Kiistelty ruotsalainen Anna Odell tekee taidetta ikävimmistä kokemuksistaan
Luokkajuhla-elokuvan inspiroi luokkakokous, johon Odellia ei kutsuttu.
Anna Odellin, 41, vaiheista olisi helppo rakentaa kannustava tuhkimotarina. Koulukiusaaminen ja pakkokeinoin hoidetut mielenterveysongelmat varjostivat ruotsalaisen taiteilijan nuoruutta. Nyt menee hyvin, jos pärjäämistä mitataan palkinnoilla, medianäkyvyydellä ja Luokkajuhla-elokuvan katsojaluvuilla.
Odellin ura ei kuitenkaan ole normaali selviytymiskertomus, jossa annetaan menneiden olla ja haavojen parantua.
Taiteilija palaa sitkeästi ikävimpiin kokemuksiinsa, hakee niistä aiheita ja asennetta. Ydinteema on hyväntahtoisena esittäytyvän yhteisön julmien pelisääntöjen paljastaminen.
Odellin Konstfack-taidekoulun oppilastyö, videoteos Okänd, kvinna 2009-349701, käsittelee terveydenhuollon valtarakenteita. Debyyttielokuva Luokkajuhla kertoo koulukiusaamisesta.
Ökänd, kvinnan tunnetuimmassa osuudessa itsetuhoiselta vaikuttava Odell heiluu Tukholman Liljeholmenin sillalla tammikuussa 2009. Paikalle hälytetyt kovakouraiset poliisit eivät tiedä esiintyvänsä taideteoksessa ja passittavat naisen hoitoon Sankt Göranin psykiatriseen sairaalaan. Kyse ei ole oikeasta hermoromahduksesta, tai tavallaan on: 1990-luvulla Odell hortoili samalla sillalla sekavassa tilassa.
Okänd, kvinna suututti sairaalanjohtajan ja poiki kohu-uutisia jo ennen valmistumistaan. Odell sai lievän sakkorangaistuksen virkavallan vastustamisesta ja väärän hälytyksen aiheuttamisesta.
Hän leimautui puolihulluksi tekotaiteilijaksi, eikä ole juuri pyrkinyt irti imagosta.
Siitä voi irrota materiaalia uuteen taiteeseen.
Pelkistetysti sisustettu ravintola Helsingin Senaatintorin laidalla alkaa vaikuttaa poliisilaitokselta, jollainen talossa on oikeastikin ollut.
Tuimakatseinen Anna Odell sanoo olevansa ”ristikuulustelussa” antaessaan taas yhtä haastattelua suomalaiselle toimittajalle. Rakkautta & anarkiaa -festivaalille kutsuttu Luokkajuhlan tekijävieras olisi mieluummin kotona kehittelemässä tulevia töitä.
”Elokuvan mukana matkustelu vie niin paljon aikaa.”
Luokkajuhlaa on inspiroinut luokkakokous, johon Odell jätettiin kutsumatta. Kohutaiteilijan maineella saattoi olla osuutta asiaan. Elokuva alkaa sepitetyllä luokkakokouksen kuvauksella. Itseään näyttelevä Odell kiristää tunnelman piinaavaksi pitämällä puheen, jossa hän kertaa teini-iässä kokemaansa vääryyttä.
”Luokkajuhla ei kerro siitä, mitä olisin tehnyt, jos minut olisi kutsuttu”, ohjaaja sanoo. ”Se on arvaukseni siitä, mitä muut pelkäsivät. Tahdoin mukaan heidän pahimmat pelkonsa.”
Todellisuuden ja käsikirjoitetun draaman vuorovaikutus ei jää tähän. Luokkajuhla jatkuu näyttelijöiden esittämänä mutta tositilanteisiin pohjaavana ”dokudraamana”, jossa Odell ottaa yhteyttä luokkatovereihin ja koettaa saada heidät katsomaan avauskohtauksen kanssaan.
”Vain ensimmäinen osa on etukäteen käsikirjoitettu”, parhaan käsikirjoituksen Guldbaggella palkittu Odell sanoo.
”En voinut tietää, miten elokuva päättyy.”
Luokkajuhla syyttää pohjimmiltaan yhteiskuntaa eikä luokan ilkimyksiä.
”Miten meillä voi olla varaa uhrata lapsia?” ohjaaja kysyy.
”Jos lasta kohdellaan kotona kaltoin, sosiaalihuolto puuttuu asiaan. Miksei yhteiskunta sitten suojele lapsia koulussa? Oppivelvollisuuden takia jokaisella on oikeus käydä koulua rauhassa. Ellei kiusaajia voida valvoa, heidän vanhempansa pitäisi velvoittaa vahtimaan lapsiaan.”
Odell muistaa kouluvuotensa aikana, jolloin leikkiminen piti lopettaa.
”Lapsena rakastin leikkimistä. Teini-iässä monet sanoivat, että leikkiminen on tyhmää, meidän pitäisi vain olla. Minulle ei jäänyt mitään tekemistä ja myöhemmin sairastuin. Elämä loppuu ilman leikkiä.”
Taide on Odellille aikuisten leikkiä ja välttämättömyys.
”Kuulostaa romanttiselta, mutta uskon, että taiteilijaksi synnytään.”
Luokkajuhla elokuvateattereissa 7. marraskuuta alkaen.