Näen paikan, jossa on heinäseipäitä - rikostutkintaan tarjotaan jopa selvänäkijöiden apua
Myös Ulvilan surman tutkintaan liittyy meedio.
Nainen seisoi toukokuisena lauantaina Harvaluodontiellä Piikkiössä ja näki saman maiseman kuin unessaan. Metsäisen maantien, sen varrella taloja harvakseltaan noin seitsemän kilometrin päässä Piia Ristikankareen kotoa. Tyttö olisi tuossa lähellä olevassa talossa.
15-vuotias Ristikankare oli kadonnut lähes kolme vuotta aiemmin, lokakuussa 1988. Kukaan ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän oli paiskannut suutuspäissään ulko-oven kiinni ja lähtenyt kotoa. Pikkuveljen kanssa oli tullut riitaa telkkarikanavan valinnasta.
Nainen oli piirtänyt unensa pohjalta poliisille kartan. Se vastasi juuri tätä Harvaluodontien kohtaa, vaikka poliisin käsityksen mukaan nainen ei tuntenut paikkakuntaa lainkaan. Hän oli kotoisin pääkaupunkiseudulta, mistä poliisi oli hänet aiemmin päivällä hakenut. Ehkä hänen näkynsä vahvistuisi entisestään. Nainen oli kertonut auttaneensa aiemminkin poliisia unennäkölahjansa avulla.
Poliisi tarttui vinkkiin, sillä tutkinta oli umpikujassa. Oli pakko yrittää mitä tahansa. Oli aivan sama, mistä universumista tieto tuli, kunhan tyttö löytyisi.
Ristikankareen tapaus on siitä erikoinen, että sen nykyinen tutkinnanjohtaja kertoo avoimesti selvänäkijän käyneen paikalla ”vahvistamassa näkyään”.
Huhuja poliisien ja parapsykologian harrastajien yhteistyöstä ovat tietenkin keskustelupalstat pullollaan, lähinnä siksi, että monet selvänäkijät ovat väittäneet avustaneensa rikostutkimuksissa. Englanniksi ammattikunnalla on nimikin: psychic detectives, meedioetsivät.
Esimerkiksi suomalainen selvänäkijä Vilho Raatikainen kertoo löytäneensä yli sata kadonnutta ihmistä. Turhautuneet omaiset ovat ottaneet yhteyttä ja pyytäneet apua, mutta niin on poliisikin.
”Ne poliisit ovat kaikki vanhoja miehiä jo, ihan turha heitä on tähän sotkea”, Raatikainen sanoo.
Myös ulvilalaisen Jukka S. Lahden surman tutkintaan liittyy meedio.
”Kaikki lailliset keinot käytettiin. Ja sitten oli myös näitä selvänäkijöitä muun muassa”, tutkintaa johtanut Pauli Kuusiranta sanoo Pekka Lehdon ohjaamassa dokumentissa Ulvilan murhamysteeri.
Sitten kertojaääni selittää, että poliisi oli kutsunut rikospaikalle selvänäkijän, joka kertoi murhaajan paenneen paikkaan, jossa on heinäseipäitä. Poliisi oli dokumentin mukaan kuvannut lähiseudun pellot.
”Ne meni kyllä niin totaalisesti pieleen kuin vain pieleen voi mennä”, Kuusiranta jatkaa kameralle.
Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg kuulostaa närkästyneeltä.
”En ole ikinä kuullut tällaisesta enkä haluakaan kuulla. Olen tehnyt kohtuullisen pitkän uran tieteellisen rikostorjunnan parissa ja tätä taustaa vasten sanon, että selvänäkijöiden käyttäminen ei todellakaan kuulu poliisin metodeihin”, hän sanoo.
Keskusrikospoliisista sanotaan samaa. Rikosylikomisario Tero Haapalan mukaan erilaista yliluonnollista apua tarjotaan erityisesti tunnetuissa ja raflaavissa jutuissa, mutta poliisi jättää tarjoukset omaan arvoonsa.
”Selvänäkijät eivät ole sellaisia tietolähteitä, jotka aiheuttavat toimenpiteitä.”
Rikosylikomisario Thomas Elfgreniä koko juttu naurattaa:
”KRP:llä on ihan oma raati, joka kokoontuu viikoittain ja soittelee päivälehtien palvelupuhelimiin! Vakavasti puhuen, ei kukaan itseään kunnioittava rikostutkija tee niin.”
Vaikka on hän kuullut muustakin.
”Kyllä, valitettavasti. Se on äärimmäisen harvinaista, mutta tiedän, että jotkut ovat vuosien varrella hurahtaneet”, hän sanoo. Hän ei kerro, millaisista tapauksista on kyse, se olisi kuulemma epäreilua kyseisille tutkinnanjohtajille.
Piikkiöläisessä talossa, jonka unen nähnyt nainen oli osoittanut, asui vanha nainen. Kaikki asuinkerrokset tarkistettiin, raportin mukaan vain päällisin puolin. Roinaa oli niin hirveä määrä, melkoisesti rottiakin, ettei tarkempaan haravointiin ollut heti mahdollisuutta. Mitään Piia Ristikankareeseen viittaavaa ei näkynyt, mutta poliisit kirjoittivat, että ”ei ole sanottua, ettei sieltä voisi mitään löytyä”.
Ristikankareen tapauksen nykyinen tutkinnanjohtaja Kimmo Heinonen sai raportin pöydälleen vuonna 2003, kun tapaus siirtyi Kaarinan poliisilta Keskusrikospoliisille. Hänen mukaansa paperit antavat olettaa, että talossa on käyty uudestaankin.
”Poliisilla ei ole yleisestä ohjetta siitä, miten vihjeisiin pitäisi suhtautua. Itse en uskaltaisi ottaa sellaista riskiä, että sivuuttaisin tietyntyyppiset kokonaan”, Heinonen sanoo. Hän tutkii tällä hetkellä kaikkia Turun lähialueilla selvittämättä jääneitä henkirikoksia.
”Voisin kuvitella, että suurimmalle osalle tutkijoista on tärkeintä se, että rikos selviää.”
Samoin ajateltiin Ulvilassa: poliisi päätti, että kaikki vinkit tarkistetaan.
Poliisi ei kuitenkaan ryhtynyt toimenpiteisiin selvänäkijän ohjeistuksen pohjalta, toisin kuin dokumentissa väitetään, entinen tutkinnanjohtaja Kuusiranta sanoo.
Ohjaaja Pekka Lehdon mukaan tiedot peltojen valokuvaamisesta ovat peräisin tutkinnanjohtajilta.
Mutta: ”Minä en ainakaan ole antanut Lehdolle sellaisia tietoja. Poliisi ei todellakaan kuvannut mitään heinäseipäitä vihjeen jälkeen”, Pauli Kuusiranta sanoo.
Hänen mukaansa poliisi ainoastaan tarkisti kesällä 2007 saamansa vihjeen. Selvänäkijäksi esittäytynyt henkilö oli ottanut yhteyttä ja kertonut, että hänellä on tietoa tekijästä. Sovittiin, että hän tulisi poliisilaitokselle selostamaan versionsa.
”En nyt muista, mitä kaikkea hän näki, mutta tällaisissa pimeissä henkirikoksissa tulee paljon vihjeitä. Monet niistä ovat täyttä hepreaa, ihan pelkkiä ajatuksia ja kuvitelmia, ja tämä oli yksi sellainen”, Kuusiranta sanoo.
Käytiinkö selvänäkijän kanssa rikospaikalla?
”En nyt osaa sanoa. Tuskin siellä asunnossa käytiin jokaisen vihjeenantajan kanssa. Siellähän asui melko pian aivan muita ihmisiä.”
Asiaa on mahdoton tarkistaa. Ulvilan tapauksen julkisissa esitutkintapöytäkirjoissa meediota ei mainita.
”Ei kukaan virkamies kehtaa allekirjoittaa paperia, jossa lukee, että telekuuntelun ja peitetoiminnan lisäksi on käytetty selvänäkijää”, rikosasianajaja Markku Fredman sanoo.
Hän on ollut mukana valmistelemassa esitutkintalakia, joka on sen verran väljä, että poliisi saa käytännössä itse päättää, mitä tutkinnasta on tärkeää kertoa ja mitä ei. Jos esimerkiksi olisi käyttänyt selvänäkijän palveluksia, mutta tuloksia ei olisi tullut, sitä ei saa selville mistään.
Pykälässä kyllä lukee, että pöytäkirjan ulkopuolelle jätetystä aineistosta on tehtävä lista, sillä siitä saattaa olla apua rikoksesta syytetyn puolustukselle.
Jukka S. Lahden surmasta syytetyn Anneli Auerin asianajaja Juha Manner ei tiedä Porin selvänäkijästä sen enempää kuin Lehdon dokumentissa kerrotaan.
”Mitään listaa pöytäkirjasta poisjätetyistä asioista ei ole. Olen tehnyt 16 lisätutkintapyyntöä poisjätettyyn aineistoon liittyen”, Manner sanoo. Hänen mukaansa selvänäkijän konsultoiminen osoittaisi esitutkinnasta ”jotain muutakin”, kuten yleistä epäuskottavuutta.
Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole pystytty todistamaan, että selvänäkijöillä olisi sen kummempia erikoiskykyjä rikosten selvittämisessä kuin muillakaan ihmisillä.
Piia Ristikankareen ja Jukka S. Lahden tapaukset ovat edelleen ratkaisematta.