Yrjö Laakkone.Kun Suomen yliopistot joutuvat hankkimaan varainkeruutalkoissa osan rahoituksestaan lahjoituksina, mikä on lahjoittajien vaikutusmahdollisuus opetukseen?
Kysymykseen on törmätty ainakin Itä-Suomen yliopistossa, jonka päätoimipisteet ovat Kuopiossa ja Joensuussa.
Elokuun lopussa ilmoitettiin, että joensuulainen Kauppahuone Laakkonen ja Pohjois-Karjalan Kirjapaino ovat lahjoittaneet Itä-Suomen yliopiston peruspääomaan 100 000 euroa. Vain runsaat pari viikkoa myöhemmin, 15. syyskuuta päivätyssä tiedotteessa, yliopisto ilmoitti, että oikeustieteen laitoksen pääainevalikoimasta on päätetty poistaa 1.8.2011 alkaen kuusi oppiainetta, joihin kuuluvat filosofia ja oikeusfilosofia.
Yhteyttä tapausten välillä on epäilty ennen muuta nettikeskusteluissa sen vuoksi, että lahjoittajayritysten suuromistaja ja Kauppahuone Laakkosen hallituksen puheenjohtaja Yrjö Laakkonen pohdiskeli viime joulukuussa Savon Sanomien haastattelussa yliopiston tukemismahdollisuutta.
Laakkonen oli sitä mieltä, että opiskelijoista ”selvä enemmistö pitäisi kouluttaa oikeisiin ammatteihin”. ”Oikeisiin ammatteihin” eivät hänen mielestään tähtää esimerkiksi filosofian opetus ja tutkijakoulutus, vaan niitä joutaisi karsia.
”Luonnollisestihan tässä on kyseessä silkka sattuma, eikö niin?” kysellään Facebook-sivustolla, jolle on annettu nimi Itä-Suomen yliopiston filosofian opetuksen kuolinilmoitus.
Itä-Suomen yliopiston akateemista rehtoria Kalervo Väänästä asia naurattaa.
”Ensi kertaa tämmöisestä kuulen. Ei lahjoituksella ja yliopiston opetusohjelmalla ole tietenkään mitään yhteyttä keskenään. Opetuksesta päätetään ja se sovitellaan valtakunnallisesti yhteistyössä opetusministeriön kanssa, ja sitä työtä on tehty tässäkin tapauksessa jo vuosia ennen kuin varainhankinta yrityksiltä on edes alkanut.”
Valtio on yliopistojen päärahoittaja ja pysyy sellaisena, Väänänen sanoo.
”Varainkeräyksessä saatavilla lahjoituksilla on pelkästään symbolinen merkitys - ehkä Aalto-yliopistoa lukuun ottamatta.”
Väänänen laskee, että jos esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto onnistuu keräämään tavoitteekseen asettamansa viiden miljoonan euron lahjoitukset ja saa lahjoitussääntöjen mukaan valtiolta lisää 2,5-kertaisen määrän, eli yhteensä 17,5 miljoonaa euroa peruspääomaansa, summan tuotto hyvinkin sijoitettuna on alle miljoona euroa.
”Kun vuosibudjettimme on noin 250 miljoonaa euroa, lahjoitusten tuotolla yliopistoa pyöritettäisiin ehkä yksi arkipäivä.”
Varainkeruu on julkisuudessa saanut Väänäsen mielestä suhteettoman suuren huomion.
”Totta kai olemme kiitollisia tuesta, mutta se on luonteeltaan enemmänkin henkistä sitoutumista, osallistumista ja rohkaisua kuin talouden pelastaja. Jos tuki jatkuisi vaikka sata vuotta, sen taloudellinen vaikutus kasvaisi merkittäväksi.”
Myös lahjoittaja Yrjö Laakkonen sanoo lahjoitusten käytön olevan täysin yliopiston asia.
”Tukena ollaan ja on oltu, mutta me olemme lähinnä autokauppiaita ja siellä ovat järkimiehet pelissä.”
Laakkosenkin mielestä 100 000 euroa on niin pieni raha, ettei sillä voisikaan olla paljon merkitystä. Lahjoittaja ei voi esittää vaatimuksia, mutta kyllä toivomuksia siitä, että maakunnan opinahjo tuottaisi työmarkkinoille sellaista väkeä kuin tarvitaan, esimerkiksi metsänhoitajia, tuomareita ja opettajia.
”Kyllähän filosofiakin sinänsä on mukavaa ajankulua ja filosofit ovat mukavia miehiä - tunnen heitä muutamia - mutta ehkäpä Suomi muutaman vuoden eläisi, vaikka [opetuksessa] pidettäisiin vähän taukoakin.”
Päällekkäisyyttä karsitaan
Oikeustieteen pääainevalikoiman karsiminen Itä-Suomen yliopistosta johtuu siitä, että opetuksessa oli valtakunnallisia päällekkäisyyksiä, kun samoja aineita opetetaan myös Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä, sanovat rehtori Väänänen ja oikeustieteen laitoksen johtaja, professori Tapio Määttä.
Yliopiston tiedotteen mukaan karsiminen merkitsee Itä-Suomen yliopiston aseman vahvistamista ”johtavana erikoistuneiden juridiikan asiantuntijoiden kouluttajana”, ja päätöstä perustellaan tehokkuudella, tuottavuudella, vetovoimaisuudella ja työvoimatarpeella.
Määtän mukaan toiminta tehostuu, koska oikeustieteen laitos voi keskittyä omimmille aloilleen ja vapauttaa resursseja niihin. Oikeustieteen filosofiaa pääaineenaan lukeneita maistereita valmistuu Joensuusta vain muutamia vuodessa.
Myös työllisyystilanne on otettu huomioon. Esimerkiksi valtiosääntöoikeutta opetetaan Suomessa monessa paikassa, mutta valmistuneiden kysyntä on aika vähäistä. Päätöksen ajoitukseen on vaikuttanut myös muutamien keskeisten henkilöiden eläkkeelle jääminen.
Määttä muistuttaa, että tämänkertaisessa varainkeruussa lahjoitusrahat menevät ”yleiseen käyttöön” eivätkä suuntaudu tiettyihin opetusaineisiin.
Tilanne tosin saattaa muuttua, kun varainkeruukampanja päättyy vuoden lopussa. Sen jälkeen yritysten lahjoitukset voivat useammin olla korvamerkittyjä, esimerkiksi lahjaprofessuureja.
Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksesta lakkautettavat pääaineet 1.8.2011 alkaen
Pääainenimikkeiksi jäävät
Itä-Suomen yliopisto , Yrjö Laakkonen , Kalervo Väänänen , filosofia
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Mitä journalismia tämä tämmöinen on? Minkäänlaista pohjaa otsikon lauseelle ei löydy ja itse Laakkostakaan ei ole haasteltu. Ala-arvoista.
sppoolle:
Journalismista pääsee usein selville paremmin lukemalla kuin arvailemalla. Otsikon kysymys on esitetty tekstin kahdessa ensimmäisessä kappaleessa. Itse Laakkosen haastattelu alkaa siitä, mihin on kirjoitettu: ”Myös lahjoittaja Yrjö Laakkonen sanoo…” Suorat haastattelulausunnot tuntee siitä, että ne ovat sitaateissa eli lainausmerkeissä.
Kuka puraisee ruokkivaa kättä, voisi sanoa että jossain aivojen sopukoissa raha vaikuttaa,tietoisesti tai tietämättä, Mutta katsokaas minkä verran opinahjot ovat ns. kerättyä rahaa saneet , ruotsinkielisillä varoja löytyy………. suurinosa on tullut Ruotsista…Se on sitä ………………….,.
On se kauheaa,kun vahtimestari ei palvele ruotsinkielisiä! Eikä lentokapteeni!
Kenneth Myntin pääkirjoitus Vasabladetissa:
”Kaksikielisyys, joka vain yhtäkkiä muutti sisältöä(Tvåspråkigheten som bara plösligt bytte innebörd)
25 10 2010
Helsingin yliopisto ei ole enää se symboli suomi-ruotsi-kaksikielisyydelle, joka se kerran oli.
HY on ollut suomi-ruotsi-kaksikielisyyden symboli maassamme.
Ennen itsenäisyyden aikaa oli suuri riita professuurien ympärillä, joista useimmat olivat ruostinkielisiä. Jotkin radikaalinationalistit asettivat vaatimuksia, että yliopisto pitää täysin suomalaistaa,
mutta eivät saaneet eduskuntaa mukaansa. Ulospääsyksi tuli kompromissi yliopiston kaksikielisestä luonteesta.
Entä tänään?
Helsingin Sanomissa oli oireellinen ilmoitus päivän tilanteesta viime sunnuntaina (17.10). Ilmoituksessa etsittiin useita vakinaisia vahtimestareita työsuhteeseen yliopiston eri kampuksille.Pätevyysvaatimuksissa vahtimestareilla tuli olla hyvät suomentaidot ja myös englannin taitoa. Ruotsia ei vahtimestarien tarvitse osata, ilmoituksen mukaan.
Suomi-ruotsi -kaksikielisyys on huomaamatta muuttunut suomi-englanti-kaksikielisyydeksi. Muutos ei koske vain kiinteistönhoitoa vaan myös kurssitarjontaa ja opiskelijoiden oheistarjontaa.
Koska useimmat ruotsinkieliset osaavat suomea, kuuluuprotesteja harvoin. Mutta niiden ulkomaalaisten keskuudessa, jotka on houkuteltu Suomeen siinä uskossa, että maassa on 2 tasavertaista kansalliskieltä, on hämmästys suuri.
Kaksikieliset instituutiot toimivat oivallisesti niin kauan kuin kielet ovat tasapainossa, mutta Suomi on kohta yksi suuri esimerkki siitä, että kaikki se, mikä aiemmin koettiin suomi-ruotsiksi on nyt suomi-englantia.
Jopa charterlennolla Suomestaetelän matkakohteeseen tervehtii kapteeni matkustajia tervetulleeksi suomeksi ja englanniksi, vaikka mahdollsuus, että kone olisi täynnä brittejä, on minimaalinen.Tavallisille ahkerille ruotsinkielisille chartermatkustajille suodaan harvoin tervehdystä äidinkielellä.
Suomenmaalaisessa valtakunnanpolitiikassa suuunnitellaan parhaillaan, että tehdään tästä käytännöstä vakiintunut tapa. Monien puolueiden nuoriso-osastot haluavat lisätä vapaavalinnaisuuden määrää peruskoulun kieliopetuksessa ja Vihreät ovat valmiita poistamaan korkeakoulujen ruotsin kielen osaamisen pätevyysvaatimukset.
Periaatteessa on asteittainen muutos osittain seurausta ruotsinkielisen omasta lepsuudesta suomenmaalaisen yhteiskunnan ruotsin kielen aseman suhteen. Kansalliskieli, jota sen käyttäjät edes eivät vaali, ei voi kohdata muuta kuin kuihtumisen.
Kurssimuutos ja suurempi tietoisuus kielen suuresta merkityksestä on tulossa suomenruotsalaisessa johdossa, se on totta. Mutta kysymys kuuluu, onko ruotisnkielisten perääntyminen jo ollut tarpeeksi laajaa, että tällä liikekannallepanolla olisi mitään vaikutusta.
Mitä puuhaa Ahtisaarityöryhmä, pystyykö se havaitsemaan reunoja sille kaksikielisyysohjelmalle, joka leivotaan tulevaan hallitusohjelmaan? Mitkä ovat mahdollisuudet saada suuret puolueet mukaan kärryihin tekemään julkista panostusta ruotsin kielen hyväksi maassamme?
Kysymykset ovat monet, vastaukset harvat.
Kenneth Myntti”
”Kyllähän filosofiakin sinänsä on mukavaa ajankulua ja filosofit ovat mukavia miehiä - tunnen heitä muutamia - mutta ehkäpä Suomi muutaman vuoden eläisi, vaikka [opetuksessa] pidettäisiin vähän taukoakin”
Koulutus ei toimi sillä tavoin, että turhista oppaineista ”pidetään vähän taukoa”. Joko jotakin tieteenalaa pidetään yllä tai ei pidetä. Jos ”hyödyttömäksi” koettua koulutusta halutaan karsia, pitää tehdä ratkaisevia päätöksiä, tapahtuivat ne sitten valtion byrokraattien toimesta tai markkinavoimien avulla eli koulutuksen yksityistämisen kautta.
Filosofia on aina kuulunut sivistyneen ihmisen elämään. Toivottavasti Laakkonen ei ole vaikuttanut, koska aika huonoa mainosta Laakkosen yhtiöille. No, en käytä Joensuulaisena kyllä mitään Laakkosen konsernin palveluita enkä niitä suosittele kenellekkään. Sitä saa mitä tilaa vai mitä!
Jossain se raja kulkee.
Yhteiskunnassamme on väkeä jolle riittää maallisen mammonen keruu, ja he ovat valmiita luopumaan elämän henkisistä arvoista: filosofiasta, taiteesta, musiikista jne. Liberaali talouskulttuuri on köyhdyttävää: ihmiset keskustelevat mielluummin golfista, autoista ja laukkumerkeistä ja saavat tyydytyksensä hieman hinnakkaan nimiravintolan illallisesta ja viinilasista, koska niitä voi kertoa taas nauttineensa. Suomalasilla on suorastaan ällöttävä tarve kertoa toisille ihmisille aivan mitättömistä ja mitäänsanomattomista asioista, joita näyttävät pitävän statussymbooleinaan. Ulkomailla asuvana joudun
työni vuoksi jatkusvasti kuuntelemaan tällaisia juttuja ja ulkomaalaisten seurassa varsinkin ne hävettävät. Meillä täällä ihmiset ovat kiinnotuneet muiden maiden kulttuureista, mutta monilla suomalaisilla on tavattoman heikko suomalaisen kulttuurin tuntemus, puhumattakaan siitä, että mielenkiinto muiden maiden kulttuureja kohtaan on olematon. Yhteiskuntamme on ilmeisesti moukkamaistumassa kovaa vauhtia. Onko työtahti niin kova ettei ole halua eikä kiinnostusta itsensä sivistämiseen. Silmäänpistävä erikoisuus nykysuomalaisissa on myös se, että pinna palaa aivan mitättömistäkin asioista. Ilmseisesti elämä on nyky-Suomessa sisällötöntä eikä siitä saa riittävästi henkistä tyydytystä, kun niin huonotuulisiakin ollaan. Ihmettelen monasti ovatko suomalaisille aikuisille jäänyt jotenkin lapsuuden oikku päälle. Muissa kansoissa en ole huomannut tällaista luonteenpiirrettä. Harva suomalaisinen asettaa filofisluontoisia kysymyksiä. Sen sijaan oma menesttys ja omaisuus, kaikki mikä liittyy rahaan tuntuu olevan ensiarvoisen tärkeää.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Hetkinen tilausta käsitellään.
Tutkittavaa on muualla enemmän kirjoitti:
Jos haluaa tutkia, miten yliopistojen ympärillä painostetaan, kannattaa tutki ruotsinkielisten tahojen rahasotkuja, Åbo Akademin ja korkeakoulujen yhteyksiä.
Sieltä löytyy hämmästelemistä.
Jäljestä saa hyvän vainun, kun ottaa selvää, ketkä avainhenkilöt kuuluvat Svenska.nu:hun tai kirjoittelevat innokaaasti pakkoruotsinn puolesta mediassa.
Missä pakkoruotsinpuolustaja, siellä Rkp-raha.