Omakotitalojen tulisijat saastuttavat – jopa 250 ennenaikaista kuolemaa vuodessa
Pahimpia naapuruston ilman myrkyttäjiä ovat ilman vesivaraajaa käytettävät klapikattilat. Ne pitäisi tutkijan mielestä panna käyttökieltoon.
Hyvänä ympäristötekona pidetyn puun polttaminen tuottaa pientaloalueella jopa 40 prosenttia koko maan terveydelle vaarallisista pienhiukkaspäästöistä ja yli 80 prosenttia soluille myrkyllisten ja syöpävaarallisten polysyklisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden päästöistä.
Vertailukohtaa antaa se, että pienhiukkaspäästöt kotitalouksien puulämmityksestä ovat suuremmat kuin maamme kaikkien energialaitosten ja tieliikenteen päästöt yhteensä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa Pienhiukkasten lähipäästöjen terveysriskit: puun pienpoltto ja tieliikenne (PILTTI) on päästömäärien, päästöjen leviämisen ja altistuvan väestön määrän perusteella arvioitu, että jopa 250 suomalaista kuolee vuosittain ennenaikaisesti sydän- ja hengityselinsairauksiin, joita aiheuttavat taajamissa sijaitsevien pientaloasuntojen puulämmityksestä syntyvät pienhiukkaset.
Haja-asutusalueella sijaisevien asuntojen ja kesämökkien savuille altistuvia on vähemmän. Se tarkoittaa arviolta vain kymmenkunta ennenaikaista kuolemaa vuodessa.
Ylilääkäri ja ympäristöterveyden dosentti Raimo O. Salosen mukaan vanhoissa puukattiloissa polttotapahtuma on usein epätäydellinen, jolloin muodostuu runsaasti myrkyllisiä yhdisteitä. Niille altistuu huomattava osa suomalaisista.
Puun pienpoltosta aiheutuvat pienhiukkaspitoisuudet pilaavat joillakin pääkaupunkiseudun tiiviisti asutetuilla esikaupunkialueilla ilmaa pahemmin kuin vilkas liikenne Helsingin keskustassa.
Polttoperäisille pienhiukkasille altistuminen pahentaa keuhkosairaiden oireita. Lisäksi terveiden aikuisten ja lasten riskit sairastua keuhkojen bakteeri-infektioihin ja astmaan kasvavat.
Pienimmät hiukkaset voivat kulkeutua myös verenkiertoon, jolloin vuosia – vuosikymmeniä kestäneestä altistumisesta voi seurata sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia. Pienhiukkasten PAH-yhdisteet voivat aiheuttaa myös keuhkosyöpää.
Ongelma korostuu varsinkin kaukolämpöjärjestelmän ulkopuolella olevilla vanhoilla ja tiiviisti asutetuilla pientaloalueilla. Kyselyjen mukaan hyväkuntoiset eläkeläiset ovat ahkerimpia polttajia, jolloin syntyy huomattava päästömäärä jo päivällä.
Saastehuippu koetaan illalla, kun työssäkäyvät saapuvat kotiin ja sytyttävät tulet takkoihin sekä pari kertaa viikossa saunankiukaisiinkin.
Iltalenkiltä tutut silmiä kirvelevät ja pahanhajuiset savut ovat valitettavasti merkki siitä, että samanaikaisesti keuhkoihin menee haitallisia pienhiukkasia, jotka jäävät talvipakkasella leijumaan ympäristöön. Osa niistä kulkeutuu myös ilmanvaihdon kautta sisälle.
Pienhiukkaspäästöjä pahentaa monien osaamattomuus puunpoltossa.
Tilanteen parantamiseksi olisi saatavilla informaatiota, sillä esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) on tuottanut puun polttajille oppaan yhdessä Nuohousalan keskusliiton kanssa.
Silti näyttää siltä, että puunpolttoa ei edelleenkään hallita, palotapahtuma on epätäydellinen ja tulisijoissa poltetaan usein märkää tai maalattua jätepuuta.
Raimo O. Salosen mukaan pahimpia saastuttajia ovat yläpalo- ja kaksoispesäkattilat sekä öljylämmityskattiloista itse muunnetut puukattilat, joissa poltetuista puuklapeista syntyy monikymmenkertaiset hiukkaspäästöt ja jopa monisatakertaiset PAH-päästöt verrattuna nykyaikaisiin varaaviin tulisijoihin ja pellettikattiloihin.
Ilman vesivaraajaa olevaa lämmityskattilaa ei polttotekniikan ammattilaisten mukaan edes voi polttaa muutoin kuin myrkyllisiä pienhiukkasia runsaasti tuottavalla kitupoltolla, jossa palamisilman saantia rajoitetaan. Tällaiset saastepesät ovat Salosen mukaan monissa maissa kiellettyjä, jotta ne eivät kylväisi hengitys- ja sydänsairauksia, sekä ennenaikaista kuolemaa naapurustoon.
Salosen mielestä edellä mainitut vanhat ja huonot keskuslämmityskattilat sekä suoraan asuintiloihin savuja päästävät avotakat voisi taajamissa laittaa käyttökieltoon tai velvoittaa asunnon omistajia vaihtamaan tilalle uudet, paremmat lämmityslaitteet.
Savuista kärsivien vuosia kestävät valituskäsittelyt kunnissa ja hallinto-oikeuksissa aiheuttavat kustannuksia, jotka kannattaisi mieluummin jakaa investointiavustuksina lämmityslaitteen vaihtoon. Muutoin nykyinen tilanne vain pahenee, sillä 2000-luvulla polttopuun kokonaiskäyttömäärä pientaloissa on lisääntynyt puolella ja kasvu jatkuu edelleen.
Tuotekehityspäällikkö Juha Sutinen Tulikivi Oy:stä sanoo, että Suomessa ei edelleenkään ole tulisijojen päästöjä koskevaa lainsäädäntöä.
Tilanne on kokonaan toinen esimerkiksi saksankielisissä maissa, joissa puun pienpoltto on tiukasti valvottua. Niinpä kotimaisista valmistajista vain ne, jotka harjoittavat vientiä ovat joutuneet systemaattisesti kehittämään puhdasta polttoa.
Sutisen mielestä modernilla polttotekniikalla varustettu tulisija polttaa kunnollista polttopuuta tai pellettiä varsin puhtaasti. Yksi pahimmista päästölähteistä ovat puukiukaat, joiden polttotapahtumaa ei ole kehitetty vielä käytännössä lainkaan.
Myös Sutisen mielestä käyttäjän vaikutus päästöjen syntymiseen on suuri. Roskien, muovin ja esimerkiksi maalatun jätepuun poltto on ehdottomasti kielletty, sillä minkäänlaiset tulisijat eivät sellaiseen sovellu.