Ylen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin mielestä suomalaisen median on syytä olla vahvemmin verkossa ja kilpailla laadusta.
Yleisradiolla on näinä päivinä vähän ystäviä.
Internetin keskustelupalstat ovat täyttyneet kiukkuisista kommenteista, joissa Ylen rahoitusmalliksi kaavailtua mediamaksua kritisoidaan olan takaa. Kaupallisten lehtitalojen johtajat haukkuvat Yleisradiota ahnaaksi käenpojaksi, joka kaventaa muiden elintilaa.
Yleisradion toimitusjohtajan Mikael Jungnerin mielestä osa kritiikistä on täydellistä hölynpölyä - esimerkiksi se että Ylen pitäisi rajoittaa toimintaansa internetissä.
Kriittisimmissäkään puheenvuoroissa ei ole kiistetty Ylen oikeutta Areenan ja Elävän arkiston kaltaisiin kansalaispalveluihin. Uutistoimistomainen vyöryminen nettiin herättää kuitenkin närää.
”Kirjoitettu uutinen on juuri se sanomalehtien bisnes”, totesi verkkolehti Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko kolumnissaan huhtikuun lopussa. Huuskon mielestä Yleä tarvitaan verkossa(kin) vain siihen, mitä muut eivät tee.
Jungner pitää syytöksiä hölmöinä.
”Yksi Ylen suosituimmista palveluista on teksti tv. Olisi absurdia ajatella, että teksti-tv on sallittua, mutta nettiuutisointi ei.”
”Netti perustuu tekstille, kuvalle ja äänelle. Se että Yle menisi nettiin pelkällä kuvalla ja äänellä olisi yhtä hölmöä kuin että joku lehti menisi sinne pelkällä tekstillä. Julkisen palvelun yhtiön nettiläsnäolo on itsestään selvää kaikille läpi Euroopan.”
Jungner ei myöskään usko, että Ylen jättäytyminen pois internetkisasta tuottaisi kaupalliselle toimijalle lisäarvoa. Hän muistuttaa kymmenen vuoden takaisista ajoista, jolloin Suomessa elettiin suurta nettihypeä.
”Se johti täydelliseen seinäänjuoksuun, jossa paloi satoja miljoonia euroja. Tässä kollektiivisessa hulluudessa Yle ei ollut millään tavalla mukana.”
Kaupallisen median kannalta internetin suurin ongelma on ilmaisuus. Tämä peruslähtökohta ei ole Yleisradion katala juoni, vaan se on rakennettu netin toimintalogiikkaan.
Jungner puhuu kuitenkin myös median välisen työnjaon tarpeellisuudesta. Mitä se voi käytännössä tarkoittaa, jos Yleisradionkin on tarjottava kirjoitettuja uutisia, koska noh, koska niitä kuuluu internetissä tarjota?
”Kilpailun tekee terveeksi se, että Ylen nettisivuilla ei mainosteta eikä Yle myy palveluita kansalaisille”, Jungner perustelee. ”Rahan kerääminen internetissä on kaupallisen median monopoli, Yle ei sinne tule. Tämä mahdollistaa kaikkien menestymisen. Sikäli on ollut outoa kuulla vaatimuksia, että Yle ryhtyisi perimään rahaa nettipalveluistaan.”
Jungner peräänkuuluttaa taas yhteistyötä: koko alan pitäisi yhdessä miettiä, miten internettiin saadaan niin vahva suomalainen journalistinen läsnäolo, että siitä on vastusta youtubeille ja facebookeille.
”Mutta jos Ylen pitäisi heikentää tuotteitaan, jotta kilpailijat pärjäisivät, silloin ollaan luomassa aikamoista miinaa. Jos suomalaisen kaupallisen nettimedian menestys rakennettaisiin sen varaan, että Yle lähtisi itse sabotoimaan sisältöjään, voi vain kuvitella mitä tapahtuu, kun googlet, microsoftit ja yahoot todella kiinnostuvat suomalaisista sisältömarkkinoista.”
”Mitä laadukkaampaa suomalainen nettisisältö on, sitä paremmin se kestää angloamerikkalaisen hyökyaallon muutaman vuoden päästä. Ja vastaavasti: mitä tiukempaa kotimaista laatukisaa käydään asiakkaiden ajasta, sitä vahvemmaksi suomalainen nettisisältö kehittyy.”
Aiheesta lisää
Yleisradio kunniaan
Pornon jälkeen seuraava nettihitti: Suomen Kuvalehden arkisto?
Mikael Jungner kommentoi SK:ssa 21/2009 (ilm. 22.5.) netin lisäksi mediamaksua ja Ylen valvontaa.
Hei JVS: sun linkit ei toimi. Tai toimii, jos niistä ottaa pois sulkumerkit. Eli Herlinin blogi löytyy täältä: http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/niklasherlin/ei-meil le-toihin Siinä Herlin ei linkitä tähän juttuun vaan kertoo perjantain Suomen Kuvalehden jutusta enemmän, joten Herlin lienee saanut lehden ennen muita tilaajia. Sitä ihmettelen, miksi ja mistä näin?
Itse peruskaurasta olen sitä mieltä, että poru Ylen ympärillä paljastaa enemmän sanomalehtiemme omistuspohjasta ja valmistautumista tulevaisuuteen kuin porun synnyttäjät haluavat kertoakaan. Maakuntien suuret sanomalehdet, siis Alma Media
ja Sanoma sekä muutamat muut kustantajat, ovat ensi kertaa vuosikymmeniin kuristusotteessa, jonka syntipukiksi haetaan Yleä, vaikka syyllinen on ihan jossain muualla. Kun ihmisten mediatottumuksia netin käyttöineen ei voi enää muuksi muuttaa eikä taantumasta pystytä leipomaan rahaa, kustantajat haluavat nostaa metakan Ylen ympärille. Kun omaa toimintaa ei uskalleta eikä osata arvioida itsekriittisesti, on helpompaa lyödä vihollista, jonka lyömiseen voidaan haastaa kansa mukaan ”Ei uusia veroja eikä maksuja” -huudolla.
Kustantajien taktiikka on vanha tuttu: mitä kovempaa huutaa, ei ole enää väliä, millä perustein huutaa, sillä kansa uskoo koviten huutavaa. Jos ette ole vielä huomannut, niin samanlainen taktiikka on perussuomalaisilla ja Timo Soinilla. Tämä näkyy kampanjana Yleä vastaan eri sanomalehdissä. Ja kun lehtien kirjoituksia vertaa, huomaa, että ne ovat tulleet kuin samasta tuutista, vähän samaan tapaan kuin STT:n uutiset.
Herlinin kirjoitus on yllättävän sekava. Luulisi, että miljonäärillä olisi aikaa ja varaa harkita sanojaan. Mutta minkäs teet, jos bisnes ei kukoista netissä eikä kirjankustantamisessa. Kyllä siihen aina syyllinen löytyy Ylestä (sd.). Ei ole helppoa kapitalistilla nykyaikana, ihan käy kaveria sääliksi, kun joutuu rahoittamaan julkista palvelua, jotta tavallinenkin veronmaksaja saisi hyvää uutis- ja ohjelmapalvelua. Kohta Herlin varmaan kieltäytyy maksamasta veroa sillä perusteella, että yksittäiset hoitopalvelut kärsivät siitä, kun kunnat tuhansien ammattilaisten armeijallaan hoitavat vähintäänkin yhtä laadukkaasti kansalaisten terveyttä. Jos ei pärjää kaupallisesti, syynä on tolkuttoman huono idea, ei se, että alalla on kilpailua.
Minun mielestäni nykyisen Ylen strategia on hyvä ja olen valmis siitä maksamaan. Ihan yhtä lailla kuin olen valmis maksamaan laadukkaasta kotiin kannettavasta sanomalehdestä ja kaupasta ostettavasta iltapäivälehdestä, kunhan niiden laatu vain tulevaisuudessakin kantaa. Siinä on lehdille tekemistä Suomessakin, kun kaikki kiinnostava uutistarjonta on lehtien nettisivuilla ilmaiseksi. Vielä toistaiseksi pidän lehtiä parempina ja helppokäyttöisempinä tiedotusvälineinä kuin nettiä ja varsinkin Usaria. Tulevaisuudesta en mene mitään sanomaan.
Tsemppiä, Yle ja Jungner!
Jungner on syyttänyt Sanoman johtoa yrityksistä tervata ja höyhentää hänen identiteettinsä!
YLE:llä on elefanttitauti vellihousujen poliitikkojen suojeluksessa ja kansa maksaa sen kalliisti !
Sokea Kreettakin näkee sen !
On täysin absurdia ajatella, ettei Yle osallistuisi nettimarkkinoihin. Se olisi koko Yleisradion kuolonkouristus! Mielestäni ratkaisuna on se, että keksitään uusia ja mahdollisimman laajaa yleisöä tavoittavaa sisältöä, joka ei vain kilpailisi kävijöistä vaan yrittäisi samalla ylläpitää Ylen perimmäistä tarkoitusta - tarjota julkista palvelua kaikille suomalaisille.
On täysin absurdia huomata, että Suomen Yleisradion pääjohtaja rinnastaa teksti-TV:n ja internetin.
Yleisradio on perustettu jotta suuri yleisö saisi tietoa ja viihdettä yleisradiotekniikalla eli radioaalloilla, joita lähetetään radiolähettimillä ilman mitään vastaanottajan osoitetta.
Teksti-TV:n sisältö on juuri tällaista tietoa. Se ei poikkea millään lailla Yleisradion perustehtävästä. Ja elävän kuvan ja äänen lähettämisestä teksti-TV poikkeaa vain sikäli, että siellä uusinnat tulevat varsin tiheästi. Eli samaa tekstisivua lähetetään toistuvasti n. minuutin välein.
Internetissä puolestaan
tieto käydään joko hakemassa tai ainakin se pitää tilata etukäteen, jotta tiedon tuottaja voi lähettää sen pyydettyyn (=tilauksen yhteydessä ilmoitettuun) osoitteeseen
Yleisradiolaki sanoo, että YLE:n täytyy lähettää radio- ja TV-ohjlmia radioteitse. Lisäksi siellä sanotaan, että YLE saa lähettää ohjelmiaan myös muissa televerkoissa (kuten internetissä)
YLE on vastuussa Suomesta löytyy radio- ja TV-ohjelmia antennien kautta vastaanotettavaksi kaikilla paikkakunnilla.
YL:llä ei ole mitään vastuuta Internetin sisällöstä ja sen oikeellisuudesta, paitsi siitä, mitä se itse haluaa sinne panna tarjolle.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
JVS kirjoitti:
Jungner puhuu asiaa laadusta ja siitä, kuinka se kasvaa kilpailemalla. Mielestäni Yle on varsinkin nettipuolella hyvä sparraaja suomalaiselle medialle.
Tästä aiheesta muuten Niklas Herlin nosti porun Uudessa Suomessa (http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/niklasherlin/ei-meil le-toihin). En oikein tiedä, mitä tuosta ajatella. Ainakin Herlin osaa herättää sivuillaan keskustelua kärjistämällä, mutta ei tuosta oikein tiedä, mistä katkeruus alkaa ja mihin satiiri loppuu.
Ylen kirjoitetut nettiuutiset ovat mielestäni siksikin outo porun aihe, että muiden maiden yleisradioyhtiöt harrastavat samaa.
Myös BBC, jonka toimintaa verkossakin säätelee käsittääkseni aika tarkasti BBC trust.
Toistan itseäni (http://suomenkuvalehti.fi/blogit/megafoni/poropaimenia- ja-paimenkirjeita) kun sanon, että kaupallisten toimijoiden varsinkin telkkaripuolella kannattaisi joskus vilkaista omia ohjelmakarttojaan ennen kuin valittavat, että Yle vie katsojat.