Steven Spielberg ja George Lucas antoivat potkut – siitä alkoi menestysohjaajan ura

Chris Columbus on mies Harry Potter -elokuvien takana. Hän suunnitteli jenkkiversiota Rare Exports -elokuvasta.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Oli kevät 1985. Steven Spielberg ja George Lucas värväsivät Chris Columbuksen kirjoittamaan kolmatta Indiana Jones -elokuvaa.

Columbus oli vasta 26-vuotias.

Kesken korkeakouluopintojensa Hollywoodiin tempaistu Columbus oli jo saanut nimeä.

Hänen kirjoittamansa Gremlins – riiviöt oli kesän 1984 hittejä. Myös Columbuksen käsikirjoituksesta tehty elokuva Goonies – arkajalat oli juuri tulossa ensi-iltaan. Spielberg tuotti kummatkin Amblin-yhtiöllään.

Silti Columbusta jännitti, valtavasti.

“Me kolme sulkeuduimme New Yorkissa hotellihuoneeseen viikoksi”, Columbus muistelee nyt.

“Joka päivä Spielberg ja Lucas ideoivat. He käytännössä sanelivat tarinan alkaen ensimmäisestä kohtauksesta ja kuvasta: Indiana Jones on linnassa Skotlannissa…

Columbus otti kaiken ylös muistivihkoihin.

“Sen jälkeen kirjoitin kaiken sanasta sanaan käsikirjoitukseksi, heidän sanelemaansa dialogia myöten. Joka kerta kun tuntui, ettei joku juttu toimi, ajattelin, että Spielberg ja Lucas kyllä tietävät paremmin.”

“En luottanut itseeni ja vaistooni. Olin vielä lapsi. Naputin kirjoituskoneella kuvitellen, että he antavat minulle potkut, jos en vie heille takaisin juuri sitä, mistä he puhuivat. En lisännyt omia kohtauksia, en mitään ideoita. Toimitin käsikirjoituksen, en kuullut mitään kuuteen viikkoon, ja sitten sain potkut.”

Columbus nauraa.

Tuo kohtaaminen seuraamuksineen on paras opetus, jonka hän on urallaan saanut.

Eikä tuota mestarien ideoimaa Indiana Jones and the Monkey King -elokuvaa koskaan tehty, vaan kolmanteen Indy-seikkailuun Indiana Jones ja viimeinen ristiretki tuli lopulta aivan eri tarina.

“Tuolloin opin, että omaa vaistoa pitää aina kuunnella. En olisi varmaankaan edennyt ohjaajaksi ilman niitä potkuja. Kun olen puhumassa nuorille elokuvantekijöille, kerron aina tämän. Myös Stevenin mielestä se on todella kuvaava tarina.”

Ikinuoren oloinen Chris Columbus istuu haastattelupöydässä lippis päässä erittäin hyväntuulisena ja juo light-colaa. Hän on nykyään Hollywoodin merkittävä taustavaikuttaja, jolla on saavutuksensa niin tuottajana ja ohjaajana kuin käsikirjoittajanakin.

 

Vuosia Indiana Jones -tapauksen jälkeen hän palasi tekemään töitä sekä Spielbergin että Lucasin kanssa, mutta sitä ennen hänestä tuli omillaan erittäin menestynyt ohjaaja.

Columbuksen ohjaamista hiteistä ensimmäinen oli Yksin kotona, mutta hän on ohjannut myös Mrs. Doubtfiren sekä kaksi ensimmäistä Harry Potteria.

Columbus jätti muutenkin merkittävän jäljen koko Potter-ilmiöön, sillä juuri hän valitsi keskeiset, silloin vielä tuntemattomat näyttelijät, Daniel Radcliffen, Emma Watsonin ja muut.

“Minulle elokuvanteko on yhä jännittävää. Alkuvaiheessa ajattelin, että tuskin pääsen ohjaamaan. Esikoisohjaukseni Ilta kaupungilla ei oikein menestynyt. Ajattelin että okei, olen sitten vain käsikirjoittaja”, Columbus muistelee.

“Sitten tuli Yksin kotona.”

pixels
Kohtaus Chris Columbuksen elokuvasta Pixels. © Sony Pictures / AP / LEHTIKUVA

Viidestoista Columbuksen ohjaama elokuva valmistui tänä kesänä, ja se on taas ison rahan fantasiaa ja komediaa.

Pixels on Sony-studion tämän sesongin kallein leffa. Siinä Adam Sandler, Peter Dinklage ja kumppanit näyttelevät videopelien mestareita, jotka tarvitaan apuun, kun avaruushirviöt hyökkäävät.

“Edelleen pelkään, että ura voisi olla kohta ohi. Jos Pixels floppaa, teenkö enää yhtään elokuvaa?”

Menestykseen ei ole valmiita avaimia. Esimerkiksi Harry Potterien jälkeen Columbus ohjasi varhaisnuorille suunnatun fantasiaseikkailun Percy Jackson: Salamavaras. Siitä elokuvasarjasta ei tullut tarpeeksi suurta hittiä.

“Tärkeintä on, ettei tee elokuvaa rahan vuoksi. Se on ainoa salaisuus. Pitää tehdä elokuva, jonka itse haluaisi nähdä.”

“Niitä elokuviani, jotka eivät toimineet, yhdistää yksi asia: tiedän nyt, että tein ne vääristä syistä. Jonkun siksi, että halusin työskennellä tietyn näyttelijän kanssa, ja jonkun siksi, että olin tuottajana ja minun piti ottaa liian nopeasti ohjausvastuu, kun tehtävään valittu ohjaaja putosikin hankkeesta.”

Eikä elokuvaa tehdessä tiedä, onnistuuko se. Entä tuleeko onnistunut ja menestynytkään leffa lopulta kestämään aikaa – yleisöjen makua ei voi arvata.

“Toivon ja uskon, että Pixels on leffa, jota katsotaan televisiosta vielä 20 vuoden kuluttua, ja ihmiset nauttivat siitä ja se antaa jotain. Gremlins on sellainen. Siitä todella pidetään. Mutta kristallipalloa ei ole.”

Columbuksen ansioihin kuuluu Oscar-ehdokkuuskin. Sen hän sai, kun hänen tuottamansa draamaelokuva Piiat nousi parhaan elokuvan ehdokkaaksi kolme vuotta sitten. Huonosti menestyi esimerkiksi kunnianhimoinen Robotin elämää, vaikka pääosassa oli Robin Williams.

 

Harry Potterien tekijäksi Columbus päätyi tyttärensä neuvosta, tai oikeastaan käskystä.

“Hän pakotti minut lukemaan ensimmäisen kirjan juuri niihin aikoihin, kun elokuvien tekemistä kaavailtiin. Innostuin kovasti, mutta silloin hankkeesta oli jo kiinnostunut parikymmentä muutakin ohjaajaa. Spielbergia oltiin pyydetty ensimmäisenä, mutta hän sanoi ei”, Columbus kertoo.

Jo tuolloin Columbuksen ohjaamat elokuvat olivat tuottaneet maailmanlaajuisesti toista miljardia dollaria.

Silti hänenkin piti osallistua valintaprosessiin, johon kuului työhönottohaastattelu. Muita ehdokkaita olivat eri vaiheissa esimerkiksi Wolfgang Petersen, Peter Weir ja kirjailija J. K. Rowlingin oma suosikki Terry Gilliam.

“Sain käsikirjoituksen. Se oli punaisella paperilla, jotta sitä ei voisi valokopioida. Luin sen, pidin siitä, mutta joitain kirjan avainkohtauksia puuttui.”

Columbus sai idean. Hän soitti agentilleen ja pyysi, että tämä järjestäisi vihoviimeisen haastatteluajan.

“Minulla oli 13 päivää aikaa, ja laadin sinä aikana käsikirjoituksen uusiksi, kuvausvalmiiksi. Steven Klovesin versio oli hyvä, mutta lisäsin kohtaukset, joita pidin tärkeinä, ja sekä tarvittavat ajatukseni kameran liikkeistä ja siitä, mitä pidin teknisesti mahdollisena.”

“Kun menin haastattelupalaveriin, olin juuri saanut käsikirjoituksen valmiiksi. En ollut juuri nukkunut edellisyönä. Kun tuottajat kysyivät minulta, miksi minä olisin mielestäni sopiva ohjaaja, sanoin että olen jo kirjoittanut teille uuden kässärin – ilmaiseksi!”

Se oli kuin taikasana, Columbus muistelee.

“Siksi minä sain työn. Heille kyse oli rahasta. Hollywoodissa kaikki ajattelevat rahaa, eikä kukaan tee töitä ilmaiseksi. No, olin myös tunnetusti hyvä löytämään näyttelijöitä.”

Muun muassa Josh Brolin, Sean Astin ja ennen kaikkea Macaulay Culkin saavat kiittää Columbusta uristaan. Hän oli valitsemassa Gooniesin näyttelijöitä ja keksi Culkinin Yksin kotona -elokuvan pääosaan.

Yksin kotona oli iso juttu, sen jälkeen studiot ovat luottanut minuun”, Columbus toteaa. 10-vuotiaasta Culkinista tuli vähäksi aikaa megatähti.

 

Myös ensimmäinen Potter-leffa oli jättimenestys. Jos se ei olisi toiminut, elokuvasarja olisi mahdollisesti jäänyt siihen.

Columbus kertoo, että kun studiopomot näkivät, että keskeneräisestä elokuvasta on tulossa toimiva juttu, häntä pyydettiin ohjaamaan koko sarja – eikä silloin edes oltu varmoja, montako elokuvaa tehdään. Aluksi hän piti ideaa hyvänä.

“Mutta kun kuvaukset kestivät lopulta 160 päivää, olin lopussa. Se oli fyysisesti niin uuvuttavaa. Olin jo sitoutunut kakkosen ohjaajaksi ja olin myös sen tuottaja, joten tiedossa oli toiset 160 päivää, joina tekisin 16 tuntia töitä vuorokaudessa.”

Columbus päätti jättää kolmosen välistä ja jatkaa itse neljännen elokuvan ohjaajana. Kolmosen ohjaajaksi napattiin yllätysnimi, meksikolainen Alfonso Cuaron, joka tunnettiin tuolloin parhaiten aivan toisentyyppisestä elokuvasta Ja äitiäs kanssa.

“Kun palkkasin Alfonson ohjaamaan kolmosen ja jatkoin itse vain tuottajana, sain tehdä normaalia päivää ja mennä illaksi perheen luo.”

Cuaron sai käsiinsä valmiin paketin. Radcliffe ja kumppanit oli jo koulittu ison rahan leffantekoon.

“Annoin Alfonsolle nuoret näyttelijät huippuvedossa. Ensimmäistä Potteria kuvattaessa he eivät vielä kerta kaikkiaan osanneet keskittyä kameran edessä ja lavasteiden keskellä. Kameran liikkeiden noudattaminen oli heille silloin mahdotonta. Kadehdin Alfonsoa, kun hän sai osaajat valmiina”, Columbus nauraa.

Lopulta Columbus päätti jättää ohjaajan ja tuottajan tehtävät elokuvasarjassa kokonaan. Suuri syy oli oma perhe.

“Elokuvat kuvattiin Englannissa. Lapseni halusivat kotiin Yhdysvaltoihin. Se oli paras ratkaisu.”

 

Kun Chris Columbus kertoo pääsystään elokuvauralle, hän saa sen kuulostamaan satumaiselta.

Kieltämättä se on ainakin esimerkki amerikkalaisen unelman toteutumisesta suurella sinnikkyydellä – tai pakon edessä.

Vuonna 1958 syntynyt Columbus kasvoi Ohion osavaltiossa Championin pikkukaupungissa duunariperheessä, ja tulevaisuus näytti ennalta määrätyltä.

“Vanhempani olivat tehdastyöläisiä. Isäni työskenteli alumiinitehtaalla, äitini autotehtaalla, ja se maailma odotti minua, ellen keksisi jotain.”

Ensin hän ajatteli haluavansa sarjakuvantekijäksi.

“Pääsin New Yorkin yliopistoon NYU:hin opiskelemaan elokuvaa, koska sain taidemaalariportfolioni perusteella stipendin.”

Sitten kaikki oli kaatumassa. Jäljellä oli vuosi opintoja, kun stipendi loppui. Columbus palasi kesäksi kotiin.

“Olin epätoivoinen. Miten voisin viedä opinnot loppuun? Lukukausimaksuihin ei ollut rahaa. Olin kesän isän tehtaassa töissä ja pyysin yötöitä. Öisin hiippailin piilopaikkoihin kirjoittamaan.”

Hän sai valmiiksi elokuvakäsikirjoituksen Jocks, jonka näytti luovan kirjoittamisen opettajalleen.

Käsikirjoitus kertoi teini-ikäisistä amerikkalaisen jalkapallon pelaajista ja perustui Columbuksen high school -aikojen muistoihin. Opettaja näytti sitä omalle agentilleen, joka otti nuoren miehen asiakkaakseen ja myi käsikirjoitusoption Hollywoodiin.

Jocksista ei koskaan tehty elokuvaa, mutta rahat riittivät opiskelujen jatkamiseen. Sitä tärkeämpää oli käsikirjoituksen kaupasta herännyt itseluottamus.

“Halusin ohjaamaan elokuvia. Silloin uskoin, että se voisi olla mahdollista. Kaikki kannustivat, että kirjoita nyt, kun sinulla on jalka oven välissä Hollywoodiin. Laadin pari käsikirjoitusta ja sitten Gremlinsin.”

Joe Danten ohjaamana Gremlinsistä tuli menestys ja kulttihitti, mutta sekään tie ei ollut aivan suora.

“Tyyliin viisikymmentä tuottajaa sanoi Gremlinsille ei, mutta sitten Steven Spielberg luki sen ja tykkäsi siitä.”

 

Viitisen vuotta sitten Columbus näki suomalaisen elokuvan Rare Exports – ja rakastui siihen.

“Se on loistava”, Columbus hihkaisee.

“Meidän piti tehdä siitä uusintaversio amerikkalaiselle yleisölle. Minä ja tuottajakaverini Michael Barnathan tapasimme Los Angelesissa sen tekijät, Jalmarin ja tuottajan. Sitten se vain jäi, kun tuli toisia hankkeita.”

Vaikka Columbus tunnetaan isoista ja yleensä koko perheelle suunnatuista Hollywood-viihdejutuista, hänellä on toinen puoli.

Hän pyrkii katsomaan mahdollisimman paljon elokuvia ja nimenomaan teoksia Hollywoodin ulkopuolelta. Muutama vuosi sitten hän perusti Maiden Voyage -tuotantoyhtiön, joka tuottaa esikoisohjaajien leffoja.

“Tuottajana en halua astua ohjaajien tielle. Nautin siitä, kun voin tarjota apuani”, Columbus sanoo.

“Tunnen eräänlaista vastuuta. Ainakin voin yrittää auttaa toisia alalle.”

Maiden Voyagen elokuvista on nyt valmistunut kolme, ja ne ovat hyvin eri tyyppisiä keskenään.

Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa nähtiin maailmanensi-illassa Jonas Carpingnanon ohjaama Mediterraneo, joka kertoo afrikkalaisista siirtolaisista Italiassa.

Robert Eggersin kauhudraama Witch puolestaan voitti Sundancen elokuvafestivaalien pääpalkinnon tammikuussa.

Neljättä elokuvaa kuvattiin kesällä New Yorkissa. Sian Hederin ohjaama Tallulah on draama, jonka pääosan näyttelee Ellen Page.

Kaikki nämä ovat ohjaajiensa itse kirjoittamia: Columbus uskoo vahvasti persoonalliseen tekijyyteen, auteur-teoriaan.

 

Vaikutteet kulkevat myös toiseen suuntaan.

Taannoin Columbus ällistyi katsoessaan kanadalaisen Xavier Dolanin ohjaamaa, Cannesissa palkittua ja Oscar-ehdokkaaksi päässyttä draamaa Mommy.

“Katson sitä ja huomaan, että pääosan teini tekee ilmeen, joka näyttää kovasti tutulta. No, se voi olla sattumaa. Sitten tulee kohtaus, jossa äiti kantaa ostoksia ja kassi repeää. Kuvakulma, eleet, kaikki on täsmälleen samaa kuin Yksin kotona -elokuvani kohtauksessa. Olen että mitäh, tässä on nyt tosiaan jotain tekeillä.”

Dolan on myöntänyt ujuttaneensa elokuvaan nuo vitsikkään viittaukset nuoruutensa suosikkielokuvaan. Ristiriita syntyy siitä, että Mommy on todella sydämeenkäyvä ja melkoisen traaginen draama ongelmaperheestä ja todella hankalista ihmisistä.

”Ihmettelin: jestas, jos kundi tekee näin hienostuneen, omaperäisen ja syvällisen elokuvan, miksi ihmeessä hän laittaa sinne tällaisen viittauksen? Mutta olin todella otettu.”

“Olen kuullut, että Rare Exportsissa on jotain Gremlins-viittausta, mutta en itse nähnyt suoraa yhteyttä.”

 

Jos Columbukselta kysytään, missä hänen sydämensä on, vastaus on elokuvateatterissa 1980-luvulla.

Pixelsiinkin hain sitä kasarihenkeä. Se on osa DNA:tani. Muistan popcornin tuoksun, teatterien ilmastoinnin äänen ja myös sen, miltä tuntui, kun näin muiden tekemissä leffoissa vaikutteita Amblinille kirjoittamistani elokuvista.”

Myös E.T.:n tuottanut Amblin ei ollut vain firma, se oli ilmiö, joka loppui vuosikymmenen lopussa.

“Sitä on yritetty monistaa, mutta ei se toimi.”

Mutta silti Gremlinsista sekä Gooniesista kummastakin on tekeillä uusintaversiot. Columbus on mukana hankkeissa.

“En ole koskaan erityisen kiinnostunut remaken tekemisestä, ellei siihen ole hyvää omaa ideaa. Jos se toimi kerran, miksi tehdä uusiksi? Mutta hyviäkin ideoita on, ja Carl Ellsworth, joka tekee uutta Gremlinsiä, keksi sellaisen.”

Gooniesin tekemisessä taas ovat mukana sekä Columbus, Spielberg että alkuperäisen ohjaaja Richard Donner, joka on nyt jo 85-vuotias.

“Se tehdään joka tapauksessa – studio on sen päättänyt – joten minä ja Richard katsomme päälle, että se tehdään hyvin. Oikeastaan nyt huolestuttaa vain se, löytyykö hyviä nuoria näyttelijöitä, koska nuoret kyvyt ovat Gooniesin ydin.”

Columbus ei itse aio missään tapauksessa ohjata Gremlinsiä tai Gooniesia. Eräs tuttu hanke kuitenkin kiehtoisi häntä kovasti.

“Jos J. K. Rowling kirjoittaa vielä uusia kirjoja Harry Potterista, haluaisin ohjata elokuvan. Mitä Harrylle ja muille tapahtuu keski-iässä? Se olisi kiehtovaa.”

Onko Columbuksella kenties sisäpiirin tietoa, että Rowling on jatkamassa Tylypahkan sankarien tarinaa?

”Ei! Enkä muuten ole ohjaamassa elokuvia, joita tehdään Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirjasta.”

 

Elokuvantekijä on huomannut palaavansa aina saman teeman pariin. Juuri se tuntuu vetävän häntä mahdollisiin Potterin myöhempiin vaiheisiin, jos Rowling niistä kirjoittaisi.

Yksin kotona kertoo lapsesta, joka joutuu eroon perheestään. Gooniesin pojat luovat oman perheyhteisönsä. Mrs. Doubtfiressä mies joutuu pukeutumaan lastenhoitajaksi ollakseen lähellä omia lapsiaan”, Columbus listaa.

Aina kyse on perheestä, myös Gremlinsin jouluisessa hirviötarinassa.

”Näin hyvin nuorena Kummisetä 2:n. Siinä Michael Corleone pohtii, voiko mies koskaan menettää perhettään. Vuosia myöhemmin tajusin, että se ajatus yhdistää elokuviani. Olin tehnyt leffoja 15 vuotta, ennen kuin itse osasin yhdistää pisteet.”

Harry Potter tarvitsee perheen, ja löytää sen Tylypahkasta. Pixelsissä aikuisiksi kasvaneet videopelien mestarit ovat eksyneet elämässä ja tarvitsevat toisiaan.

”Yleisö pitää näistä tarinoista, ja jostain syystä minä haluan kertoa juuri näitä tarinoita.”

 

Haastattelu on tehty Cancunissa Meksikossa kesäkuussa 2015.