Kunnat matkalla Kreikan tielle

Kuntaliitto
Teksti
Eeva-Liisa Hynynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kirkkonummen kunnatalo
Kirkkonummi saa uuden kunnantalon, mutta välttää velkaantumista: talon rakentaa Kuntien eläkevakuutus Keva, kunnasta tulee vuokralainen. Kuva Markus Pentikäinen.

Tilinpäätökset antavat kuntien taloudesta petollisen hyvän kuvan, sanovat kuntatalouden asiantuntijat Oiva Myllyntaus ja Eero Laesterä. Ylijäämäkupla nousi kuntaväen tietoisuuteen vuosi sitten syyskuussa, kun Kuntaliiton kehityspäällikkö Oiva Myllyntaus ja tilastotutkija Heikki Pukki osoittivat tilastoaineistollaan (SK 37/2010), että ylijäämäiseltä näyttävä kuntatalous onkin alijäämäinen.

Kupla on syntynyt kuntien kirjanpidon poistokäytäntöjen takia. Poistot kuvaavat kunnan vuosittaista tarvetta korvausinvestointeihin, vaikkapa koulun korjaamiseen tai uuden päiväkodin rakentamiseen.

Kun poistot arvioidaan ja merkitään oikein, kunta tietää, paljonko rahaa tarvitaan, jotta palveluiden tuotantoon tarvittavat rakennukset, välineet ja laitteet voidaan pitää kunnossa.

Suuri osa kunnista kuitenkin alimitoittaa poistonsa. Näin tilinpito kaunistuu, vaikka kunta joutuukin sitten korjaamaan ja investoimaan velkarahalla.

Poistojen alimitoittamisesta on tullut maan tapa. Se on tuottanut kuntien tilinpäätöksiin kirjanpidolliset ylijäämät, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä kuntien kassavarojen kanssa. Kunta-alan tulorahoitusvajeen arvioidaan kohonneen vuoden 2010 lopulla jo yhdeksään miljardiin euroon. Pahimmillaan kuntien valtuustoissa tehdään isoja investointipäätöksiä lumetiedon varassa.

Eero Laesterän tekemä analyysi kuntien poistokäytännöistä vuosina 1997-2010 kertoo kuntien poistaneen keskimäärin 71 prosenttia nettoinvestoinneistaan, vaikka tavoitetaso on 90-100 prosenttia. Alle 60 prosenttia nettoinvestoinneista oli poistanut peräti 112 kuntaa, tässä joukossa mukana nopeimmin kasvaneita kuntia. Kaikkiaan Suomessa on kuntia 336.

Parantelu osin tietoista

Oiva Myllyntauksen mukaan tilanne on vakava ja korjauskeinojen tulisi olla sen mukaisia.

“Kuntalaissa tulisi säätää oikean kuvan antamisesta kunnan tulorahoituksen riittävyydestä, ja tarkoituksellisesti virheellisen kuvan antamisesta tulisi seurata sanktio.”

Nykykäytännöllä poistot jäävät eniten alimittaisiksi kaupunkiseutujen kasvukunnissa, joissa joudutaan investoimaan paljon.

“Osin ongelma on rakenteellinen. Nopeasti kasvavissa kunnissa, joissa täytyy rakentaa paljon uusia palveluita, suuretkaan poistot eivät välttämättä vastaa korvausinvestointien tarvetta ja kunnat velkaantuvat.”

Mutta osin tilinpäätösten parantelu on myös tietoista. “Päättäjien eteen halutaan viedä hyviä tilinpäätöksiä.”

Oiva Myllyntaus toteaa, että osuva vertailukohta kuntien rahoituskuplaan löytyy Kreikan suunnalta.

“Tilinpäätöksiä kohennetaan ylijäämäisiksi, mutta samalla velkaannutaan rajusti. Käsissä on ainekset julkisen talouden kriisiin. Kuntien rahoitusasemasta on välttämätöntä saada nykyistä tarkempi kuva.”

Nyt kuntatalouden ongelmista vaietaan.

Halpaa lainaa kriisikunnille

Vaietuin ongelma on se, että myös ylivelkaantuneet kunnat saavat edelleen halpaa lainarahaa. Kuntia pidetään riskittöminä valtion hyvän luottoluokituksen ja kuntien keskinäisen takausjärjestelmän ansiosta. Tästä syystä kuntia luotottavat laitokset eivät erottele jyviä akanoista vaan tarjoavat kaikille edullista lainaa.

“Ylivelkaisella kunnalla on nyt yhtä hyvä luottokelpoisuus kuin velattomalla kunnalla. Jos kunnilla olisi toimiva reittausjärjestelmä, lainarahan koveneva hinta patistaisi kunnat laittamaan taloutensa kuntoon samaan tapaan kuin yritykset.”

Tässäkin suhteessa kuntataloudessa alkaa olla häivähdys Kreikkaa. Se sai euromaana jonkin aikaa lainaa lähes yhtä edullisesti kuin esimerkiksi Saksa, vaikka talouden perusteet eivät olleet kunnossa.

Myllyntaus muistuttaa, että riskitöntä velkaantumista ei ole. “Siitä todistaa euroalueen valtioiden velkakriisi. Nyt kunnat ovat velkaantuneet kohtuuttomasti. Kasvava osuus investoinneista katetaan velkarahalla.”

Myllyntauksen mukaan vakavin tilanne kuntakentän kannalta syntyisi, jos lainojen korot nousisivat niin tuntuvasti, että joku suurista kaupungeista ei pystyisi huolehtimaan veloistaan.

Kuntatalouden konsultti Eero Laesterä väitteli puolitoista vuotta sitten Tampereen yliopistossa kunnallistaloudesta aiheena kuntien finanssiriskit. Työkseen Laesterä kiertää kunnissa laatimassa talouden tasapainottamissuunnitelmia.

“Suomessa on joukko kuntia, joiden tuloveroprosentti on jo sietokyvyn ylärajoilla. Velkaa on kertynyt niin paljon, että lainan korkoihin katoaa vuodessa 1-2 veroprosenttiyksikön tuotto. Velkaantuminen jatkuu, kun tilinpäätös näyttää hyvältä alimitoitettujen poistokäytäntöjen takia”, Laesterä sanoo.

Jos lainojen korot nousisivat nykytasosta kolmisen prosenttia, Laesterän mukaan viitisenkymmentä kuntaa olisi välittömästi vaikeuksissa. Osa kunnista joutuisi käyttämään jopa kolmen veroprosenttiyksikön tuoton korkojensa maksuun.

“Valtaosin tällaiset kunnat ovat pieniä, mutta samaan kerhoon päätyisivät myös Kemi, Lahti, Heinola, Kotka, Raasepori ja Riihimäki.”

“Poistot eivät pääongelma”

Asiantuntijaryhmä arvioi tarvetta uudistaa kuntalain taloussäännöksiä, koska nykykäytäntö on luonut kuntien talouteen ylijäämäkuplan. Poisto-ongelmaa ei kuitenkaan ole tarkoitus ratkoa lakia tiukentamalla.

“Ongelma ei ole niinkään kunnille annetussa ohjeistuksessa kuin siinä, miten kunnat ohjeita soveltavat”, sanoo finanssineuvos Rainer Alanen valtiovarainministeriön kuntaosastolta. Hän johtaa kuntien taloussäännöksiä arvioivaa asiantuntijatyöryhmää.

Alasen mukaan kuntalakiin ei ole syytä viedä yksityiskohtaisia ohjeita esimerkiksi poistoajoista.

“Ne kuuluvat kirjanpitolainsäädännön perusteella annettaviin kirjanpidon ohjeistuksiin. Yksinkertaisinta ja nopeinta on uudistaa kirjanpitolautakunnan kuntajaoston poistolaskentaa koskeva yleisohje.”

Poistoproblematiikka on saanut Alasen mielestä julkisuudessa lievästi ylikorostuneen aseman. Hänen mukaansa suurempi ongelma on, että kuntien tulorahoitus ei riitä kaikkeen välttämättömään.