Sinkkubloggari Henriikka Rönkkönen jahtaa seksiä ja rakkautta
Arvio: Mielikuvituspoikaystävä-teoksessa inhorealismi ja romantiikka kulkevat käsi kädessä.
Henriikka Rönkkönen pitää suosittua blogia, jossa hän kertoo itsestään sinkkuna ja seksuaalisena olentona.
Bloggarin esikoisteoksen Mielikuvituspoikaystävä kertoja muistuttaa Rönkköstä. Pitkä suhde on päättynyt ja uusi mies kuvioissa. Kertoja rakastuu päätäpahkaa, vastakaikua saamatta. Mies lähettelee epämääräisiä viestejä, joita kertoja epätoivoisesti tulkitsee.
Sitten alkaa sinkkuvaihe. Suurista odotuksista seuraa pieniä farsseja. Kotiin kuljetaan aamukuudelta käytetty kondomi liimautuneena pakaraan. Kertoja nauraa itselleen, mutta abortti vetää vakavaksi.
Herää muutama ajatus. Kertoja oivaltaa, että seksissä on kyse läsnäolosta, ei taikatempuista ja räjähdyksistä. Kukaan tuskin protestoi näkemystä vastaan.
Tyypillisestä chick lit -kirjallisuudesta Rönkkösen erottaa naturalismi. Bridget Jones ei kertoisi, miten koristelee pöntön ripulilla ennen jännittäviä treffejä.
Karkeutta ja suoraa seksipuhetta voikin pitää Rönkkösen tavaramerkkeinä. Kirjan kertoja suorastaan ylpeilee niillä. Ovatko ne kuitenkaan nykyään niin radikaaleja eleitä, kuin annetaan ymmärtää?
Lopulta kertoja tapaa miehen, joka on ”surkein pano ikinä”, mutta vie silti jalat alta. Hän tajuaa hakeneensa seksin kautta aina rakkautta, mutta sehän oli koko ajan selvää.
Inhorealismi ja romantiikka voivat kuin voivatkin kulkea käsi kädessä.