Vuoden kirjat 2013 – nämä kannattaa lukea

Suomen Kuvalehti valitsi vuoden kiinnostavimmat kirjat.

kirjallisuus
Teksti
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Suomen Kuvalehti valitsi tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista joukon kiinnostavimpia. Alla on arvioitu 68 teosta, ja valikoima on kattava: mukana ovat kotimaiset ja ulkomaiset kaunokirjat, tieto- ja historiateokset, lasten- ja nuortenkirjat ja runot. Lue myös himolukija Minna Jaakkolan vuoden 2013 lukupäiväkirja.

Kotimaiset

Heikkinen%20Pihkatappi.jpg

Antti Heikkinen: Pihkatappi. 276 s. Siltala.

Heikki Turunen kertoi, ettei maatilan pojasta välttämättä tulee maanviljelijää, ja nyt sen tekee Antti Heikkinen. Kertojaminän ensimmäinen muistikuva on Kekkosen hautajaisista, jopa kirjoittamisen ongelmien kuvaus istuu tekstiin. Lopussa selviää, mikä oikein on pihkatappi. Heikkisen verevä esikoiskirja on savon murteen juhlaa, mutta ei outoa kieltä osaamatonkaan putoa kelkasta. RK

Hirvisaari%20Me%2c%20keisarinna.jpg

Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna. 576 s. Otava.

Laila Hirvisaaren kautta puhuu itse Katariina II. Ehkä vain nainen voi eläytyä tällä tavalla toisen naisen kohtaloon, tapaan käyttää valtaa, rakastaa ja juonitella. Historian henkilö alkaa elää, menneisyyden pölystä kasvaa esiin tunteva ihminen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Vuosien tutkimustyö ja kirjailijan intuitio ovat luoneet muotokuvan ja intohimoisen tarinan. TR

Hotakainen%20LuonnonLaki.jpg

Kari Hotakainen: Luonnon laki. 282 s. Siltala.

Kirjan yhteiskunnallisen sanoman voi ankarasti tiivistää kahteen sanaan: maksetaan veromme. Päähenkilö, maalämpöyrittäjä Rautala, pyörtää ainaiset veronmaksumarinansa, kun joutuu kauhean kolarin jälkeen riippuvaiseksi julkisesta terveydenhoidosta. Toipuva, kiitollinen Rautala miettii eloonjäämisen hintaa. Vakava asia ei estä Hotakaista olemasta oma hellän hauska itsensä. KN

koskinen%20yst%c3%a4v%c3%a4ni%20rasputin.jpg

J-P Koskinen: Ystäväni Rasputin. 355 s. WSOY.

Ahkeran ja monipuolisen kirjailijan uuden romaanin aihe on mainio. Venäjän viimeisen tsaarin lähettyvillä vaikuttaneen mystikon hurja ja uskomaton tarina kerrotaan mestaria seuranneen oppilaan näkökulmasta. Koskinen onnistuu vakuuttavasti ja näyttää, mihin faktoilla tuettu mielikuvitus ja romaani muotona pystyvät. Kaikki aistit on valjastettu; kirjasta välittyy ajan kohina. KK

Tommi%20Melender%20Yhden%20hengen..jpg

Tommi Melender: Yhden hengen orgiat. 172 s. WSOY.

Kun esseisti panee pelotta itsensä likoon, tuloksena on poikkeuksellisen kiinnostavaa tekstiä. Melenderin kirjallisuusmaku on ehdoton, mutta juuri se saa hänen kirjallisuusesseidensä lukijan pohtimaan myös omaansa. Ja kysymään myös: miksi luen. RK

Leena%20Parkkinen%20Galtbyst%c3%a4.jpg

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen. 339 s. Teos.

Karen, 83, palaa kotisaarelleen selvittämään, kuka teki murhan, josta hänen veljeään nuoruudessa syytettiin. Sattuman oikusta mukaan päätyy nuori, raskaana oleva Azar. Aika ja näkökulma vaihtuvat, mutta Parkkinen kertoo hienosti, olipa kyse sitten lapsen, nuoren tai vanhuksen maailmasta. Lukijalle välittyvät tunteet, kuten sisarrakkaus, siinä missä Fetknoppenin suolaiset tuuletkin. Kirja on kuin salapoliisikertomus, jopa tutkimusseinä lehtileikkeineen on pystyssä, mutta tutkituksi tulee paljon enemmän kuin yksi murha. PP

Riikka%20Pelo%20Jokap%c3%a4iv%c3%a4inen

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme. 526 s. Teos.

Järkyttävän, kauniin romaanin kertojana esiintyy Ariadna Efron (1912–1975). Ariadnan äiti Marina Tsvetajeva on runoilijana kuuluisa. Ariadna, hänen isänsä Sergei Efron ja veljensä Mur tulevat nyt suomalaiselle lukijalle tutuiksi. Elämää puidaan maanpakolaisuuden vuonna 1923 ja Neuvostoliiton vuosina 1939 ja 1941, aina elokuussa. Historia vyöryy henkilöiden ympärillä ja ylitse. Kuinka näille ihmisille käy? Miksi? KN

Raittila%20Terminaali.jpg

Hannu Raittila: Terminaali. 454 s. Siltala.

Raittila kirjoittaa taas romaania niin kuin reilut kymmenen vuotta sitten! Kaksi aikuistuvaa tyttöä ottaa maapalloa haltuunsa lentelemällä sinne tänne. Toisen isä lähtee jäljittämään tytärtään. Kulttuurit, ajat ja paikat vaihtuvat ja asettuvat toistensa rinnalle ja toisiaan vastaan. Ihminen omaksuu ja muuttuu. Raittila sekoittaa romaaniin runsaasti tietoainesta, henkilöiden monologeista jäsentyy älyyn vetoava taideteos. KHä

Rauhala%20taivaslaulu

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. 281 s. Gummerus.

Taivaslaulu kuvaa kyllä synnytysten taakkaa ja kasvattamisen raskautta. Mutta teos ei ole pelkästään synnyttämis­velvollisuus­pamfletti, vaan monikeinoinen, tarkkanäköinen romaani uskonyhteisön vaatimuksista ja turvasta sekä nuoren perheen tunteista, tavoista, elämän kulusta. Ilopilkkuina ovat luvut, joissa nuket – barbit, mollamaijat ja muut – pohtivat lapsen lailla uskoa ja moraalia. KN

R%c3%b6nk%c3%a4%20levantin%20kyy

Matti Rönkä: Levantin kyy. 248 s. Gummerus.

Viktor Kärppä -sarjan päätösosassa menneisyys muistuttelee itsestään, mutta maailma on muuttunut. Niin on myös Viktor. Yrittäjä, paluumuuttaja ja Neuvostoliiton erikoisjoukkojen sotilas on väsynyt. Tutut hahmot suhaavat Suomessa ja rajan takana, kulkevat lain rajoilla ja nokittelevat kielellä. Nokkeluus on asettunut paikalleen, kerronta elävää ja sujuvaa. PP

Asko%20Sahlberg%20Herodes.jpg

Asko Sahlberg: Herodes. 680 s. WSOY.

Romaani on muotokuva ihmisestä, ruhtinaasta, jonka elämää valta on määritellyt. Se on yleisempi ja inhimillisempi kuin vain fiktiivinen näkemys historiallisesta suurmiehestä. Herodeksen tunnot, halut ja pelot ovat tuttuja nykyhetken ihmiselle. Sahlbergin aiempien romaanien tiivistunnelmainen kerronta on väistynyt lavean, rehevän ja paikoin rönsyilevänkin tarinoinnin tieltä. SS

supinen%20s%c3%a4de.jpg

Miina Supinen: Säde. 328 s. WSOY.

Säteellä on kaksi poikaystävää: tuttu Antti, jonka kanssa ei tarvitse juuri edes puhua, ja eksoottinen Vic, jonka kanssa naidaan koko ajan. Ihmissuhteita ja panemista kiinnostavampi teema on usko. Ateistiksi kasvatettu Säde joutuu henkiä palvovien metsäihmisten keskelle. Usko on hänen kielletty hedelmänsä. PP

tervo%20esikoinen.jpg

Jari Tervo: Esikoinen. 351 s. WSOY.

Romaani on rovaniemeläisen pojan päiväkirja ja kasvukertomus. Tervo kuljettaa myös muita suvun tarinoita, mutta koskettavimpia ja tärkeimpiä ovat Jari-pojan kokemukset perhe-elämästä, pikkuveljen sairaudesta, oman ruumiin fyysisistä muutoksista ja tyttöjen ihmeellisyydestä. Jari myös oppii kovimman kautta, mitä seuraa, jos pitää tarinaa tärkeämpänä kuin ihmistä. SS

Tuuri%20Alkemisti.jpg

Antti Tuuri: Alkemistit. 358 s. Otava.

Romaanissa kaksi suomalaista alkemistia yrittää valmistaa kultaa 1780-luvun Uudessakaupungissa. Pyrkimys tapahtuu mystikko Swedenborgin hengessä ja on kaukana materiaalisesta. Kaverukset uskovat, että kun kultaa riittää kaikille jaettavaksi, sen arvo romahtaa ja ihmiset ymmärtävät ryhtyä tavoittelemaan toisia, henkisempiä päämääriä. Välillä mielessä käy maallinenkin rakkaus. KK

V%c3%a4is%c3%a4nen%20Taivaanvartijat.jpg

Hannu Väisänen: Taivaanvartijat. 284 s. Otava.

Neljäs Antero-romaani on yhtä täyteläisen tunteellinen kuin alkuosat. Antero on valmistunut kuvataiteilijaksi ja saa tilaustöitä. Kahden alttaritaulun maalaamisprosessi tarjoaa Väisäselle riemukkaan tilaisuuden kuvata taiteilijan, maksajien ja yleisön suhtautumista uuteen. Antero menestyy Ruotsissa ja nauttii Firenzen taideaarteista. Taivaanvartijat on onnellinen ilon, valon ja värin kirja. KN

West%c3%b6%20Kangastus.jpg

Kjell Westö: Kangastus 38. Suom. Liisa Ryömä. 334 s. Otava.

Hyvä päähenkilö, asianajaja Claes Thune, elää aikaa, joka ”teki omantunnonarat kalpeiksi ja sairaiksi”. Vuoden 18 vankileiri on rikkonut Thunen konttoristin. Ystävää painaa juutalaisten kohtalon enteily. Kansallissosialismin ihailijoita kertyy. Thune on onneton ja oikeudenmukainen. Westö rakentaa ajankuvan politiikan ja kulttuurin täsmädetaljeilla. KN

Ulkomaiset

Alakoski%20K%c3%b6yh%c3%a4n%20lokakuu.jpg

Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu. Suom. Katriina Huttunen. 332 s. Schildts&Söderströms.

Ruotsinsuomalainen Alakoski pitää kuukauden ajan päiväkirjaa, jossa nivoutuvat yhteen nykyisyys – sekä kirjoittajan arki että ruotsalainen yhteiskunta – ja menneisyys. Alakosken oma lapsuus köyhässä, monista ongelmista kärsineessä maahanmuuttajaperheessä herää henkiin: kirjailija on vuokrannut kirjoittamista varten työhuoneen Ystadista, lapsuutensa kotikaupungista, ja hankkinut perhettään koskevia asiakirjoja. Poliisin, sosiaalitoimen ja muiden lyhyet raportit tekevät kurjuuden niin todeksi, että rintakehää puristaa. PP

auster%20t%c3%a4ss%c3%a4%20ja%20nyt.jpg

Paul Auster ja J. M. Coetzee: Tässä ja nyt. Kirjeitä ystävyydestä. Suom. Erkki Jukarainen ja Seppo Loponen. 285 s. Tammi.

Auster ja Coetzee, kirjailijat ja ystävykset, haikailevat menneitä ja paheksuvat nykyaikaa. Koska Auster asuu New Yorkissa ja Etelä-Afrikasta lähtenyt Coetzee Australiassa, ystävykset ovat käyneet kirjeenvaihtoa. Sitä on käyty ainakin 2008–2011. Paheksunta, hyväksyntä ja kysely yltävät laajalle, ja mielipiteet esitetään hauskasti perustellen. Toinen kirjoittajista heittää käsityksensä Israelin politiikasta, toinen nappaa ja palauttaa aiheen. KN

Bernhardt%20Muuan%20lapsi.jpg

Thomas Bernhardt: Muuan lapsi. Suom. Olli Sarrivaara. 126 s. Lurra Editions.

Omaelämäkerrallisen pienoisromaanisarjan viidennessä, päätösosassa itävaltalaiskirjailijan lapsuus kuvataan armottomasti, mustalla huumorilla ja loputtomien koettelemusten sarjana. Isätöntä poikaa lyövät äiti, opettajat ja muut kasvattajat, ja koulu tuntuu helvetiltä ilman sitäkin, että on muutettava Hitlerin Saksaa: ”Vain rakkauteni isoisää kohtaan esti minua tappamasta itseäni lapsena.” JPy

Byatt%20Ragnar%c3%b6k.jpg

A. S. Byatt: Ragnarök, jumalten tuho. Suom. Titia Schuurman. 163 s. Tammi.

Tarina kertoo pienestä tytöstä ja jumalten tolkuttomista taistoista. Tyttönen on sodan aikana evakossa Englannin maaseudulla, jossa hän saa rauhassa kuljeskella ”pitkin kevätesikoiden, leinikkien, tuhatkaunojen ja virnojen peittämiä niittyjä”. Hän oppii varhain lukemaan, ja meilikuvitus täyttyy sodan uhasta, lentäjäisän poissaolosta ja germaanisista myyteistä. Lapsi yhdistää tuntemansa pahan myyttien maailmantuhoon. KN

flynn%20kiltti%20tytt%c3%b6.jpg

Gillian Flynn: Kiltti tyttö. Suom. Terhi Kuusisto. 447 s. WSOY.

Nokkela, taitavasti rakennettu avioliittotrilleri on yhtä aikaa musta, kyyninen, julma, hauska ja koskettava. Flynn tasapainoilee hyvin eri tunnetilojen välillä ja koukuttaa lukijan. Romaani alkaa siitä, että Amy Dunne on kadonnut viisivuotishääpäivänään ja hänen aviomiehensä Nick yrittää selvittää, minne ja miksi. Romaani pelaa yllätyksillä, käänteillä ja maton vetämisellä lukijan jalkojen alta. SS

Franzen%20yksinjakaukana.jpg

Jonathan Franzen: Yksin ja kaukana. Suom. Raimo Salminen. 338 s. Siltala.

Amerikkalainen menestyskirjailija avaa tottuneesti itseään, varsinkin kehittymistään kirjailijana. Itsetutkiskelu on parhaimmillaan rehellistä. Kafkalta hän yrittää oppia, miten rakastaa ja ruoskia itseään yhtä aikaa. Suurimman haasteen hänelle tarjoaa hänen ystävänsä, itsemurhaan päätynyt David Foster Wallace: Miten päästä eroon yksinäisyydestä. RK

Knausg%c3%a5rd%20taisteluni3.jpg

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Kolmas kirja. Suom. Katriina Huttunen. 450 s. Like 2013.

Norjalaiskirjailija kertoo omaelämäkerrallisessa kirjasarjassaan itsestään ja läheisistään ”kaiken”, totuudesta tinkimättä, inhoa säästämättä. Sarjan suursuosio selittyy sillä, että ihmiset läpivalaistaan erityisen tarkasti. Knausgård asettaa autobiografialle uuden standardin. Taisteluni on jaettu kuuteen osaan, ja siinä on yhteensä 3 500 sivua. Suomeksi on käännetty nyt kolme osaa. HR

McCleen%20Ihana%20maailma.jpg

Grace McCleen: Ihana maa. Suom. Marianna Kurtto. 336 s. Otava.

Romaanin todellisuuden Britannia ei ole ihana maa. Jehovan todistajiin kuuluminen leimaa kymmenvuotiaan Judithin ja isän. Koulussa hallitsee kiusanhenki, ja opettaja on voimaton. Judithin vahvuutena on henkinen ja hengellinen voima. Oikea ihana maa on taideteos, jota Judith rakentelee huoneeseensa tilkuista, helmistä, foliosta, oksista… Ihanassa maassa hän on tapaava äitivainajansa. KN

Mo%20Yan%20Seitsem%c3%a4n.jpg

Mo Yan: Seitsemän elämääni. Suom. Riina Vuokko. 735 s. Otava.

Nobelisti (2012) Mo Yania on arvosteltu sopuilusta Kiinan kommunistihallinnon kanssa. Sitä ei voisi päätellä tästä romaanista. Vallankumouksen jälkeinen aika käydään läpi ironisessa hengessä: se on ollut ihmisen hulluuden huipennus. Konfutselaiset sukutavat ja buddhalaiset uskomukset elämän kiertokulusta elävät vahvoina yhteisöissä. Maanomistaja Ximen Nao tapetaan 1948 omistavan luokan jäsenenä. Manalan ruhtinas sallii hänen syntyä uudelleen aasina, härkänä, koirana, apinana ja lopuksi taas ihmisenä. Kiina kehittyy ryysyläiskylistä nykyaikaan. TR

Murakami%201Q84.jpg

Haruki Murakami: 1Q84, osat 1 ja 2. Suom. Aleksi Milonoff. 783 s. ja 446 s. Tammi.

Romaani panee epäilemään, mitä todellisuus on ja kuinka varmasti aisteihin voi luottaa. Aomame-neito on palkkatappaja, joka huvittelee keikan jälkeen baareista iskemiensä miesten kanssa. Oikeasti hän rakastaa vain alaluokilla viimeksi kohtaamaansa Tengoa. Ihmisyyden äärirajoja etsivä seikkailu ja rakkaustarina imaisee mukaansa. Kirjailija luo vuoden 1Q84 oudon maailman, jossa taivaalla loistaa kaksi kuuta. Luovaa, yllättävää, Nobel-tason fantasiaa. TR

nesb%c3%b6%20Poliisi.jpg

Jo Nesbø: Poliisi. Suom. Outi Menna. 517 s. Johnny Kniga.

Harry Hole -fanien kysymys kuuluu, onko Poliisi sarjan päätös. Se sopisi kymmenosaisen sarjan kruunuksi kahdesta syystä. Ensinnäkin Nesbø kuljettaa tarinaan kosolti aiemmissa kirjoissa esiintyneitä henkilöitä kuin hyvästelläkseen heidät. Toiseksi Poliisi on laadultaan sarjan kärkeä. Vastaan puhuvat taloudelliset syyt. Harry Holesta on vasta viime vuosina alkanut tulla kansainvälinen supertähti. KHä

Smith%20Olipa%20kerran.jpg

Zadie Smith: Risteymiä. Suom. Irmeli Ruuska. 349 s. WSOY.

Lontoossa kulttuurit lomittuvat, kun neljän eri etnisestä ryhmästä tulevan ihmisen tiet risteävät. He ovat nuoria, joista tuli aikuisia, mutta mikään ei silti muuttunut. Suunta on edelleen hukassa. Kirjasta löytyy murteita ja slangia, dialoginpätkiä, proosarunoa, chat-keskusteluja. Jokaisella kirjan henkilöhahmolla on oma äänensä. Zadie Smithin Lontoossa on rytmiä, mutta se ei svengaa iloisesti. HR

colm%20%c3%84itej%c3%a4%20ja%20poikia.jpg

Colm Tóibín: Äitejä ja poikia. Suom. Kaijamari Sivill. 315 s. Tammi.

Poika yrittää olla kaipaamatta Irlannista lähtenyttä laulajaäitiään. Toisaalla juopunut äiti kavaltaa rikollisen poikansa. Kipeimmän novellin äiti kantaa pappipojan julki tullutta rikkomusta. Kertomuksissa on äitien ja poikien välillä ongelma, usein seksuaalisuuden aiheuttama kipu. Tyhjyyttä ja tyhjenemistä Tóibín kuvaa liioittelemattomin, täysin lausein. KN

Waal%20J%c3%a4nis%20jolla%20on.jpg

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Suom. Virpi Vainikainen. 358 s. Schildts & Söderströms.

De Waal sai perinnöksi kokoelman: 264 japanilaista pienoisveistosta, netsukea. Kirja kertoo kokoelman synnystä ja siirtymisestä ensin Euroopassa maasta toiseen, sitten USA:han ja Japaniin ja lopulta de Waalille Lontooseen. Omistajien historia sijoitetaan huoneisiin, kaupunkeihin ja maihin, joissa veistokset milloinkin ovat. KN

Tietoa ja historiaa

ahde%20s%c3%a4hk%c3%b6mies.jpg

Matti Ahde ja Timo Hakkarainen: Matti Ahde – sähkömies. 459 s. WSOY.

Yksinhuoltajan suurperheestä Oulusta Suomen huipulle – entisen puhemiehen ja johtavan demaripoliitikon tarina on myös kertomus siitä, miten onni vaihtelee, myös huipulla, toverit pettävät, kuinka voi pudota ja kovalla työllä selvitä takaisin. Ahteen elämäkerta on katsaus politiikan kulissien taakse, suomalaiseen yhteiskuntaan 1970-luvulta tähän aikaan. Se on samalla inhimillisyydessään koskettava ja avoin tarina. TR

narrien_laiva-aittokoski_h.jpg

Heikki Aittokoski: Narrien laiva – matka pieleen menneessä maailmassa. 291 s. HS-kirjat.

Kehyskertomus on yli 500 vuotta vanha kirja Das Narren Schyf: mekin olemme narrien laivassa. Kuolemansyntejä löytyy: viha asuu unenomaisessa Mogadishussa, kateus Lontoon taidehuutokaupassa, ahneus Kiovassa, kukaan ei rikastu rehellisesti Ukrainassa. Ylpeys on petollisessa Nicaraguassa, laiskuus Bangladeshissä. Sivistyneitä viittauksia, surumielistä kerrontaa, kirjallisuutta. TR

Arendt%20Totalitarismin%20synty.jpg

Hannah Arendt: Totalitarismin synty. Suom. Matti Kinnunen. 731 s. Vastapaino.

Hannah Arendtin historiallis-filosofinen selvitys natsismin ja stalinismin alkuperistä oli aikanaan kiistelty tapaus. Se on kuitenkin edelleen syystä arvostetuin tutkimus vain 1900-luvulla vaikuttaneesta ilmiöstä, totalitarismista. Kirja sisältää myös loisteliaat analyysit anti-semitismistä ja imperialismista. Jokaiselle vallankäytön historiasta kiinnostuneelle. HR

Grundstr%c3%b6m%20Musta%20orkidea.jpg

Elina Grundström: Musta orkidea. 223 s. Nemo.

Orkideoista on tullut joka supermarketin kukkahyllyn vakiotuotteita, mutta millä hinnalla? Palkitun tutkivan journalistin vetävä teos osoittaa jäljet, jotka lähtevät marketin kukkahyllystä ja päätyvät tuhotun luonnon äärelle. Matkalla tutustutaan ihmisiin, joille orkideat ovat tärkeitä eri syistä: harrastuksena, ammattina tai elämisen edellytyksenä. VP

Jokisipil%c3%a4%20K%c3%b6n%c3%b6nen%20Kolmannen%20valtakunnan.jpg

Markku Jokisipilä ja Janne Könönen: Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933–1944. 602 s. Otava.

Kanava-tietokirjapalkintoa tavoitellut teos on toistaiseksi perusteellisin selvitys Suomen ja natsi-Saksan suhteista. Pää­huomio on sotilaiden, kuten Mannerheimin, ja kulttuuri­väen ­läheisissä yhteyksissä. Poliitikkojen kontakteista kiinnostavimmaksi nousee Urho Kekkosen pyrky saksalaisten ajaman Euroopan Urheiluliiton johtoon. TL

Kankim%c3%a4ki%20Asioita%20jotka%20saavat.jpg

Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. 380 s. Otava.

Vuoden rohkein tietokirja lähtee elämänmuutoksesta: työura jääköön ja tutkimusmatka alkakoon. Kohteena on yli tuhat vuotta sitten elänyt japanilainen hovineiti ja hänen viisaat mietteensä. Henkilökohtaiselle tutkimusmatkalle lukija saa ykkösluokan paikan, johdatuksen kulttuuriin ja koukuttavan lukuelämyksen. Bridget Jones ja kulttuurintutkimus vaihtavat poskisuudelmia. VP

Keskisarja_Viipuri.jpg

Teemu Keskisarja: Viipuri 1918. 406 s. Siltala.

Sotaa odotettiin molemmin puolin ilomielin, kirjoittaa Teemu Keskisarja. ”Odotettavissa oli ainutkertainen seikkailu.” Seikkailun etenemisen Viipurissa kirja kertoo valokuvin ja lyhyehköin, säästelemättömin luvuin. Teloituksia puolusteltiin aikoinaan: ”Ainahan kun suuria töitä tehdään, pikku vahinkoja tapahtuu.” Keskisarja kuvaa ”pikku vahingot” pelottavan täsmällisesti. KN

Kiljunen%20Maailman_maat.jpg

Kimmo Kiljunen: Maailman maat – Liput ja historia. 734 s. Into.

Parlamentaarikko ja kansainvälinen asiantuntija, tohtori Kimmo Kiljunen on koonnut kansiin maailman kaikkien 194 itsenäisen valtion ja niiden lippujen lyhyen, tietosanakirjamaisen esittelyn. Kunkin maan lipusta tarina etenee historiaan ja nykyajan politiikkaan saakka. Vanha kunnon kirja tuntuu mukavalta: ei tarvita päätettä eikä tietotekniikkaa. TR

kivim%c3%a4ki%20murtuneet.jpg

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet – taistelu suomalais­sotilaiden hermoista 1939–1945. 475 s. WSOY.

Suureen kertomukseen sankarillisista korpisotureista eivät ole kuuluneet psyykkisesti romahtaneet. Kunniattomat ”omavika”-haavoittuneet sysättiin historian ulkopuolelle. Sinne he myös jäivät. Hoitoa ei osattu ja rauhan tultua siitä ei välitetty. Kivimäki kirjoittaa nämä miehet takaisin riviin ja lisää uuden luvun läpitutkittuun sotahistoriaan. Ville Kivimäen teos palkittiin Tieto-Finlandial­la. RL

Kujala%20Neukkujen%20taskussa.jpg

Antti Kujala: Neukkujen taskussa? Kekkonen, suomalaiset­ puolueet ja Neuvostoliitto 1956–1971. 345 s. Tammi.

Urho Kekkosen presidenttikauden alku oli riitaista, sekavaa – ja jännittävää – aikaa. Kekkonen saa Kujalalta huutia Kremlin kortilla pelaamisesta ja sisäpolitiikan alistamisesta omille valtapyrkimyksilleen, mutta puhtain paperein eivät selviä muutkaan. Antti Kujalan mielestä olisi kuitenkin liian yksinkertaista leimata ketään pelkäksi konnaksi. TL

Kuusela%20Konsulttidemokratia.jpg

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen: Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton. 183 s. Gaudeamus.

Ketterää konsernimallia markkinoivat konsultit ovat asettuneet mukavasti valtionhallintoon. Se ei ole tehnyt hyvää valtiolle eikä demokraattiselle hallinnolle. Konsultit esittävät itsensä vallankumouksellisina, mutta oikeasti kyse on pehmeästä vallankaappauksesta. Se kuvataan Kuuselan ja Ylösen Konsulttidemokratiassa seikkaperäisesti, röyhkeitä esimerkkejä säästämättä. HR

Ollila%20Mahdoton%20menestys.jpg

Jorma Ollila ja Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys – Kasvun paikkana Nokia. 480 s. Otava.

Jorma Ollilan elämäkerta piirtää kuvan työteliäästä ja eteenpäin pyrkivästä miehestä. Elämäkerralliset osiot jäävät ensimmäiseen sataan sivuun, joiden jälkeen teos noudattelee Nokian historiaa, mutta niin noudatteli varmasti Ollilan elämäkin. KHä

pietik%c3%a4inen%20hulluuden.jpg

Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia. 456 s. Gaudeamus.

Hulluus on määritelty eri aikoina eri tavoin. Keskiajalla hulluja pidettiin pahojen henkien riivaamina, valistus taas katsoi hulluja tieteen silmin. Tieteen aikakaudellakin on annettu sähkösokkeja ja tehty lobotomialeikkauksia. Pietikäisen mukaan hulluus on osaksi biologista, mutta myös sidottu sosiaaliseen asemaan ja kulttuurisiin käsityksiin. Teos voitti Kanava-tietokirjapalkinnon. PW

Pietil%c3%a4inen%20wahlroos.jpg

Tuomo Pietiläinen ja tutkiva työryhmä: Wahlroo$. Epävirallinen elämäkerta. 432 s. Into.

Tuomo Pietiläisen ja hänen johtamansa opiskelija-ryhmän kirja on auktori-soimaton biografia: Wahlroos kieltäytyi yhteistyöstä. Elämä tulee kerrottua, mutta myyttiä kirja tulee pönkittäneeksi sen sijaan että purkaisi sitä. Teksti ei käy kriittisesti läpi Wahlroosin vahvoja ja heikkoja puolia ideologisena ja talouspoliittisena ajattelijana. KH

Sepp%c3%a4l%c3%a4%20Aale%20Tynni.jpg

Riitta ja Mikko-Olavi Seppälä: Aale Tynni – hymyily, kyynel, laulu. 489 s. WSOY.

Aale Tynnin satavuotisjuhlan kunniaksi on valmistunut mallikelpoinen elämäkertateos. Tekijät ovat runoilijan tytär ja tyttärenpoika, mikä ei tunnu haitanneen työntekoa. Elämäkerta on runoutta ja runoilijaa tajuava, perinpohjainen mutta ei joka ikiseen detaljiin juuttuva, kunnioittava mutta kielteisissäkin asioissa rehellinen. KN

Sam%20i%20Sillanp%c3%a4%c3%a4%20Kiinalainen%20rakkaustarina.jpg

Sami Sillanpää: Kiinalainen rakkaustarina. 374 s. WSOY.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esimies ja entinen Pekingin-kirjeenvaihtaja valottaa Kiinan huikean kehityksen varjopuolia. Kirja kertoo kahden tunnetun kansalaisaktivistin Hu Jian ja hänen vaimonsa Zeng Jinyanin tarinan. He uskalsivat kyseenalaistaa kommunistipuolueen politiikan ja joutuivat sen vuoksi kärsimään vuosikausia salaisen poliisin julmasta vainosta. TT

Sulasalmi%20Maantiekiit%c3%a4j%c3%a4.jpg

Pertti Sulasalmi: Maantiekiitäjä. 347 s. Omakustanne.

Eläkkeelle siirtynyt ay-toimitsija myöntää, ettei hän kuulunut AKT:n sisäpiiriin, mutta syrjästä näkee selkeästi. Muistelija maalaa ruman kuvan 1980- ja 1990-lukujen AKT:sta. Armottomimmin Sulasalmi käsittelee liiton johdosta potkittua Timo Rätyä. Hänestä pahinta Rädyn toiminnassa ei ollut huutaminen, vaan epäasialliset toimeksiannot ja niihin liittyvät sanomiset. MS

MannerheimViimeinen.jpg

Juhani Suomi: Mannerheim. Viimeinen kortti? 836 s. Siltala.

Nelikymmenvuotisen tietokirjailijauran tehneen ja valtiomiehiin erikoistuneen kirjoittajan paras teos, arvioi kirjan Kanava-palkintoehdokkaaksi nostanut raati. Mannerheimiä käsitellään ihmisenä ihmisten joukossa ja kuva täsmentyy, kun löytyy myös virheitä. Lukijalle katetaan paraatipaikka sotaa käyvän maan keskeisten päättäjien ruokalistaan ääreen. VP

Reybrouck%20kongo.jpg

David van Reybrouck: Kongo. Suom. Antero Helasvuo. 665 s. Siltala.

Kulttuurihistorioitsija on kerännyt Kongon historiaa arkistoissa ja vaeltamalla pitkin Kongoa kuuntelemassa ihmisten kertomuksia. Maalle on ollut tyypillistä, että vapauttajat ovat muuttuneet nopeasti diktaattoreiksi. Monien onnettomuuksien syy on ollut rikkaus: timantit ja metallit. Jopa ensimmäisten ydinpommien uraani louhittiin Kongosta. JP

saari_eeroheinaluoma_.jpg

Heikki Saari: Eero Heinäluoma ­-  Tasavallan vahva mies. 316 s. Minerva.

Saari ja Heinäluoma kaivelevat ahkerasti syitä Heinäluoman tielle luontokerho Tonkijasta demarien torniksi. Kirjassa Heinäluomaa arvioivat henkilöt, joista useimmat ovat olleet miehen kanssa tekemisissä vuosikymmeniä. HV

Janne%20Virkkunen%20P%c3%a4iv%c3%a4lehden%20mies.jpg

Janne Virkkunen: Päivälehden mies. 328 s. WSOY.

Kun Helsingin Sanomain entinen päätoimittaja kutsuu itseään Päivälehden mieheksi, hän liputtaa sananvapauden ja sitoutumattoman tiedonvälityksen puolesta. Virkkuselle Hesari oli päätoimittajan lehti, ja hän johti innolla esimerkiksi lehden uudistamista vuonna 2007. Hänen tärkein esimiehensä oli Aatos Erkko, joka rähjäsi ja pauhasi, mutta ei sanellut tai sensuroinut etukäteen lehden sisältöä. KH

valtasaari%20suurlahettilaana_suurvallassa.jpg

Jukka ja Etel Valtasaari: Suurlähettiläänä suurvallassa. 253 s. Docendo.

Yhdysvaltain suurlähettiläämme Jukka Valtasaari tietää, että puoliso on puolet viranhoidosta, siispä Etel on toinen muistelijoista. Berliinin muurin murtumisen aika ja terrori-iskut sattuivat heidän virkakaudellaan. Suhdeverkosto luodaan itse paikalla, Suomen edustajat seurustelevat maailman mahtavimman valtion korkeimpien päättäjien kanssa. Hyvää työtä. TR

tiirikari%20Pekka%20Vuori.jpg

Leeni Tiirakari: Pekka Vuori. Kansakunnan kuvittaja. 240 s. Amanita.

Vuoren omaperäinen kädenjälki on tunnistettava ja tuttu jo useammalle sukupolvelle. Kirjassa esitetään kattavasti hätkähdyttävän laaja ja monipuolinen tuotanto. Karikatyyrit ja satukuvitukset ovat hauskoja ja oivaltavia. Kirja avaa Vuoren aivoituksia kuvien takana, ja moni tuttu kuva saa seurakseen syntytarinan. Samalla kerrotaan Vuoren oma tarina. VT

Lapsille ja nuorille

Joyce%20Morris%20Lessmore%20ja%20tuhansien.jpg

William Joyce ja Joe Bluhm: Morris Lessmore ja tuhansien tarinoiden talo. Suom. Kaisa Kattelus. 48 s. Tammi.

Morris Lessmore on korrekti pieni herra, jonka elämä löytää järjestyksensä ja tarkoituksensa, kun Morris asettuu tuhansien tarinoiden taloon hoitelemaan kirjoja, lukemaan tarinoita, jakelemaan luettavaa muillekin ja kirjoittamaan omaa tarinaansa. Teos on kauniisti, sulokkaan vanhanaikaisesti ja haikeasti tehty kirjojen lukemisen ylistys. KN

Laaksonen%20Aapine.jpg

Heli Laaksonen ja Elina Warsta: Aapine. 72 s. Otava.

Teoksen kantava idea on lounaismurteen käyttö kirjainten ja lukemisen opettelussa. Toiminee omalla alueellaan. Muualla murre on riemun lähde, varsinkin kun Heli Laaksonen lisää kielen tuomaan ilomieleen jos jonkinlaisia hauskuuskeksintöjä ja Elina Warsta on mukana. Kirjassa on muutakin sisältöä kuin huvitusta, ja teoksen lopussa on toivottavasti klassikoksi kasvava ihana runokertomus ”Marsu muuttu”. KN

Kirsti%20M%c3%a4kinen%20Topeliuksen%20lukemisia.jpg

Kirsti Mäkinen ja Risto Suomi: Topeliuksen lukemisia lapsille. 253 s. WSOY.

Topeliuksen satujen valikoima on kerronnaltaan korrektisti nykyaikaistettu. Isällinen Jumalalla uhkaileminen on poissa, mutta leikillisyyden ja runollisuuden Kirsti Mäkinen on säilyttänyt. ”Niin vaeltavat laulut sävelten siivillä ajasta aikaan, ja niiden myötä menneet vuosisadat ja sukupolvet.” Risto Suomen kuvitus näyttää kauniilta ja odotetusti sininen väri loistaa. KN

Alexandra%20Salmela%20Kirahvi%c3%a4iti

Alexandra Salmela: Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia. Kuvat Martina Matlovičová. 96 s. Teos.

Kirjaa lukee hakien otsikon vihjaamaa opetusta: älkää olko aikuiset noin hölmöjä! Hölmöilystä kerrotaan värikkäin sanoin ja riehakkain kuvin. Lempiaikuisopetukseni on sadussa ”Lapsikorjaamo”. Korjaamoon viedään lapset, jotka eivät saa pääosaa näytelmässä, eivät voita kilpailuja eivätkä ole aina reippaita ja hyväntuulisia, vaikka vanhemmat ovat täydellisiä. KN

Taksami%20siperia.jpg

Tšuner Taksami (toim.): Siperian kansojen satuja. Suom. Anni Lappela. Kuvat Varpu Eronen. 143 s. Idiootti.

Kokoelmassa on yhdeksän Siperian kansan vanhoja satuja, eläimistä, sankareista, jumalista, tavallisista eläjistä. Kerronta on luontevaa ja kaunista, ääneen lukeminen tuntuu hyvältä lähestymistavalta. Paljon on tuttua, mutta on poikkeavaakin. Kun meillä rikastumaan pyrkiville tuppaa käymään nolosti, näissä saduissa rikastumaan pyrkivä usein rikastuu. KN

 

 

Runot

Carpelan%20Y%c3%b6t%c3%a4%20vasten.jpg

Bo Carpelan: Yötä vasten. Suom. Caj Westerberg. 71 s. Otava.

”Lempeän illan valossa /varjot puiden alla syvenevät niin / että kuolleet eivät tahdo erottua.” Carpelanin postuumi kokoelma puhuu lähdöstä. ”Ilta käskee sisälle.” Lähtijä on useammin sinä kuin runon minä. Hyvää yhteistä on ollut. ”Lapset oppivat kävelemään / kanssamme. / Pois luotamme.” Yksinäisyyden runon keskellä lempeä runoilija ärähtää: ”Entä kaikki nämä ihmiset hampaineen?” KN

Anja%20Er%c3%a4maja%20T%c3%b6%c3%b6l%c3%b6nlahti.jpg

Anja Erämaja: Töölönlahti. 89 s. WSOY.

Runojen minä liikkuu ympäri Töölönlahtea. Eteneminen tuottaa huomioita. Juoksijan ajatukset juoksevat. Kun takaa tuntuu uhkaavan murhaaja kirves olalla, siellä lopulta heiveröinen teini sytyttää tupakkaa. ”Pieni tulitikkutyttö, pieni rumpalipoika. Niitäkö pelkään, tyttöjä, poikia?” Siitä juoksujalkaa kertomaan, mitä kaikkea tosiaan pelkää. KN

Into%20Blues%20One.jpg

Markku Into: Blues One. 73 s. Sammakko.

Diskografioita kokoelmien loppuun liittävän runoilijan syvä musiikintuntemus selviää viimeistään 14. kokoelmassa: 47 valitusta blueskappaleesta on jätetty näkyviin tekijä ja esittäjä, tekstit on korvattu uusilla. Osa runoista käy lauluiksi, loput ovat bluesien innoittamia. John Lee Hookerin Boom Boom loppuu esimerkiksi: ”oman tunnon lumouksen / äärimmäinen tyhjäreunaisuus // taivaanrannan / palkki.” JPy

kulmala%20pompeijin%20iloiset%20paivat.jpg

Juha Kulmala: Pompeijin iloiset päivät. 63 s. Savukeidas.

Lyhemmistä runoista löytyy vangitsevan kauniita rakkaussäkeitä, ja pidemmät runot vyöryttävät purevaa, kekseliästä assosiaatiota yhteiskunnasta, taloudesta, historiasta ja elävänä olemisesta. Runojen minä on tullut ikään jossa ”ei vatsa kestä väkeviä / eikä mietojen kanssa riitä kärsivällisyys” maassa, joka on ”Lemminkäisen saaren rantaveteen ankkuroitu / kansandemokratian etiäinen”. JPy

Joni%20Pyysalo%20Ostetaan%20myyd%c3%a4%c3%a4n.jpg

Joni Pyysalo: Ostetaan myydään. 80 s. WSOY.

Ryöppyävän kokoelman alaotsikko on Käyttörunoelma. Runoelma sopii hauskasti ainakin lukemisen ja lueskelemisen käyttöön. Luetteloita, monisuuntaisia alaviitteitä, kaavioita, määritelmiä, väitteitä, ”Kansanviisausjäljitelmiä: Maailmanloppu alkaa kun mummo kävelee päin punaista”, lapsen repliikkejä, muutama runo, elämän kuvia: ”tyttö itkee pojan olkapäätä vasten (ei anna polkupyörän vieläkään kaatua)”. KN

Harry%20Salmenniemi%20Kivirivit.jpg

Harry Salmenniemi: Kivirivit. 62 s. Otava.

Harry Salmenniemen kaikki neljä kokoelmaa ovat olleet tyyliltään ja toteutukseltaan erilaisia. Tällä kertaa runo näyttää arkisia havaintoja ja tapahtumia ja mielenliikkeitä kirjaavalta proosalta. Mutta runoilijan jäljiltä tavallinenkin on yllättävää ja yllättävä tavallista. Samat asiat toistuvat pienin, merkitsevin muunnelmin. Tarkkaileeko lukija runoa vai runo lukijaa? KK

Sarjakuvat

ahonen%20alare%20perkeros.jpg

KP Alare ja JP Ahonen: Perkeros. 186 s. WSOY.

Metallimusiikkia soittava tamperelaisbändi etsii luonnettaan ja menestystä. Tutuista kasvu- ja ihmissuhdekertomuksen aineksista huolimatta tarina on tuoreesti hauska, näin taiten ei musiikin osumatarkkuutta ole kuvattu. Fantasiateemoillakin leikittelevä juoni kääntyy kauhuksi, jossa mykkä rumpalikarhu ja tietäjä basisti-ikihippi paljastavat karvansa ja musiikki todellisuuden rajat. JJ

mets%c3%a4honkala%20toisaalta.jpg

Mikko Metsähonkala: Toisaalta. 133 s. Schildts & Söderströms.

Kerronta venyy outoihin maailmoihin. Outous houkuttelee ja huvittaa. Tekstit, mukavasti ruotsiksi ja englanniksikin käännetyt, piipahtavat välillä nykyhetkessä, ja aikahyppyjä tekevät myös kuvien yksityiskohdat. Yhteiskuntakritiikki on kirpeää. Useimmissa kuvissa on unenomainen, kaunis kertomus. KN

Mosseinen_Isa_kansi_RGB.jpg

Hanneriina Moisseinen: Isä. 156 s. Huuda Huuda.

Isä katoaa, ja tytär kokoaa ajan ennen ja jälkeen. Isästä ei jää jälkeäkään, ja muistotkin katoavat. Tytär piirtää toivon hiipumisen ruutuihin, kirjoo surun ja luopumisen pellavaliinoihin ja kirjoittaa isälleen muistikirjeen. Sivut ovat tasaisen lyijynharmaita. Isä ei palaa, kohtalo jää selittämättömäksi. Koskettava, tärkeä teos. JJ

Tiet%c3%a4v%c3%a4inen%20Vain%20pahaa%20unta.jpg

Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta. 48 s. WSOY.

Tytär ja isä ovat tehneet tyttären painajaisista kuvakirjan. Kun tytär pelkistää mielensä näyt omiin piirroksiinsa, isä runsauttaa painajaiset raskain värein ja vääristynein kuvakulmin oman mielikuvituksensa voimalla. Toisen näkemistä unista syntyy tekijöiden välille riemastuttavaa vuoropuhelua. Aino on nuorin Finlandia Junior -palkintoehdokas ikinä. JJ

Vuoden kirjat 2013 arviot: Kustaa Hulkko, Karo Hämäläinen, Jyrki Jantunen, Risto Lindstedt, Karri Kokko, Riitta Kylänpää, Tuomo Lappalainen, Kaisa Neimala, Jukka Parkkari, Pauliina Penttilä, Ville Pernaa, Joni Pyysalo, Herman Raivio, Tapani Ruokanen, Salla Simukka, Matti Simula, Teppo Tiilikainen, Vesa Tuukkanen, Pekka Wahlstedt, Heikki Vento.