Susikapina Keski-Pohjanmaalla: Mitä Suomi sallii laillisten vaikuttamiskeinojen ulkopuolella?

kapina
Teksti
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Perhossa ja Halsualla tapettiin kolme sutta, kun metsästäjät päättivät uhmata lakia. Pohjalaiset ovat aiemminkin osoittaneet, milloin valtio ja päättäjät ovat menneet liian pitkälle.

Perhon ST1-huoltoasemaa koristavat paikallisen taiteilijan susitaulut. Myyjä kertoo, monet metsästäjät ovat sanoneet vasemman puoleisen suden olevan liian lempeän näköinen. Kuva Konsta Leppänen.

Susikapina muistuttaa pohjalaisen Nivalan 1930-luvun alun konikapinaa. Syvä lama oli ajanut tilalliset ahtaalle. Ahneet ja vauraat rahamiehet hyödynsivät ahdinkoa ostamalla tiloja pilkkahintaan. Häädöt ja ulosotot yleistyivät, runsaasti, eikä valtiovallalta kuulunut apua.

Kapina alkoi hevosten kohtelusta. Nivalassa hevosten kunto oli heikentynyt huomattavasti rehun puutteesta. Alkoi liikkua huhu, että nälkiintyneissä hevosissa oli tavattu tarttuvaa hevosen näivetystautia. Valtion ja kunnan eläinlääkärit alkoivat tarkastaa joukolla seudun hevosia. Laihtuneita ja huonokuntoisia hevosia lopetettiin, vaikka varmoja tautitapauksia kirjattiin edelleen vain Lapista.

Ylimielinen ja ymmärtämätön komentelu ja erään huonokuntoiseksi väärin arvioidun hevosen summittainen lopettamismääräys nostattivat kyläläiset avoimeen vastarintaan. Sen taltuttamiseen tarvittiin Oulusta lähetetty komppaniallinen sotaväkeä. Koko kylä oli kapinallisten puolella ja keräsi vangituille niskoittelijoille sakkokolehdin. Teurastettavaksi tuomittu hevonen eli vielä monta vuotta hyväkuntoisena. Bertolt Brecht kirjoitti tapahtumasta laajan eeppisen runon, Mikko Niskanen teki elokuvan ja Ilkka Kuusisto sävelsi Nivalassa yhä esitettävän Pula! -oopperan.

Mitä tämän päivän Suomi sallii normaalien laillisten vaikuttamiskeinojen ulkopuolella, Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen?

“Tullaan alueelle, jonka laajuus vaihtelee yhteiskunnallisen tilanteen mukaan. Ennen kuin mennään kansalaistottelemattomuuteen, voi vielä löytyä ‘välimaaston mahdollisuuksia’, esimerkiksi voi yrittää vaikuttaa vanhustenhoitoon median kautta. Itse asiassa yhä useammin media näyttäytyy viimeisenä oljenkortena, kun mitään muuta ei voi tehdä.”

“Toisaalta media on nykyään yhä enemmän vallitsevan valtarakenteen vanki. Yhä useammin joutuu hämmästelemään sitä, että eikö tämäkään asia oikeasti kiinnosta mediaa.”

Kekkonen on tarkastellut oikeusvaltion ja demokratian tilaa koko uransa ajan.

Kansalaistottelemattomuus on laitonta, tietoisen poliittista ja väkivallatonta toimintaa, Kekkonen määrittelee.

Missä vaiheessa se kasvaa koko yhteisöä yhdistäväksi ja sen hyväksymäksi tekijäksi?

“Se on usein hyvin rationaalinen keino siinä vaiheessa, kun lailliset menettelytavat ovat tukkeutuneet – kun demokratia ei toimi, tai ei ainakaan arvostelijoiden mielestä toimi riittävän hyvin.”

“Useimmiten kansalaistottelemattomuus kohdistuu yksittäisiin eikä ensi katsomalta suuriin ongelmiin. Se voi kuitenkin olla merkki suuremmista epäkohdista, jotka nousevat koko yhteiskunnan läpäisevän legitimeettikriisin asteelle.”

Näyttävätkö nämä edellytykset nyt täyttyneen Perhon ja Halsuan susikapinassa? Onko siinä poliittisen protestin aineksia?

“Aineksia isompaankin liikehdintään on. Se liittyy osaltaan eriarvoistuvaan Eurooppaan, eliitin ja kansan kuilun kasvuun. Kokemus siitä, että vaikuttamisen vähäisetkin keinot on viety, on voimistumassa – eikä vain Välimeren rantavaltioissa. Kadun ääni voi olla paljon voimakkaampi kuin vallanpitäjät uskovat, samoin yleisen mielipiteen voima.”

Yleensä kuri ja järjestys palautetaan. Kansalaistottelemattomuus voi silti johtaa vallanpitäjät ja viranomaiset myötäilemään vaatimuksia joko tarkistamalla menettelytapoja tai muuttamalla lainsäädäntöä, Kekkonen sanoo. Sitä Perhossa ja Halsuallakin odotetaan.

Lue myös