Opettajat älypuhelimista: ”Tehokas työväline oppilaan mukana – olisi tuhlausta jättää hyödyntämättä”
SK selvitti, mikä opetuksessa muuttuu tekniikan mukana.
Oppilaiden älypuhelimet ovat ahkerassa käytössä niin Helsingin kuin Rovaniemenkin koulujen oppitunneilla. Kielloista ja rajoituksista on siirrytty kannustukseen.
Muutoksen taustalta löytyy sekä käytännöllistä tosiasioiden tunnustamista että oppimista koskevan ajattelun syvällisiä muutoksia.
”Olisi voimavarojen tuhlausta jättää hyödyntämättä tehokas työväline, joka on jokaisella oppilaalla mukana joka tapauksessa”, sanoo Sirpa Jalkanen, Helsingin kielilukion rehtori.
Suutarilan yläasteen rehtorin Pertti Purhosen mielestä koulunkäynnissä tärkeintä on tietojen ja taitojen oppiminen sekä maailman monimutkaisten ilmiöiden ymmärtäminen.
”Siinä työssä kaikkien hyvän maun mukaisten keinojen käyttäminen on tarpeen. Oppilaiden taskuissa olevien kännyköiden käyttämättä jättäminen olisi vanhanaikaista.”
Helsingin lukioiden rehtorit päättivät pari vuotta sitten ryhtyä toimimaan BYOD-periaatteen mukaan. Bring Your Own Device (tuo oma laite) sai oppilaat innostumaan.
Rovaniemellä BYOD-linjaus on osa koululautakunnan tieto- ja viestintäteknologian strategiaa, jonka mukaan jokaisen opettajan täytyy ainakin kokeilla digilaitteita opetuksessa tämän lukuvuoden aikana.
”BYOD-ohjeessa määritellään myös se, miten toimitaan jos oppilaan laite rikkoutuu opetustilanteessa”, kertoo Heikki Ervast, Korkalonvaaran peruskoulun rehtori.
Puhelimen puuttuminen osalta oppilaita ei ole pulma, tarvittaessa työskennellään pareina tai ryhmissä. Opettajien mukaan oppilaat auttavat toisiaan mielellään.
”Kannattaa yhdistää käytettävissä olevat resurssit ja tehdä joustavasti. Nuoret ovat avuliaita ja auttavat toisiaan mielellään”, Tuula Saraniemi sanoo. Hän opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta Rovaniemen Lyseonpuiston lukion lisäksi myös kansainvälisessä lukiossa.
”Opettajan esimerkillä ja työnohjauksella on iso merkitys. Jos opettaja on valmis joustamaan ja järjestelmään vaihtoehtoisia tapoja tehdä, niin nuoretkin oppivat toimimaan vastaavasti.”
”Kännykkä pyrki olemaan läsnä silloin, kun ei pitäisi. Päätin tehdä kielletystä hedelmästä työkalun, ja pyydän pitämään sen äänettömänä mutta esillä. Tämä rauhoittaa, ja puhelin on kätevästi saatavilla esimerkiksi tiedonhakuun, tehtävien ratkaisuun, kalenterimerkintöihin ja sähköpostin lähettämiseen.”
Sähköpostin käytöllä Saraniemi opettaa yritysmaailman toimintakulttuuria ja tapaa kommunikoida aikuisten maailmassa. ”Ihan kaikkea ei tehdä WhatsApissa.”
Jos opettajan tekniikan taidot eivät riitä, voi kysyä opiskelijoilta
”Ei opettajan tarvitse olla paras, hänen pitää sallia, että opiskelijat osaavat osata. Yhdessä touhutaan ja neuvotaan toinen toisiamme. Opettajan ei tarvitse tehdä kaikkea itse, tärkeintä on, että oppilaat tekevät.”
Uusi tapa opettaa poikkeaa paljon perinteisestä, jossa opettaja kertoo, miten asiat ovat, ja oppilaat painavat mieleensä.
”Konstruktiivinen oppiminen on ollut opetussuunnitelmien tavoitteena jo pitkään, mutta uusi teknologia tuo sen automaattisesti käytäntöön”, Heikki Ervast sanoo.
Konstruktiivinen oppimiskäsitys korostaa oppijan oman aktiivisuuden sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä oppimisessa. Ervast kertoo esimerkin.
Historian tunnilla oppilaat jaettiin kolmen hengen ryhmiin, joista jokaiselle annettiin tehtäväksi etsiä tietoa samasta tapahtumasta. Kukin ryhmä työsti samaa pilvipalveluun tallennettua asiakirjaa ja näki ajantasaisesti sekä oman ryhmän että muiden ryhmien omiin asiakirjoihinsa merkitsemät havainnot ja johtopäätökset.
”Dialogin ja vuoropuhelun kautta päästiin syvälle opittavassa asiassa lyhyessä ajassa. Jokainen muokkasi, käsitteli ja jakoi tietoa. Asiaa tarkasteltiin monesta näkökulmasta.”
Opettajan uusi rooli on suunnitella oppimistilanne, laittaa työ liikkeelle, ohjata, kommentoida ja tukea suoritusta.
Myös Sirpa Jalkanen näkee älypuhelimet ja teknologian osana opetuksen ja oppimisen murrosta.
”Lukiot ovat suuressa muutoksessa. Tarvitaan luottamusta oppilaisiin, uskoa siihen, että teknologiaa käytetään oppimiseen. Käytön ohjaaminen oikeille urille on osa koulun ja opettajan kasvatustehtävää.”
Jopa fyysinen oppimisympäristö muuttuu. Pulpeteista ei ehkä luovuta, mutta lähdetään ulos koulusta, tehdään uudella tavalla.
Oppilaat ovat innoissaan päästessään liikkeelle, kertoo Saila Linkopuu, Etu-Töölön lukion apulaisrehtori. Linkopuun esimerkki on kirjallisuushistorian kurssilta.
”Lähetin oppilaat kaupungille etsimään kirjallisuuden historiaan liittyviä patsaita. Kun ryhmä pääsi kohteen luokse, he lähettivät kännykällä ottamansa kuvan patsaasta opettajalle. Opettaja vastasi antamalla tehtävän patsaan henkilöstä tai hänen ilmaisustaan. Oppilaat jakoivat tehtävän tuloksen älypuhelimen sovelluksella muiden nähtäväksi ja opettajan arvioitavaksi.”
Parissa vuodessa on tapahtunut iso muutos koulujen ja opettajien suhtautumisessa teknologiaan. Heikki Ervastin mukaan läpimurto tapahtui muutama vuosi sitten, kun mobiililaitteet ja pilvipalvelut saavuttivat uuden kehitystason.
”Vielä vuosituhannen alussa kouluihin oli tarjolla teknologiaa ja sovelluksia, jotka oli alun perin tarkoitettu yksilökeskeiseen toimistotyöhön. Toimistosovellusten pedagoginen käyttö oli vaikeaa, eivätkä ne tukeneet konstruktiivista toimintatapaa, jossa tehdään yhdessä ja jaetaan tietoa reaaliaikaisesti.”
Ervastin mukaan kehitystä vauhditti myös tekemisen kulttuurin muuttuminen yrityksissä. Nyt työskennellään yhdessä, yksilösuorituksen tilalle on tullut jaettu asiantuntijuus ja jaettu johtaminen.
”Jakamiseen, yhdessä tekemiseen ja etätyöhön sopivia sovelluksia on tullut yrityksiin, ja samoja voidaan käyttää opetuksessa. Myös opetussovellukset kehittyivät samoilta pohjilta.”
Nykyisin tarjolla on useiden valmistajien laitteita ja sovelluksia, joita käyttämällä konstruktiivisuus tulee teoriasta käytännöksi, sanoo Heikki Ervast.
”Teknologia ja sähköisyys eivät ole ydinjuttu, vaan peruskoulun opetussuunnitelmassa olevan konstruktiivisen oppimiskäsityksen tukeminen uusilla välineillä ja sovelluksia.”
Suomen Kuvalehden kyselyn mukaan älypuhelimen käyttötarkoituksia rajaavat lähinnä mielikuvitus ja opettajan osaaminen.
Ylivoimaisesti suosituinta on tiedon – tekstin, kuvien, äänen, videoiden – etsiminen ja jakaminen. Kuvaaminen, laskutoimitukset, videointi, äänitys ja kuunteleminen ovat nekin yleisiä. Lisäksi tehdään muistiinpanoja sekä fysiikan ja kemian laboratoriomittauksia, käytetään karttasovelluksia ja luetaan sähköistä oppimateriaalia, kuten oppikirjoja. Ja paljon muuta.
Yleisimmät opppiaineet, joiden opetuksessa puhelimia käytetään, olivat äidinkieli, vieraat kielet, matematiikka, fysiikka ja kemia, historia ja yhteiskuntaoppi sekä kuvataide.
Mari Salonen, kuvataiteen opettaja Helsingin kielilukiosta, kertoo käytävänsä älypuhelimia opetuksessa päivittäin.
”Eniten käytämme kuvahakua esimerkki-, malli- ja inspiraatiokuvien katsomisessa. Viime aikoina olemme tehneet valomaalauksia, ja taskulamppujen puutteessa latasimme puhelimiin erilaisia taskulamppusovelluksia, joilla maalasimme pimeässä. Opiskelijat voivat esimerkiksi palauttaa kuvalliset tehtävät viestisovelluksella tai kokeilla järjestelmäkameran manuaaliasetuksia verkkosovelluksella.”
Etu-Töölön lukiossa oppilaat ovat tehneet minivideoita eri kirjallisuuden genreistä.
”Kielten tunneilla opiskellaan sanoja ja termejä. Joillakin sovelluksilla voi lähettää anonyymeja kommentteja julkiselle älytaululle ja muodostaa miellekarttoja. Näitä sovelluksia on hyödynnetty myös vanhempainilloissa”, Linkopuu kertoo.
Suutarilan yläasteen koulun musiikin opettaja Antti Sunellin mielestä mobiilitekniikka musiikinopetuksessa on merkittävä kehitysaskel.
”Käytämme esimerkiksi musiikinteko-ohjelmaa, jolla voi luoda omaa musiikkia ja soittaa yhdessä ryhmissä. Tarjolla on myös viritysmittareita, metronomeja, erilaisia puhelinpianoita ja kitaraotteiden automaatteja.”
Suuri osa älypuhelinten opetuskäyttöön kelpaavista sovelluksista ja pilvipalveluista on ilmaisia, osa toki maksullisia. Saatavilla on myös opetuskäyttöön suunniteltuja palveluita, mutta niitä ei välttämättä tarvita. Kaikkien haastateltujen mielestä liikkeelle kannattaa lähteä heti ja rohkeasti.
”Kokeilemalla ja käyttämällä oppii.”
SK selvitti älypuhelinten käyttöä Helsingin ja Rovaniemen peruskouluissa ja lukioissa kyselyllä, joka lähetettiin lähes 170 koulun rehtorille.
Kyselyn tulokset olivat Helsingissä ja Rovaniemellä samankaltaisia, vaikka vastausinto pohjoisessa oli selvästi suurempi kuin etelässä. Rovaniemellä vastasi joka toinen ja Helsingissä joka kolmas, yhteensä vastauksia saatiin 48. Lisäksi useita kyselyyn vastanneita rehtoreita ja opettajia haastateltiin.