Kilpailukyky on monimutkainen ilmiö

Euro & Talous
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kilpailukyvyssä ei ole kysymys vain siitä, missä maassa maksetaan huonommat palkat. Kyse on myös siitä, minkä hinnan maa saa tuotteistaan maailmanmarkkinoilla.

Kilpailukyky on ajankohtainen teema (lue Kyvytöntä kilpailua, SK 5/2013, ja Mikä on Suomen kilpailukyvyn paras mittari?).

Näissä jutuissa käsiteltiin etupäässä Suomen kustannuskilpailukykyä. Sen mittarina käytetään yleensä suhteellisia yksikkötyökustannuksia, joiden perusteella Suomea vertaillaan muihin maihin.

Se miltä Suomen kilpailukyky näyttää, riippuu muun muassa perusvuoden valinnasta. Toisten mielestä tilanne näyttää pahalta, toisten mielestä varsin siedettävältä.

Kilpailukyky on kuitenkin huomattavasti moniulotteisempi asia, kuin mitä näistä jutuista voisi päätellä. Aivan viime aikoina siitä on julkaistu mielenkiintoista analyysia.

Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosaston johtava neuvonantaja Lauri Kajanoja kirjoitti Euro ja talous -julkaisussa, että tehdasteollisuuden yksikkötyökustannukset eivät ole hedelmällinen mittari, kun tarkastellaan Suomen kilpailukykyä 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2010.

Kajanojan artikkelin mukaan mittarin heikkous johtuu siitä, että se perustuu tuotannon määrään eikä arvon kehitykseen. Nimittäin tuotannon arvo kehittyi Suomessa huomattavasti heikommin kuin määrä, koska tehdasteollisuuden tuotteiden hinnat laskivat.

Kajanoja huomauttaa, että tuotannon volyymin lisäys ei tietenkään kasvata yrityksen palkanmaksukykyä, ellei tuotannon arvo samalla kasva. Siten tehdasteollisuuden yksikkötyökustannukset antavat kyseisen jakson kilpailukyvystä turhan positiivisen kuvan.

Sen sijaan koko talouden yksikkötyökustannukset on selvästi mielekkäämpi mittari. Se taas johtuu siitä, että elektroniikan ja paperin tuotannon osuus koko kansantaloudesta on paljon pienempi kuin niiden osuus tehdasteollisuudesta.

Ruotsalaiset puntaroivat Suomen kilpailukykyä

Talousneuvosto teetti äsken ruotsalaisella Konjunkturinstitutetilla katsauksen Kilpailukyvyn kehitys Suomessa ja Ruotsissa. Se on julkaistu Valtioneuvoston kanslian raportissa Kilpailukyky ja työn tarjonta – oppia Ruotsin kokemuksista?

Konjunkturinstitutet totesi, että tilastojen mukaan Suomen kansallinen kilpailukyky on heikentynyt. Instituutin vertailut ulottuvat viime vuoden puoliväliin asti, joidenkin tilastojen osalta vuoteen 2011.

Ennen vuoden 2009 taantumaa Suomen talous kasvoi Ruotsin kanssa samaa vauhtia tai hieman nopeamminkin. Viime vuosina Suomi kuitenkin jäi jälkeen Ruotsista.

Syy oli nimenomaan viennissä. Suomen vienti menetti paljon enemmän markkinaosuuttaan kuin Ruotsi. Ruotsin vienti palasi suunnilleen yhtä suureksi kuin ennen taantumaa, mutta Suomen viennin määrä oli noin 20 prosenttia alempi kuin vuonna 2008.

Vienti supistui erityisesti elektroniikka- ja metsäteollisuudessa. Taustalla oli ennen muuta Nokian kriisi. Yhtiö siirsi tuotantonsa muualle ja sen kannattavuus heikentyi.

Myös tehdasteollisuuden tuottavuus ja yksikkötyökustannukset kehittyivät meillä heikommin naapurissa. Vuoden 2007 jälkeen Suomen teollisuuden yksikkötyökustannukset nousivat – samassa valuutassa laskettuna – noin 20 prosenttia verrattuna Ruotsin vastaavaan mittariin.

Kilpailukyvylle riittää mittareita

Maan kilpailukyky voi heikentyä pienen tuottavuuskasvun, palkkojen nopean nousun tai nimellisen valuuttakurssin vahvistumisen vuoksi, kun taas alhaiset palkkaverot tai tuottavuuden suuri kasvu voivat vahvistaa kilpailukykyä.

Kilpailukyky on siis laaja ja vaikea käsite, ja sille on monta mittaria. Konjunkturinstitutetin raportissa esitetään luettelo tavallisimmista indikaattoreista.

Suhteellinen yksikkötyökustannus. Tämä mittari voidaan nähdä tapana laskea maan niin kutsuttu reaalinen valuuttakurssi verrattuna toiseen maahan. Suhteellisten yksikkötyökustannusten pohjalta voidaan laskea myös “reaalinen efektiivinen valuuttakurssi”. Mitä heikompi reaalinen efektiivinen valuuttakurssi, sitä parempi kilpailukyky. Suomessa ja Ruotsissa reaalinen efektiivinen valuuttakurssi on heikentynyt vuodesta 2000, kun taas esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa se on vahvistunut .

Ulkomaankaupan vaihtosuhde. Vaihtosuhde tarkoittaa vientihintojen suhdetta tuontihintoihin. Mitä parempi vaihtosuhde, sitä parempi kilpailukyky. Viime aikoina Suomen ulkomaankaupan vaihtosuhde on heikentynyt. Ruotsin vaihtosuhde taas on kehittynyt vahvemmin kuin Suomessa.

Vaihtosuhteen käsite kuvaa hyvin sitä, että voi olla suorastaan harhaanjohtavaa mitata kilpailukykyä vain tuotantokustannusten perusteella. Kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen ei nimittäin haittaa, jos tavaroiden ja palveluiden maailmanmarkkinahinnat nousevat vastaavasti.

Vaihtotase. Suomen vaihtotase, joka oli aikaisemmin reilusti ylijäämäinen, kääntyi alijäämäiseksi vuonna 2011. Myös vaihtotasetta pidetään joskus kilpailukyvyn mittarina. Silloin ajatellaan, että maa on kilpailukykyinen, jos se “syö yhtä paljon kuin tienaa”, eli toisin sanoen pystyy maksamaan tuontinsa viennillä, koska sen tuotteilla riittää myös ulkomaista kysyntää.

Vaihtotase tarkoittaa maan ulkomaankaupan ja muiden ulkomaisten liiketoimien saldoa, ja se ilmaistaan usein prosentteina bkt:stä. Vaihtotaseen vaje on yhtä kuin nettovelan lisäys suhteessa muuhun maailmaan. Kansantalouden tilinpidossa vaihtotase on myös yhtä kuin säästäminen miinus investoinnit.

Keskustelu kilpailukyvystä jatkuu ja terävöityy

Yllä oleva ei suinkaan ole tyhjentävä katsaus kilpailukykykeskusteluun. Akateemisessa talousblogissa aiheesta ovat keskustelleet professorit Pertti Haaparanta ja Mika Maliranta.

Ja tulossa on lisää. Talous & Yhteiskunta, Palkansaajien tutkimuslaitoksen lehti julkaisee lähiaikoina Haaparannan laajan artikkelin kilpailukyvystä.Ennakkotietojen mukaan tulossa on terävä puheenvuoro Suomen kilpailukykyongelman syistä. Palaamme asiaan, kun lehti ilmestyy.

Lue myös