessa. Hän on eurooppalaisen politiikan kiistaton suurmies, jos aikalaisesta voidaan näin sanoa, mutta hän ei suinkaan ole mikään kansanvillitsijä, vaan tiedemiesmäisen viileä persoona.

Monti haluaa lämmittää Suomen ja Italian suhteita, jotka jäähtyivät Suomen tiukan vakuuslinjan ja Italian siihen kohdistaman kriitikin takia.

Monti tarvitsee estradeja

Lisäksi hän tarvitsee estradeja, joilta hän voi lähettää markkinoille saman, johdonmukaisen viestin: Italia panee vajeensa kuriin ja uudistaa taloutensa rakenteita vähintäänkin tyydyttävästi, joten markkinat hinnoittelevat sen valtionlainojen korot aivan liian korkealle. “Markkinat eivät ota riittävästi huomioon sitä, mitä Italiassa on tapahtunut pääministeri Berlusconin kauden jälkeen.”

Tällä reissullaan hän on ehtinyt antaa lukuisia haastatteluja suomalaislehdille, kehua Suomen ruoan, tälle maalle ominaisen lain kunnioituksen, hyvinvointivaltion, kilpailukykyisen markkinatalouden ja niin edelleen.

Se ei johdu siitä, että Monti olisi täällä kerjäämässä rahaa Italian tukemiseksi. Päinvastoin, hän on oikeutetusti korostanut sitä, että Italia on toisenlainen velkakriisimaa kuin ne, jotka ovat ottaneet lainaa EU-kumppaneiltaan.

Hän ei tyydy hälventämään epäilyksiä ja väärinkäsityksiä vaan suorastaan mainostaa Italiaa.

Hän muistuttaa, että vaikka Italia on “melkein Afrikassa ja vielä etelämpänä kuin Irlanti”, ja vaikka Italialla on kiistämättä suuri valtionvelka, siitä valtaosa on kuitenkin valtion velkaa nimenomaan oman maan kansalaisille. Mikä ehkä tärkeintä, Italia ei ole pyytänyt muulta Euroopalta apua.

Italia on kriisimaiden suurrahoittaja

“Italia on EU-budjetin suurin maksaja Saksan ja Ranskan jälkeen, ja samoin Kreikan, Irlannin ja Portugalin tuen kolmanneksi suurin rahoittaja”, Monti muistutti.

Sitä paitsi Italian osuus on suhteellisesti vielä suurempi kuin Saksan ja Ranskan, koska nämä saavat osan rahoistaan takaisin pankkiensa kautta. “Italian pankeilla ei ole yhtä suuria riskejä näissä maissa”, hän sanoi.

Kaikesta tästä Monti puhuu hyvin tyynesti ja analyyttisesti, siihen tyyliin kuin vanhan professorin voi odottaakin puhuvan. Hän ei luultavasti koskaan menetä malttiaan – ainakaan julkisesti. Joka tapauksessa vallitsee käsitys, jonka mukaan hän ei suutu vastustajilleen.

Poliitikot ja yritysjohtajat Montin kimpussa

Vastustajia kuitenkin riitti jo komissaarikautena esimerkiksi maailman mahtavimmissa yrityksissä alkaen Microsoftista ja päätyen General Electriciin, sillä komission jäsenenä Montin tehtävänä oli valvoa kuluttajan etua näitäkin jättiyhtiöitä vastaan. Tänä aikana hän sai lempinimensä Super-Mario.

Monti tuntee Suomen hyvin. Hänen ensimmäinen kautensa EU:n sisämarkkinakomissaarina alkoi yhtä aikaa Suomen jäsenyyden kanssa. Vuonna 1999 hän sai uuden pestin kilpailukomissaarina.

Kummassakin roolissa hän joutui tekemisiin Suomen asioiden kanssa eikä aina pelkästään sympaattisissa merkeissä.

Muun muassa pääministeri Paavo Lipponen ja Fortumin silloinen hallituksen puheenjohtaja Matti Vuoria kritisoivat tiukin sanoin komission kilpailupolitiikkaa, joka heidän mielestään syrji pienten maiden yrityksiä estämällä niiden kasvun fuusioiden ja yrityskauppojen kautta.

Palacessa Monti ei muistellut suomalaisia pahalla, päinvastoin. Hänen mielestään Suomi on vaikuttanut positiivisesti EU:n päätöksentekoon ja ollut suorastaan edelläkävijä, koska laillisuuden lisäksi me edustamme hyvin toimivaa sosiaalista markkinataloutta.

Federalismia ilman F-sanaa

Montin mukaan hän tuli Suomeen keskustellakseen pääministeri Jyrki Kataisen (kok) kanssa juuri nyt, koska Euroopassa vallitsee äärimmäisen vaikea hetki.

“Eurosta piti tulla integraation kulminaatio, mutta nyt siitä uhkaa tulla disintegraation [hajoamisen] syy.”

Monti näkee vaaran, että eri maiden vanhat ennakkoluulot saavat vallan kansalaisten mielissä. “Euroskeptisismin vanhat haamut saavat jalansijaa”, hän sanoi Palacessa.

Tällaisia piirteitä on nähtävissä myös Italiassa, vaikka italialaiset ovatkin vanhastaan olleet yksi Euroopan proeurooppalaisimmista kansoista.

Monti itsekin on taatusti proeurooppalainen. Hän on jopa federalisti, vaikka Palacessa hän ei edes maininnut F-sanaa.

Hän kuuluu eurooppalaisten federalistien Spinelli-ryhmään, jonka jäseniä ovat esimerkiksi sellaiset kuuluisuudet kuin Jacques Delors, Joschka Fischer, Pat Cox, Danuta Hübner, Amartya Sen, Guy Verhofstadt ja Daniel Cohn-Bendit.

Ryhmä on saanut nimensä tunnetun italialaisfederalistin Altiero Spinellin (1907-1986) mukaan. Spinelli toimi muun muassa europarlamentaarikkona ja hänellä oli tärkeä rooli Euroopan yhteisön kehittämisessä kohti unionia.

Federalismi on yhtä kuin liittovaltioaate. Se kuulostaa suomalaisen korviin varmaan oudolta ja kenties jopa fanaattiselta näinä päivinä, kun kaikki maat ja EU-kansalaiset laskevat rahojaan. Täytyy olla vähintään puolihullu, että kannattaisi jotakin niin kummallista kuin federalismia!

Mutta Montin versio federalismista onkin hyvin käytännöllinen. Hän ei saarnaa aatettaan, vaan perustelee kantojaan hyvin pragmaattisesti.

Esimerkiksi hänen näkemyksensä eurobondeista, jotka tarkoittaisivat EU-valtioiden velkarahoituksen saattamista ainakin osittain yhteisvastuun federalistiselle pohjalle, oli hyvin pidättyväinen. Hän korosti, että eurobondeilla on omat taloudelliset perusteensa, mutta asia ei saa synnyttää tarpeettomia konflikteja EU-maiden johtajien kesken.

“Italia kannattaa eurobondeja, mutta vain silloin, kun muut tarvittavat toimenpiteet on tehty.”

Mitä suomalaiset sanoivat EU:n tulevaisuudesta?

UPI:n ja EK:n seminaarin teemana oli “Kohti Euroopan yhteistä tulevaisuutta – kuinka EU ja yhteisvaluutta menevät eteenpäin?”

UPI:n johtaja Teija Tiilikainen piti EU:n demokratisoimista unionin vahvistamisen olennaisena osana. Tiilikaisen mukaan EU tarvitsee poliittisen hallituksen, joka vastaa EU-kansalaisten poliittista tahtoa.

EK:n puheenjohtaja Ole Johansson taas korosti sitä, että euro on luonut vakautta ja ennustettavuutta Eurooppaan. Hän odotti EU-päättäjiltä strategisia toimenpiteitä kasvun käynnistämiseksi.

“Päättäjien pitäisi nähdä yrittäjien ja yritysten rooli työpaikkojen luomisessa”, Johansson toivoi.