Luottoluokitusyhtiöt tyrivät finanssikriisissä - taas

finanssikriisi 3.5.2010

Teksti: Jarmo Raivio

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Luottoluokituslaitokset ovat vahvoilla, jos talousmaailmassa halutaan kruunata väärässäolon suurmestareita.

Nämä yritykset ovat riippumattomia riskinarvioijia, jotka jakavat luokituksia esimerkiksi valtioiden, yritysten tai vaikkapa kuntien lainoille. Sijoittajat syynäävät luottoluokitusta ennen kuin päättävät, kannattaako esimerkiksi Bulgarialle tai M-Realille lainata rahaa.

Euroopassa luokittajat ovat viime aikoina olleet otsikoissa, kun on arvuuteltu, milloin Kreikan valtionlainat putoavat taas pykälän kohti roskalainaluokitusta. Yhdysvalloissa luottoluokittajien toimintaa taas on käsitelty senaatin kuulemisissa, joissa tutkitaan finanssikriisin syitä.

Kuulemisissa on esimerkiksi lueskeltu sähköposteja, joista käy ilmi, että luottoluokittajat ovat olleet valmiita ”joustamaan” riskien arvioimisessa käytettävistä periaatteistaan. Tyly arvio kun voisi suututtaa asiakkaan, joka vie rahansa jollekin pehmommalle luokittajalle.

Perusongelma onkin se, että luottoluokituksissa valvottava maksaa valvojalle. Luokitusyhtiö saa palkkionsa esimerkiksi pankilta, jonka kaupitteleman arvopaperin riskejä sen pitäisi puolueettomasti arvioida.

Luottoluokitus on sijoituksen myyjälle tärkeä, koska esimerkiksi osa eläkerahastoista saa sijoittaa vain riskittömimpiin AAA-kohteisiin. Myyjä taas ei voi muuta kuin uskoa luokittajan sanaan, koska monet kimurantimmat sijoituskohteet ovat niin monimutkaisia, ettei edes korkeasti koulutettu ammattilainen pysty arvioimaan niiden sisältämiä riskejä.

Johdannaisten myyjät erikoistuivatkin 2000-luvulla rakentamaan kuraa kultapaperissa -sijoituksia, jotka sisälsivät lähes pelkästään erittäin suuren luottoriskin asuntolainoja, mutta yhdisteltynä niin, että paketilla saatiin himoittu AAA-luokitus.

Näiden sijoitusten todellisesta riskistä kertoo, että 93 prosenttia vuonna 2006 AAA-luokituksen saaneista asuntolaina-arvopapereista luokitellaan nykyään sijoituskelvottomaksi roskaksi.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun luottoluokittajat tekevät karkeita virheitä. Esimerkiksi amerikkalaisella energiayhtiö Enronilla oli syksyllä 2001 AAA-luottoluokitus vielä kolme päivää ennen kuin se meni konkurssiin. Suomessa taas SKOP-pankin luottoriskit arvioitiin olemattomiksi aina siihen hetkeen asti, kun se syyskuussa 1991 kaatui Suomen Pankin holhoukseen.

Yhdysvalloissa on finanssikriisin jälkeen esitetty vaatimuksia, että luottoluokittajien toimintaan on puututtava. Valmisteilla oleva sijoitus- ja pankkialan uudistuspaketti ei kuitenkaan sisällä kovin railakkaita muutoksia luokittajien toimintaan.