Mikko Mäenpää haluaa palkansaajapuolelle yhteisen kattojärjestön työehtoneuvotteluihin.
Työmarkkinoilla on ollut viime aikoina epätavallisen levotonta. Mistä se kertoo, toimihenkilöiden keskusjärjestön STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää (sd)?
”Meiltä puuttuu kyky koordinoida palkankorotuksia niin, että ne ovat oikeassa suhteessa kulloiseenkin taloustilanteeseen. Suomessa on hylätty vanha hyvä oppi, että ostovoima on tärkeämpi kuin nimelliskorotukset. Neuvotteluja on sotkenut myös teknologiateollisuuden yksipuolinen doktriini, jonka mukaan kaikkien pitää noudattaa yhden alan ratkaisuja.”
Puhutte kyvyn puutteesta me-muodossa. Kritisoitte siis myös ay-liikettä?
”Totta kai myös meitä pitää arvostella. Tupojen jälkeen meidän olisi pitänyt kyetä luomaan työnantajien kanssa jotakin muuta tilalle. Emme ole kuitenkaan pystyneet kehittämään mitään sellaista mallia, jossa kansantalouden yleisempi intressi yhdistyisi yrityskohtaiseen joustoon. Suomesta on kadonnut kyky tarkastella asioita yhdessä.”
Onko siihen edes halua?
”Sekä kyky että halu puuttuvat. Kyky katosi sen takia, että globaalien yritysten fokus ei ole enää Suomi vaan koko maailma. Halu katosi, koska uusi yritysjohtajien sukupolvi ei ole kiinnostunut suomalaisesta hyvinvoinnista samalla tavalla kuin aikaisempi, ehkä koulutusta ja yliopistolaitosta lukuun ottamatta.”
Sivullisesta on näyttänyt välillä, että neuvottelupöydässä ei edes puhuta samaa kieltä.
”Me puhumme siellä toistemme ohi. Julistamme asioita, mutta emme keskustele. Ja molemmin puolin ajatellaan ihan bona fide (hyvässä uskossa), että juuri oma kanta on se oikea.”
Miten tästä tilanteesta voisi päästä eteenpäin?
”Erkki Liikanen sanoi jossain EK:n seminaarissa, että jos tupo oli teesi ja ei-tupo antiteesi, niin nyt pitää löytää synteesi. Se oli hyvin sanottu.”
Kuinka paljon ay-liikkeen omat sisäiset jännitteet vaikeuttavat asioiden hoitamista?
”Kyllä niillä on vaikutusta. Ensimmäisen liittokierroksen palkankorotusten taso yllätti myös palkansaajapuolen. Ne saatiin paljon helpommin kuin kukaan kuvitteli. Nyt on ollut vaikeampaa, ja ristiriidat ovat kärjistyneet myös palkansaajajärjestöjen sisällä.”
”Palkansaajaliike on vähän kuin varpusparvi. Emme ole kyenneet keskusjärjestöinä sopimaan yhdessä asioista emmekä koordinoimaan ammattiliittojen sopimuksia, eivätkä liitot ole pystyneet toimimaan yhdessä edes saman toimialan sisällä. Meillä ei ole yhteisiä palkankorotustavoitteita eikä yhteisiä työelämän kehittämistavoitteita. Emme ole saaneet sovittua siitäkään, että sopimukset päättyisivät samaan aikaan.”
Työnantajien rivit ovat paremmin järjestyksessä?
”Teknologiateollisuuden palkka-ankkuri on pitänyt aika hyvin, vaikka se onkin minusta opillisesti väärä. Jos meillä tehdään ratkaisuja puhumatta edes saman alan kaverien kanssa ja työnantaja koordinoi samaan aikaan tehokkaasti omia tekemisiään, ei ole kovin vaikea arvata, kuka siinä tilanteessa voittaa.”
Pitäisikö palkansaajakeskusjärjestöjen yhdistyä?
”En usko, että sitä keskustelua kannattaa nyt aloittaa. Sen sijaan pitäisi miettiä, miten yhteistyötä voitaisiin muuten tiivistää. Yksi vaihtoehto voisi olla, että Palkansaajakeskusjärjestöjen yhteistyöorganisaatio alkaisi hoitaa sekä neuvotteluja että mahdollisesti myös työmarkkinajärjestöjen koulutustoimintaa. Se olisi kaikkien kannalta turvallinen tie. Kenenkään järjestöä ei lyötäisi alas, mutta evoluution ja oppimisen kautta mentäisiin eteenpäin.”
Kuva Markus Pentikäinen
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Hetkinen tilausta käsitellään.
K-Veikko kirjoitti:
Miksi ”Mikko Mäenpää haluaa palkansaajapuolelle yhteisen kattojärjestön työehtoneuvotteluihin.”?
Siksi että sillä tavoin STTK pystyy vedättämään paremmin ”kotiin päin” kuin muissa sopimisen malleissa.