Näin äänestäjät pakottivat perussuomalaiset oppositioon
Perussuomalaisten vahvimmilla tukialueilla vastustettiin jo EU:hun menoa.
Grafiikka Hannu Kyyriäinen.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini antoi runsas viikko sitten järjestetyssä tunteikkaassa tiedotustilaisuudessa sen kuvan, että päätös jättäytyä pois hallitusneuvotteluista Suomen EU-politiikkaa koskeneiden erimielisyyksien takia oli hänelle ennen kaikkea omantunnonkysymys.
Soini arvioi, että perussuomalaiset olisivat joutuneet toimimaan hallituksessa vastoin vakaumustaan, kun heidän olisi pitänyt olla yhteistyössä kokonaan toisenlaista Eurooppa-politiikkaa kannattavien puolueiden kanssa.
Hänen mukaansa puolue olisi pettänyt silloin itsensä ja vaarantanut ennen pitkää koko olemassaolonsa.
Vaalituloksen tarkempi analysointi paljastaa kuitenkin, että ratkaisuhetkellä Soini kuunteli äänestäjiä ainakin yhtä tarkasti kuin omaatuntoaan. Vaikka perussuomalaiset ovat menestyneet etelän asutuskeskuksissa edeltäjäänsä Smp:tä paremmin, suuri osa puolueen kannatuksesta tulee edelleen Suomen kaikkein EU-vastaisimmilta alueilta.
”Ei-Suomesta” isoin jytky
Oikeusministeriön tulospalveluun kootuista äänestystiedoista käy ilmi, että perussuomalaiset saivat huhtikuun ”jytkyvaaleissa” yli 30 prosenttia äänistä kaikkiaan 20 kunnassa. Niiden joukossa ei ole yhtään sellaista, jossa enemmistö olisi kannattanut syksyn 1994 EU-kansanäänestyksessä Suomen liittymistä unioniin. Neljässä kaikkein perussuomalaisimmassa kunnassa yli kaksi kolmasosaa äänestäjistä oli jo alun perin EU-jäsenyyttä vastaan.
Puolueen kannatus myös kasvoi nyt suhteellisesti eniten vanhastaan EU-vastaisilla alueilla. Sen ääniosuus nousi edellisistä eduskuntavaaleista 20 prosenttiyksikköä tai enemmän 54 kunnassa. Niistä vain 14 oli äänestänyt aikoinaan kyllä EU:lle.
Perussuomalaisten uudessa eduskuntaryhmässä on pitkälle toistakymmentä kansanedustajaa, joiden melkein kaikki äänet tulevat EU-jäsenyyttä vastustaneista kunnista.
Puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Pentti Oinonen sai suhteellisesti eniten ääniä Rautavaaralla, missä ei-äänten osuus oli kansanäänestyksessä Pohjois-Savon suurin. Myös Oinosen yhdeksän seuraavaksi parasta kuntaa kuuluivat 1994 kaikki ei-Suomeen.
EU:lla ei ole juuri kannatusta myöskään Soinin manttelinperijänä pidetyn Vesa-Matti Saarakkalan vahvimmilla tukialueilla. Hän sai tänä keväänä vähintään 5 prosenttia äänistä kaikkiaan 11 kunnassa. Niidenkään joukossa ei ole yhtään, jossa kansanäänestys olisi päättynyt kyllä-puolen voittoon.
Hyvin samantapaisista lähtökohdista eduskuntaan ponnistivat myös Pentti Kettunen, Reijo Hongisto, Pirkko Mattila, Hanna Mäntylä ja Teuvo Hakkarainen.
Satakuntalaisen Anssi Joutsenlahden, pirkanmaalaisen Lea Mäkipään ja pohjoissavolaisen Kimmo Kivelän kymmenen suhteellisesti parhaan kunnan listalta löytyy vain yksi alun perin EU-myönteinen kaupunki.
Maakunnan laita Soinille
Todennäköisesti suuri osa Soinin itsensäkään äänestäjistä ei olisi katsonut hyvällä, jos perussuomalaiset olisivat hyväksyneet euromaiden tukemisen.
Vaikka Soinin oma vaalipiiri Uusimaa on EU-Suomen kovinta ydintä, sinnekin mahtuu muutamia euroskeptisiä saarekkeita. Soini ammensi ison osan kannatuksestaan juuri näiltä reuna-alueilta.
Hän sai nyt yli kymmenen prosenttia äänistä seitsemässä kunnassa. Niistä peräti neljä oli ollut kansanäänestyksessä EU-jäsenyyttä vastaan. Soinin äänimäärä oli suhteellisesti suurin Nummi-Pusulassa, missä kyllä-äänten osuus oli 1994 yksi koko Uudenmaan alhaisimmista.
Vastaavasti Soinin osuus äänistä jäi selvästi pienimmäksi Kauniaisissa, joka oli jäsenyydestä päätettäessä koko Suomen EU-myönteisin kunta.