Tarhasusia vapautettu luontoon Keski-Pohjanmaalla? Eläinpuistot vastaavat

Hannu Pesonen
Kotimaa 15.2.2013 13:15

Ranuan ja Ähtärin eläinpuistot kiistävät jyrkästi epäilyt, että niiden susia olisi koskaan laskettu luontoon Keski-Pohjanmaalla.

Perhossa asuu vajaat 3000 ihmistä. Useat metsästäjät Halsualla ja Perhossa epäilevät, että vuonna 1982 perustettuun Salamajärven kansallispuistoon olisi vuosien mittaan laskettu tarhasusia. Kuva Konsta Leppänen.

Useat SK:n tällä viikolla haastattelemat metsästäjät Halsualla ja Perhossa epäilevät, että vuonna 1982 perustettuun Salamajärven kansallispuistoon olisi vuosien mittaan laskettu tarhasusia. Heidän epäilynsä perustuvat havaintoihin, että alueella liikkuvat sudet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana käyneet poikkeuksellisen kesyiksi.

Metsästäjät esittivät väitteensä sen jälkeen kun parikymmentä perholaista ja halsualaista metsästäjää osallistui 19.-20. tammikuuta laittomaan susijahtiin, jossa tapettiin kolme sutta. Poliisi ja rajavartiosto keskeyttivät jahdin ja pidättivät kuusi metsästäjää. SK:n haastattelemien metsästäjien mielestä sudet olivat niin kesyjä, että niitä oli helppo seurata hiihtämällä.

”Eivät ne karanneet minnekään, vaan jäivät siihen parinkymmenen metrin päähän näreen taakse kurkkimaan”, jahtiin osallistunut metsästäjä kuvailee.

Salamajärven kansallispuistoon on istutettu yli 30 vuoden ajan metsäpeuroja, joita on nykyään viitisensataa. Metsästäjien mielestä peuranvasat olisivat helppoa ruokaa nuorille tarhasusillekin.

”Väite on täysin perätön”, sanoo Ranuan eläinpuiston toimitusjohtaja Tommi Hinno.

Ranuan eläinpuiston susikanta koostuu tällä erää uroslaumasta, joka ei pentuja synnytä. Eläinpuisto on Euroopan eläintarhojen järjestön EAZA:n jäsen. Se pitää kaikista syntyneistä ja kuolleista eläimistä EAZA:n vaatimaa tarkkaa kirjanpitoa, Hinno sanoo.

”Pystymme sen mukaisesti osoittamaan kaiken, mitä eläimiille tapahtuu. Jokainen meidän sutemme myös sirutetaan”, Hinno korostaa.

Halsuan ja Perhon susijahdissa ammutut kolme sutta ovat poliisin hallussa. Salakaadosta epäillyt metsästäjät vaativat, että niistä otetaan dna-näytteet jotka verrataan Ranuan ja Ähtärin eläinpuistojen susien dna:han.

”Tervetuloa vain. Ei muuta kuin tänne vain tutustumaan kirjanpitoomme”, sanoo Hinno. ”Ei suden kaltaisten petojen luontoon löysääminen nyt kuvatulla tavalla ole käytännössä mahdollista, se olisi suunnaton riski toiminnallemme. Meiltä on päästetty ainostaan hoivaeläiminä pidettyjä lintuja takaisin luontoon”.

Luvanvaraiset tieteelliset luontoonistutusprojektit valvotuissa olosuhteissa ovat eri asia, Hinno muistuttaa. Sellaisten yhteydessä Ranualla kasvatettuja ilveksiä on istutettu esimerkiksi Saksan vuoristoon.

Huhupuheiksi, joissa ei ole mitään järkeä, määrittelee epäilyt myös Ähtärin eläinpuiston intendentti Mauno Seppäkoski.

”Jos siirtäisimme salaa eläimiä, olisimme rikollisilla teillä ja saisimme äkkiä sanoa hyvästit eläintarhaluvalle. Jostain syystä näitä väitteitä kuitenkin aika ajoin aina putkahtaa esiin, muun muassa poromiesten piiristä”.

Ähtärin eläinpuistossa on neljä uros- ja kaksi naarassutta. Kaikki urokset ovat lisääntymiskyvyttömiä. Niille on tehty vasektomia eli niiden siemenjohtimet on katkaistu. Suvunjatkamiskyvyn poistaminen on vakiomenettelytapa.

”Suden tai muidenkaan poikasten ylimääräinen tehtailu ja luontoon päästäminen ei missään tapauksessa ole tapa, jolla eläintarhat toimivat”, sanoo Seppäkoski 35 vuoden eläinpuistoalan kokemuksella.

Suomen sudet ovat pohjoisia euraasiansusia (Canis lupus lupus), joita on tätä nykyä noin 15 eläintarhassa. Niiden kantakirjavastuu on Ruotsin Kolmårdenin eläintarhalla, joka myös ohjailee eläintarhojen välistä eläinvaihtoa.

”Vaihdamme eläintarhojen välillä sen susikannan, joka liikkuu paikasta toiseen”, Seppäkoski sanoo.

Lue myös

Lisää aiheesta myös Suomen Kuvalehden numerossa 7/2013, joka ilmestyi perjantaina 15. helmikuuta.

Keskustelu

– Susia ei ole tarvinnut Suomenselälle siirtää:
– Jo Erkki ”Susi” Pullaisen” väitöskirjassa (1965) osoitettiin, että ne ovat levinneet ja liikkuvat Suomenselkää ja muita vedenjakajaseutuja pitkin jo kauan ennen eläinpuistojen perustamista (esim. Ähtäri 1983).