Kuva Suomen Marsalkka -elokuvasta: Tässä on musta Mannerheim

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Vasemmanpuoleinen kuva SK, oikeanpuoleinen Yle.

“Tässä tilanteessa tuntui mahdottomalta tehdä elokuvaa perinteisin yli-isänmaallisin nostatuksin”, tuottaja Erkko Lyytinen sanoo.

Suomen Marsalkan alussa nairobilainen poikakuoro esittää Finlandian suomeksi. Sitten kieli vaihtuu englantiin ja swahiliin.

“Swahili ja suomi ovat yllättävän samankaltaisia kieliä sikäli, että ne kirjoitetaan kuin lausutaan. Swahili on lähetyssaarnaajien kirjaamaa. Metodi on sama, jolla Agricola lähestyi suomen puhekieltä”, Lyytinen miettii.

Hän ei ole itse elokuvan päätuottaja. Lyytinen tilasi Suomen Marsalkan avaimet käteen -periaatteella. Nairobilaistuottajalle annettiin tietopaketti C.G.E. Mannerheimista ja budjetti. Lopulta se oli noin 20 000 euroa.

Onko kansalle valehdeltu, kun Suomen Marsalkkaa on monin tavoin kuvailtu pitkin kevättä, hankkeen tammikuisesta julkistamisesta lähtien?

Ei, Lyytinen sanoo.

“Kaikki www.suomenmarsalkka.fi -sivujen blogimerkinnät tulevat saamaan uusia merkityksiä, kun elokuva nähdään.”

Mediat ovat tehneet omia johtopäätöksiään hänen vähäsanaisista kommenteistaan. Kymmeniä haastatteluja antanut Lyytinen on muotoillut sanansa tarkkaan. Usein tulkinnat ovat lipsuneet liian pitkälle.

Esimerkiksi rahoituskriisiä elokuvalla ei ole koskaan ollut. Huhtikuun alussa sellaisesta uutisoitiin, mutta kyse oli neuvotteluvaikeuksista kenialaistuottajan kanssa.

Suomen Marsalkka ei ole saamassa Suomessa varsinaista elokuvateatterilevitystä sen Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla tapahtuvan ensi-iltaesityksen jälkeen. Mutta kansainvälisen levityksen se saa.

“Sopimus kenialaisyhtiön kanssa jättää paikalliset levitysoikeudet heille. Hehän kertovat Mannerheimin tarinan elokuvassa omalla tavallaan, joka puhuttelee Keniassa ja lähialueilla.”
Suomen Marsalkkaa tullaan myymään siellä dvd-levyinä.

Lyytinen korostaa Mannerheimin kansainvälisyyttä.

“Elokuva sai alkunsa päähenkilön oman elämänasenteen innoittamana: uskon, että Mannerheimille isänmaallisuus ei ollut pelokasta suhtautumista vieraisiin kulttuureihin ja vaikutteisiin. Hän oli monien eri kulttuurien tutkija ja tuntija. Hän eli monikulttuurisessa maailmassa, löytäen ystäviä ja liittolaisia isänmaan edun nimissä. Me emme nykyäänkään ole saareke tai metsätupa, joka voi välttyä ulkopuolisilta vaikutuksilta.”

Lyytinen haluaa myös kiittää kilpailevan hankkeen tekijöitä.

“Olen pyrkinyt aina välttämään rinnastusta toisiin Mannerheim-aiheisiin elokuvatuotantoihin. Suuret kiitokset Dome Karukoskelle ja Markus Selinille, että he eivät lähteneet lietsomaan tyypillistä suomalaista mediakohua, vaikka kaikki ainekset olisivat olleet. Heidän teoksensa ansaitsi tulla tehdyksi, ymmärtääkseni käsikirjoitus on todella hyvä.”

Mutta kaikki ei mennyt putkeen Suomen Marsalkan tuotannossa.

“Toista kertaa en menisi Keniaan elokuvantekoon”, Lyytinen kertoo.

Siitä lisää perjantain Suomen Kuvalehdessä.

Suomen Kuvalehti seurasi elokuvahankkeen etenemistä tammikuusta asti. Lue Suomen Marsalkan koko tarina perjantain lehdestä 33/2012 (ilm. 17.8.).