Professori lasten kertomuksista oikeudessa: Lapsi on helppo saada muistamaan väärin
Ongelmat liittyvät lasten ympärillä oleviin aikuisiin, sanoo Anneli Auerin puolustuksen asiantuntija.
Lasten kertomusten käyttäminen todisteena oikeudessa on vaikeaa, koska kertomusten luotettavuudessa on vakavia ongelmia. Pulmana ei ole lasten valehteleminen, vaan aikuisten aikaan saamat väärät muistot.
”Lapset on helppo saada muistamaan olematon muistikuva”, psykologian professori Pekka Santtila sanoo.
”Ongelmat lasten käyttöön todistajina eivät liity lapsiin, vaan heidän ympärillään oleviin aikuisiin. Jos lasta ei johdatella, tämän todistus on yhtä hyvä kuin aikuisen. Jo neljä vuoden vanha lapsi muistaa yhtä tarkasti kuin aikuinen, vaikka kertomus onkin niukempi.”
Santtila työskentelee psykologian professorina ja oikeuspsykologian dosenttina Åbo Akademissa sekä oikeus- ja rikostutkintapsykologian dosenttina Turun yliopistossa.
Anneli Auerin oikeudenkäynneissä Santtila on esiintynyt puolustuksen asiantuntijana.
Auer on neljättä kertaa syytettynä miehensä Jukka S. Lahden joulukuussa 2006 tapahtuneesta surmasta. Auerin lasten kertomuksilla on ollut oikeudenkäynneissä keskeinen rooli.
Auerin syyttömyyttä on perusteltu muun muassa vanhimman lapsen kertomuksella. Surmahetkellä yhdeksän vuotta vanha tyttö on sanonut nähneensä surman tehneen miehen, kun tämä poistui takkahuoneen ovesta.
Syyllisyyden tueksi taas on esitetty toiseksi vanhimman esittämää kuvausta yön tapahtumista. Poika oli surmahetkellä seitsenvuotias, ja hänen kertomuksensa perustuu oven läpi kuultuihin ääniin.
Nyt Vaasan hovioikeudessa meneillään olevassa oikeudenkäynnissä lasten luotettavuutta todistajana käsitellään keskiviikkona 17. syyskuuta. Kahta vanhinta kuullaan asianomistajina viikkoa myöhemmin.
Voivatko lapset todistaa luotettavasti? Kyllä voivat, vastaa Santtila.
”Nykytiedon mukaan lapset ovat todistajina yhtä luotettavia kuin aikuiset, mutta vain siihen saakka, kunnes heille esitetään ensimmäinen väärin asetettu kysymys.”
Väärin asetettu kysymys on joko johdatteleva tai sellainen, johon voi vastata kyllä tai ei.
”Arvioitaessa lapsen kertomuksen luotettavuutta tärkeää on selvittää kertomuksen syntyhistoria, sillä johdattelu saattaa tapahtua jo ennen kertomuksen nauhoittamista. Tämä tekee lasten todistusten oikeellisuuden arvioinnista erittäin vaikeaa.”
Pekka Santila kertoo, miten väärät muistot voivat syntyä.
”Koetilanteessa 7–8- ja 11–12-vuotiaille lapsille muistutettiin neljän vuoden ikäisenä sattuneista tapahtumista, joista yksi oli aito ja kaksi keksittyä. Keksityistä tapahtumista toinen oli dramaattinen mutta mahdollinen ja toinen UFO:n tekemä kidnappaus. Tapahtumien kertojaksi ilmoitettiin lapsen äiti.”
Muistuttamisen jälkeen lapset haastateltiin. Haastattelussa lapsia ei johdateltu, vaan he saivat kertoa tapahtumista omin sanoin.
”Noin puolet lapsista oli paitsi hyväksynyt dramaattisen muiston myös täydensi sitä uusilla yksityiskohdilla. Itse keksityt yksityiskohdat saattoivat olla erittäin tarkkoja ja realistisia. UFO-muiston osalta tulos oli 7–8-vuotiailla sama, sen sijaan vain noin 10 prosenttia 11–12-vuotiaista hyväksyi väärän UFO-muiston.”
Lapset siis saatiin muistamaan väärin ilman johdattelua, pelkästään muistuttamalla heitä olemattomasta tapahtumasta ennen haastattelua. Menetelmä on toiminut hvyin myös aikuisille tehdyissä kokeissa.
Pekka Santtila on tutkinut myös Auerin pojan kertomuksen luotettavuutta kokeellisesti.
”Olennaista ei ole se, onko mahdollista kuulla äänet, vaan se, voiko ne ymmärtää mieleen painamisen edellyttämällä tavalla.”
Kokeessa oli mukana 33 seitsemänvuotiasta lasta ja 40 aikuista. Ensin koehenkilöt kuuntelivat oven läpi 16 ääntä, jotka tulivat kahdelta eri taholta. Puolella henkilöstä koetilannetta helpotettiin avaamalla ovi raolleen.
Kuuntelun jälkeen kokeeseen osallistuneiden tuli valita 32 äänen joukosta ne, jotka olivat kuulleet. Arvausta parempaan tulokseen päästiin vain oven avaamis- ja sulkemisäänen kohdalla.
Koehenkilöt eivät myöskään pystyneet kertomaan suuntaa, josta äänet tulivat, tai niiden järjestystä.
”Näin monimutkaista tapahtumaketjua ei pysty kuulonvaraisesti ymmärtämään niin, että sen voisi kuvata Auerin pojan kertomuksessa esitetyllä tavalla. Kertomusta ei voi pitää uskottavana.”
Pekka Santtilan mukaan myös asiantuntijoiden lausuntojen käyttämisessä todisteena on pulmia. Kaikki asiantuntijan esittämä tieto ei kelpaa todisteeksi, vaan sen on täytettävä seuraavat ehdot:
- Tieto on periaatteessa todistettavassa vääräksi.
- Tiedon arvioinnin menetelmät ja niiden virhemarginaalin on oltava tiedossa.
- Tieto on käynyt läpi vertaisarvioinnin.
- Tieto on yleisesti hyväksytty tiedeyhteisössä.
”Esimerkiksi väitettä siitä, että henkilö on sulkenut traumaattisen muiston mielestään, ei voida osoittaa vääräksi. Tästä syystä sitä ei voi käyttää todisteena.”
Santtila esitti analyysinsa lapsen kuulemisesta oikeuden todistajana myös asianajajapäivillä tammikuussa.