Taistelu rekisteristä

hallintarekisteri
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viime kuukausina Suomessa on puhuttu paljon siirtymisestä hallintarekisteriin. Kyse on siitä, miten pörssiosakkeiden ja muiden arvo-osuuksien rekisteröinti ja muu hallinto hoidetaan.

Itse asiassa arvo-osuus on verraten uusi ilmiö. Ennen pörssikauppaa käytiin fyysisillä osakekirjoilla, kunnes järjestelmä päätyi logistiseen umpikujaan 80-luvun lopussa. Kun Yhdyspankista nurkan vallanneet Kansallispankki ja Pentti Kouri halusivat rekisteröidä omistuksensa, ne tarvitsivat kaksi kuorma-autoa osakkeiden kuljettamiseen.

Ongelmat ratkesivat vuonna 1992, kun Suomeen perustettiin arvo-osuusjärjestelmä, ja jokainen suomalainen sijoittaja sai oman arvo-osuustilinsä. Omistukset kirjattiin arvopaperikeskuksen sähköisille tileille tietokoneen muistiin.

Se oli valinta suoran ja julkisen omistusrekisterin hyväksi. Hallintarekisterin laki salli vain ulkomaisille sijoittajille. Siinä omistus on epäsuoraa, moniportaista ja ei-julkista, pankkien tai muiden välikäsien hoidossa.

Suomalainen malli kelpaa yhä jopa vientitavaraksi. Esimerkiksi kiinalaiset ovat kiinnostuneet siitä. Britit aikovat siirtyä järjestelmään, jonka perusidea on sama kuin Suomessa. Myös Norja vahvistaa omistusten julkisuusperiaatetta. Linjausten pääperuste on se, että vain suoran omistuksen malli turvaa ajantasaiset omistustiedot.