Titaanioksidilla tuhotaan sisäilman hometta – mutta onko edullinen ihmeaine turvallinen lapsille?

Helppo ruiskutuskäsittely on antanut lupaavia tuloksia. Kaikkia sen vaikutuksia ja kerrannaisvaikutuksia ei kuitenkaan tunneta.

home
Teksti
Petri Pöntinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Koulu oli sekaisin näkymättömästä uhasta.

Oppilaat ja opettajat olivat kärsineet huonosta sisäilmasta Suolahden Asemakadulla. Vuonna 2013 järjestettiin jopa koululakko; vanhaa rakennusta vaadittiin suljettavaksi.

Päättäjät lupasivat uuden koulun. Väliaikaisissa, kalliissa tiloissa pitäisi olla vuosia.

Sitten löytyi vaihtoehto parakeille: kemiallinen käsittely.

Claeris-firma ruiskutti kokeeksi muutaman vanhan koulun luokan. Myöhemmin käsiteltiin lisää tiloja, joissa oli oireiltu.

Vaikutus oli dramaattinen.

”Oireet pienenivät merkittävästi, useilta poistuivat kokonaan.”

Claerisin tekninen johtaja Kari Enroth kertoo tapauksesta eduskunnan kansalaisinfossa. On syyskuu 2016, yleisö kuuntelee hiljaa.

”Opettajat ja oppilaat pystyivät jatkamaan koulunkäyntiä tuhoon tuomitussa rakennuksessa.”

Enroth paljastaa lähes ihmeeltä vaikuttavan aineen: titaanidioksidi.

Hän luettelee sen arkisia käyttökohteita. Titaanivalkoinen on meikkien, maalien, muovien, paperien, aurinkovoiteiden ja hammastahnojen peittävä lisäaine.

Titaanidioksidia myös syödään. Elintarvikekoodi on E171.

”Ainetta lisätään jäätelöihin ja makeisiin.”

 

Oivallus syntyi Saksassa.

Viisi vuotta sitten Enroth, uusmaalaisen pinnoitefirman toimitusjohtaja, osallistui alan koulutustilaisuuteen. Siellä hän tapasi saksalaisyritys Nadicon kemistin.

Tämä kertoi, että firma hyödyntää nanokokoista titaanidioksidia.

Aine kiihdyttää valossa reaktiota, fotokatalyysiä, jossa muodostuu happiradikaaleja. Nuo radikaalit taas hapettavat, ikään kuin polttavat, ilman epäpuhtauksia.

Titaanidioksidilla käsitellyt ikkunat, autonlasit ja aurinkopaneelit pysyvät kauan itsestään puhtaina.

”Vakuutuin fotokatalyysistä”, Enroth sanoo.

”Että hyvänen aika, tässä voisi olla ratkaisu Suomen sisäilmaongelmiin.”

Enroth on tullut Jyväskylään. Myös täällä Claeris on käsitellyt titaanidioksidilla kaupungin ongelmarakennuksia.

Firma toimii jo kymmenissä kunnissa.

”Claeris ja fotokatalyysi ottavat vasta ensiaskeleitaan”, Enroth sanoo.

 

Luvut ovat karuja.

Jopa miljoona suomalaista oleskelee rakennuksissa, joissa on merkittävä kosteus- ja homevaurio. Terveyslasku on satoja miljoonia euroja vuodessa, arvioi eduskunnan tarkastusvaliokunta vuonna 2012.

Oireiden kirjo on laaja. Nuhaa, yskää, kutinaa. Väsymystä, päänsärkyä, pahoinvointia. Nivelkipuja, kuumeilua, poskiontelontulehduksia.

Ajan mittaan osa herkistyy pahoin, myös monille kemikaaleille. He oireilevat hyvin pienissä pitoisuuksissa.

Tutkijat kiistelevät yhä siitä, mikä sisäilmassa sairastuttaa.

Yhdet katsovat, että homeiden erittämät myrkyt, toksiinit, ovat syy vakavalle sairastelulle. Terveyshaittoja ei voi suoraan yhdistää talon kosteus- ja homevaurioon, toiset sanovat. Kolmannet olettavat, että ongelma on korvien välissä; pitkään oireilleita yritetään parantaa psykoterapialla.

Kunnissa mietitään, mitä homekouluille pitäisi tehdä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ohje on yksiselitteinen: homekasvustot on poistettava ja niiden pilaamat rakenteet kunnostettava. Toisinaan kunnissa on tyydytty talon tiivistykseen, kapselointiin tai kotelointiin. On kokeiltu desinfiointia, ionisointia ja ilmanpuhdistimia.

Ja nyt titaanidioksidia.

 

Claeris lupaa paljon. Käsittely hajottaa bakteerit, homeet, virukset sekä niiden ihmisiä sairastuttavat aineenvaihduntatuotteet, toksiinit. Samalla sisäilmasta häviävät epämiellyttävät hajut sekä pesuaineista ja tekstiileistä haihtuvat orgaaniset yhdisteet.

”Emme voi silti taata, että ongelmat poistuvat kuin taikaiskusta”, Enroth sanoo.

”Kosteusvaurioiset rakennukset pitää korjata.”

Mutta korjausraha on kortilla. Kunnat ostavat ruiskutuksella jatkoaikaa remonttia tai purkua odottaville rakennuksille. Yhden luokkahuoneen käsittely titaanidioksidilla maksaa reilut 3 000 euroa, murto-osan homesaneerauksen hinnasta.

Oma lukunsa ovat mysteeritalot.

Rakennusta on korjattu. Mittausten mukaan talo on terve, silti oireilu jatkuu.

Claeris on ruiskuttanut titaanidioksidia virastojen, toimistojen ja koulujen tiloihin, joissa on oireiltu eniten.

”Suurin osa kohteistamme on mysteeritapauksia”, Enroth sanoo.

Kahdeksan opettajaa halusi kemikaalikäsittelyn omaan luokkaan. Kuva Mikko Vähäniitty © Mikko Vähäniitty

Neste on maidonvalkeaa, ei tuoksu miltään.

Pulverimainen titaanidioksidi liuotetaan veteen. Liuos sumutetaan utumaisen ohuena kalvona. Kerroksen paksuus on 150 mikrometriä.

Luokkahuoneessa ei huomaa, onko se käsitelty vai ei.

Koko tilaa ei ruiskuteta, vain katto ja seinien yläosat. Pinnat, luokissa keskimäärin lähes sata neliötä, ovat ikään kuin yksi suuri puhdistin.

”Mitä enemmän pinta-alaa, sen paremmin ilma puhdistuu”, tekninen johtaja Enroth sanoo.

Reaktio, fotokatalyysi, vaatii toimiakseen kosteutta, valoa ja aikaa.

Myyntijohtaja Marko Rinkinen selittää luokkahuoneen käsittelyn työvaiheet: Ruiskutus perjantaina. Tilan tuuletus. Valot päälle viikonlopuksi, jotta puhdistus käynnistyy.

Oppilaat ja opettaja palaavat luokkaan maanantaina.

”Toiset reagoivat heti. He kokevat, että sisäilma on erilainen”, Rinkinen sanoo.

”Toisilla menee kaksi viikkoa, ennen kuin olo helpottaa.”

Claeris tekee mittauksia kohteissa kuukauden kuluttua. Pintojen mikrobipitoisuudet ovat vähentyneet ”jopa 90 prosenttia”.

Perusteellista, riippumatonta tutkimustietoa ruiskutuksen terveysvaikutuksista ei ole.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL suunnitteli projektia titaanidioksidikäsittelystä. Hanke ei edennyt.

Sosiaali- ja terveysministeriö rahoitti yrityksen pilottia Kiljavan opistolla. Ministeriön mukaan selvitys oli ”kevyt”. Tuloksista ei pystytty tekemään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

”Numerot paperilla todistaisivat enemmän kuin mikään muu”, Enroth myöntää.

 

Toistaiseksi tärkein mittari on ihminen, tilan käyttäjä.

Sisäilmaoireilua tutkitaan kyselyin. Mutta terveystietojen keruuseen vaaditaan lupa ja pätevä tutkija. Siksi Claeris ei kysy oireista, vaan selvittää ”onko ilma mielestäsi parempi” käsittelyn jälkeen.

”Emme halua puoskaroida, emme ole lääkäreitä”, tekninen johtaja Enroth sanoo.

Myyntijohtaja Rinkinen selventää: ”Tutkimme asiakastyytyväisyyttä asteikolla yhdestä viiteen.”

Suolahden Asemakadun koulu oli pilotti. Siellä ei vielä tehty kirjallista kyselyä. Rinkinen näyttää erään kartoituksen tuloksen: 17 vastaajasta 14 suositteli käsittelyä muille sisäilmasta oirehtiville.

”Kokemukset ovat olleet lähes sataprosenttisesti myönteisiä.”

Claeris ei silti takaa käsittelyn tehoa. Se ei poista isoja hiukkasia, kuten hengitystä ärsyttäviä eristekuituja. Ajan mittaan pinnoille kertyvä pöly heikentää puhdistusta.

Teoriassa käsittely vaikuttaa kauan. Titaanidioksidi on katalyytti, sitä ei kulu reaktiossa.

”On vaikea luvata, että vaikutus kestäisi ikuisuuden mutta hyvin pitkään kuitenkin”, Enroth sanoo.

Rinkinen tarkentaa arviota: ”Maksimissaan kymmenen vuotta.”

Ruiskutus perjantaina. Tilan tuuletus. Valot päälle viikonlopuksi, jotta puhdistus käynnistyy. Maanantaina luokkaan voi palata.

Yhden takuun Claeris antaa.

Käsittely hajottaa sisäilman haitallisia yhdisteitä ”ekologisesti, turvallisesti ja myrkyttömästi”, jäljelle jää ”vain vettä ja hiilidioksidia”.

Mutta ilmaa puhdistavilla happiradikaaleilla on nurja puolensa.

Jos niitä joutuu liikaa ihmisen elimistöön, soluja ja kudoksia tuhoutuu. Se taas altistaa muun muassa sepelvaltimotaudille.

Enroth ei hätkähdä. Hän sanoo, että reaktiossa syntyy hydroksyyliradikaaleiksi kutsuttuja happiradikaaleja. Ne elävät sekunnin murto-osia, ja silloinkin vain käsiteltyjen pintojen lähellä.

”Näitä happiradikaaleja ei pysty hengittämään missään tilanteessa.”

Reaktion nopeudella Enroth perustelee myös titaanidioksidikäsittelyn tehokkuuden.

”Hapetusreaktio ei armahda homemyrkkyjä.”

 

Puhelimessa on tutkija. Mikrobiologi, professori emerita Mirja Salkinoja-Salonen ei vakuutu ruiskutuksen väitetystä turvallisuudesta.

”Se on emävale.”

Titaanidioksidista on kaksi yleistä muotoa. Rutiilia valo aktivoi heikosti, siksi sitä käytetään elintarvikkeissa ja kosmetiikassa. Sen sijaan anataasi reagoi valossa ja tuottaa happiradikaaleja.

”Biologinen vaikutus on dramaattisesti erilainen.”

Titaanidioksidin synnyttämät hydroksyyliradikaalit ovat mikrobiologin mukaan ”kaikkein reaktiivisimpia mutta myös kaikkein myrkyllisimpiä”.

”Happiradikaaleja ja niiden reaktiotuotteita ei ole turvallista hengittää jatkuvasti.”

”Siksi niitä ei pitäisi tuottaa sisätiloissa.”

Hän antaa esimerkin riskistä.

Limoneenia ja linaloolia, yleisiä hajusteita, on siivous- ja hygieniatuotteissa. Happiradikaalit hapettavat sisäilmassa näitä hajusteita. Syntyy yhdisteitä, jotka taas reagoivat haitallisesti ihmisen elimistössä. Seurauksena saattaa olla autoimmuunisairauksia.

”Eräs yhdisteistä, metyyliglyoksaali, on sellaisenaan myös munuaismyrkky ja neurologinen myrkky.”

Happiradikaalit saattavat jopa pahentaa sisäilmaongelmaa. Salkinoja-Salonen on löytänyt vaurioituneista taloista haitallisia homeita, jotka ovat vastuskykyisiä happiradikaaleille.

”Käsittely johtaa siihen, että pahoja myrkkyjä tuottavat homeet saavat kilpailuedun.”

Hän ei ole tutkinut asiaa titaanidioksidilla. Siksi tuloksista ei voi päätellä, että Claerisin ruiskutus suosisi haitallisia homeita. Mikrobiologista näyttöä ei ole myöskään sen hyödyistä.

”En tiedä yhtään julkaistua tutkimusta, jonka mukaan titaanidioksidin tuottamat happiradikaalit tuhoavat hometoksiineja.”

 

Innovaatio, joka auttaa nopeasti ja tehokkaasti sisäilmasta oirehtivia?

Vai ihmiskoe, jonka pitkäaikaisia riskejä ei tunneta?

Sosiaali- ja terveysministeriö ei suosittele eikä tyrmää titaanidioksidikäsittelyä. Riittää, että ”täytetään lainsäädännön vaatimukset”.

Claeris tuo titaanidioksidia Saksasta ilman valmistelupaa. Menettely on laillinen, ainakin toistaiseksi.

EU:ssa katsottiin kauan, että happiradikaalit eivät ole aine. Mutta määrittelyä muutettiin asetuksella pari vuotta sitten.

Nyt titaanidioksidi ja sen tehoaine happiradikaalit tulkitaan biosidiksi. Biosiditehoaineilla torjutaan muun muassa haitallisia homeita.

Myös viranomaisille tapaus happiradikaalit on päänvaiva.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista kerrotaan, että ”reaktiot ovat monimutkaisia kuvata ja ymmärtää ja vielä monimutkaisempia testata”.

Testejä tarvitaan, jotta voidaan tehdä aineen riskiarviointi ennen sen hyväksymistä.

Käytännössä happiradikaaleja ei voi testata, koska ne ovat niin lyhytikäisiä.

Yksi keino on tutkia reaktion sivutuotteita: syntyykö uusia, happiradikaaleja pysyvämpiä haitta-aineita ja aiheutuuko niistä riskejä ympäristölle?

Titaanidioksidin käyttö hometorjunnassa vaatinee valmisteluvan vuonna 2020. Silloin yrityksen on todistettava myös ruiskutuksen tehokkuus. Jos sen siis väitetään hävittävän terveyttä uhkaavia homemyrkkyjä, se on osoitettava testein.

Pelkkä puhe ei enää riitä.

Sisäilman laatua on parannettu kieltämällä ulkokenkien käyttö. Kuva Mikko Vähäniitty © Mikko Vähäniitty

Uteliaisuus houkutti koesarjaan.

Ensimmäinen koe. Yhdelle tutkimusmaljalle oli viljelty homeita ja sieniä, muut olivat puhtaita. Sitten kannet avattiin laboratorion suljetussa kaapissa.

Tunnissa home- ja sieni-itiöt alkoivat kasvaa puhtailla astioilla.

Toinen koe. Yksi sienien ja homeiden peittämä näyte. Puhtaat maljat oli käsitelty titaanidioksidilla. Kannet auki, taas odotettiin tunti.

Mitään ei tapahtunut. Homeet ja sienet eivät levinneet titaanidioksidilla ruiskutetuille maljoille.

Biokemian dosentti Esa-Matti Lilius Turun yliopistosta vaikuttui näkemästään.

”Laboratoriossa titaanidioksidi tappaa äärettömän hyvin bakteerit ja estää homeiden kasvun”, hän sanoo.

”Miten käsittely vaikuttaa ihmisten oireisiin, sitä en pysty sanomaan.”

 

Yksi vastaus saattaa olla testissä, jota Lilius kehittää.

Testillä arvioidaan sisäilman toksisuutta, myrkyllisyyttä. Näytteitä otetaan pölystä ja ilmasta. Menetelmällä yritetään erottaa vaurioituneet talot terveistä.

Testi kiinnostaa myös Claerisia. Sillä voisi osoittaa sisäilman myrkyllisyyden ennen ja jälkeen ruiskutuksen.

Mutta tutkijat kinaavat eri toksisuustestien luotettavuudesta.

Vuonna 2013 Toxtest-hanke päättyi umpikujan. Turun ja Helsingin yliopiston testejä ei hyväksytty virallisiksi menetelmiksi.

Hankkeen jälkeen Lilius työryhmineen on ottanut yli 3 000 uutta pölynäytettä. Niiden myrkyllisyyttä on verrattu muun muassa ihmisten kokemiin oireisiin.

”Vastaavuus on hyvä, 70 prosentin luokkaa.”

Vaikka menetelmä osoittautuisi toimivaksi, sekään ei paljastaisi totuutta titaanidioksidista: hävittääkö ruiskutus juuri homemyrkyt? Toksiset yhdisteet voivat olla peräisin muista lähteistä, sekä sisältä että ulkoa.

Ja hometoksiinit ovat viidakko tutkijalle, niitä on satoja erilaisia.

”Kuluisi paljon aikaa ja tupakkia, jos tuntemattomasta näytteestä pitäisi analysoida kaikki mahdolliset myrkyt”, Lilius sanoo.

Firma lupaa, että ruiskutus on turvallinen ja myrkytön. ”Se on emävale”, sanoo mikrobiologi.

Jotain sentään tiedetään, myös tiedeyhteisössä.

Claerisin ruiskutusta tutkittiin eteläsuomalaisessa toimistossa. Tulosten mukaan ruiskutuksella ”saattaa olla vaikutusta koettuun sisäilman laatuun ja jonkin verran vähentävää vaikutusta myös oireiluun”.

Eniten käsittely auttoi äänen käheyteen ja nuhaan.

Tutkimuksen teki työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus Turun yliopistosta.

”En missään nimessä lähde vielä titaanidioksidikäsittelyn takuumieheksi.”

Pilotti oli pieni eikä tutkimusta ollut sokkoutettu. Tulosten epävarmuutta lisää se, että oireet lievenivät myös vertailuryhmässä. Tutkijan suositus: Claerisin menetelmän vaikuttavuutta ja turvallisuutta olisi selvitettävä laajassa terveystutkimuksessa.

Putus ei hyväksy sitä, että titaanidioksidia on käytetty kouluissa.

”Käsittelyä pitää tutkia vapaaehtoisilla aikuisilla. Sitä ei pidä suin päin kokeilla lapsilla.”

Professori haluaisi jatkaa yhteistyötä Claerisin kanssa. Tutkijalla on ehdoton ehto, jos käsittelyn vaikutusta tutkitaan koululaisten terveyteen: eettisen toimikunnan lupa.

”En lähde mukaan, jos lupa-asia ei ole kunnossa. Sen kerroin myös yritykselle.”

Putus on tutkinut sisäilman terveysvaikutuksia 25 vuoden ajan. Sinä aikana uusia laitteita ja menetelmiä on tuotu markkinoille, yleensä ilman näyttöä terveyshyödyistä.

”Kunnat ovat niin herkkäuskoisia, että ottavat kaiken vastaan mitä tarjotaan.”

”Mutta vastuu turvallisuudesta jää kunnalle, ei firmalle.”

 

Claeris saapui Äänekoskelle puolitoista vuotta sitten.

Kiinteistöpäällikkö Hannu Saarela luotti yrityksen sanaan. Taivasalla ärhäkät happiradikaalit puhdistavat ilmansaasteita, siksi niitä kutsutaan ulkoilman pesuaineeksi.

”Se on luonnossa esiintyvä aine. Ei minulla ole sen suurempaa tietoa”, Saarela sanoo.

Suolahti kuuluu Äänekosken kaupunkiin. Kiinteistöpäällikkö ei päättänyt, mitkä Asemakadun koululuokat ruiskutetaan. Ratkaisun tekivät opettajat.

”Luotan kentän ääneen. Jos ei ole hyötyä, ei laiteta.”

Titaanidioksidia on käytetty Äänekoskella kolmessa koulussa ja yhdessä palvelutalossa. Saarela sanoo, että kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä.

”Missä käsittelyä on tehty, siellä on 80-prosenttisesti parempi sisäilman laatu.”

 

Asemakadun koulu Suolahdessa on päällepäin kuin mikä tahansa nelikerroksinen vanha rakennus.

Claeris esittelee nettisivullaan Asemakadun esimerkkinä onnistuneesta titaanidioksidikäsittelystä, joka antoi rakennukselle vuosia lisäaikaa.

Aihe on yhä herkkä koulussa.

Vakavasti sairastuneet opettajat työskentelevät kaupungin lähikirjastossa ja liikehuoneistoissa. He kokevat olonsa turvalliseksi vain väistötiloissa.

Koulussa on oireettomia opettajia, jotka halusivat jatkaa vanhoissa opetustiloissa, ilman ruiskutusta.

Kahdeksan opettajaa päätti kokeilla titaanidioksidikäsittelyä.

Mitä oireita heillä oli ennen ruiskutusta? Entä sen jälkeen? Miten oppilaat kokivat käsittelyn? Miten sen vaikutus on muuttunut ajan mittaan?

Rehtori Tapio Saaristo välittää opettajille haastattelupyynnön. Kukaan ei halua kertoa kokemuksistaan.

Rehtori pyytää uudestaan. Ei, ei yhdessä eikä nimettöminä.

Ruiskutuksen lisäksi on säädetty ilmastointia, tehty viherseiniä, hankittu ilmanpuhdistimia, tehostettu siivousta ja siirrytty sisätossujen käyttöön.

Nyt ilmapiiri on rauhoittunut, tilanne siedettävä.

Siksi Saaristokaan ei halua juuri lausua asiasta. Sen hän sanoo, että ei ole kuullut käsittelyistä luokista mitään negatiivista; kukaan ei ole siirtynyt väistötiloihin.

Asemakadulla odotetaan jo vuotta 2018. Uuden koulun pitäisi valmistua syyslukukaudelle.

 

Juttuun on haastateltu myös neuvottelevaa virkamiestä Vesa Pekkolaa STM:stä, ylitarkastaja Tiina Tuusaa Tukesista ja johtavaa tutkijaa Anne Hyväristä THL:stä.