Kuluttaja säästää jo aurinkosähköllä
Uuden aurinkovoiman rakentaminen luo keskimäärin 5,3 kertaa enemmän työtä kuin ydinvoiman rakentaminen.
Seinään kiinnitetyt yhdeksän valkoista laatikkoa sirisevät läpitunkevasti. Ne näyttävät vain vähän kodin sähkötaulua monimutkaisemmilta. Niiden vieressä, mittarin näytöllä, loistaa keltainen hymyilevä naama. Sirinä ja hymynaama kertovat, että ulkona paistaa aurinko ja katolle asennetut 1 194 paneelia muuttavat auringonvaloa sähköksi. Se tulee kaapeleita pitkin tänne, Suomen suurimman aurinkovoimalan uumeniin, karun näköiselle tasanteelle, jossa ei ole valkoisten laatikoiden lisäksi mitään muuta.
Paitsi nyt tasanteella on toinenkin hymyilevä naama. Se kuuluu kypäräpäiselle miehelle, joka esittelee voimalan toimintaperiaatetta.
”Nämä ovat inverttereitä”, sanoo Helenin projektinjohtaja Atte Kallio taputtaen yhtä valkoisista laatikoista. ”Invertterit eli vaihtosuuntaajat muuttavat paneeleilta tulevan 600 voltin tasavirran vaihtovirraksi, jota voidaan syöttää verkkoon noin 130 kerrostalokaksion tarpeisiin.
Tässäkö kaikki? Onko Suomen suurin aurinkovoimala vanha tyhjä rakennus, jossa on yhdeksän valkoista purkkia?
”Kyllä, tämä on yksinkertaista tekniikkaa”, Kallio sanoo.
Voimala sijaitsee Helsingin Hanasaaren hiilivoimalan vanhassa lisärakennuksessa. Sen katto ja julkisivu olisi muutoinkin pitänyt piakkoin remontoida.
”Remonttia aikaistettiin parilla vuodella, kun päätös paneelien hankkimisesta tehtiin”, Kallio sanoo.
Suvilahden voimalan erikoisuus ovat nimikkopaneelit. Helen (Helsingin Energia) myi kaikki voimalan paneelit ihmisille, jotka haluavat aurinkosähköä kotiinsa. Ne menivät kaupaksi muutamassa päivässä, vaikka Helen pyysi niistä kovaa hintaa. Suvilahden paneeleiden sähkö on käyttäjilleen kalliimpaa kuin tavallinen verkkosähkö. Mutta aurinkosähkö on heille symbolinen ele: he tahtovat tukea uusiutuvia energiamuotoja.
Joukko fysiikan, taloustieteen ja muiden alojen professoreita vaati hiljan, että Suomen on tehtävä energiaremontti ja panostettava uusiutuviin energianlähteisiin – ei vain päästöjen vuoksi, vaan talouden ja työllisyyden pelastamiseksi. Tuulisähköä onkin rakennettu nopeasti kaksi viime vuotta tariffijärjestelmän ansiosta. Tariffi tarkoittaa takuuhintaa, jonka tuottaja saa tuottamastaan sähköstä markkinahinnasta riippumatta – siis yhteiskunnan merkittävää rahallista tukea.
Aurinkosähköä on vielä minimaalisen vähän, mutta se on tulossa ryminällä, vaikka tukijärjestelmiä ei sorvattaisi. Syy on Kiinassa, jossa rakennettavat halvat paneelit ovat romahduttaneet aurinkosähkön hinnan.
Aurinkovoimassa on hyviä puolia, mutta ne eivät paljastu pikaisella tehovertailulla. Tämä käy selväksi Suvilahdessa, jonka vieressä tupruttelee Hanasaaren hiilivoimalaa.
Myös Hanasaaren omistaa Helen. Sen teho on paituhatta kertaa suurempi kuin Suvilahden aurinkovoimalan. Suvilahden teho on 340 kilowattia, Hanasaaren 220 000 kilowattia (siis 220 megawattia). Niin, ja sähkön lisäksi Hanasaari tuottaa lämpöä 420 000 kilowatin teholla.
Hanasaaren hiilivoimala on itse asiassa teholtaan sata kertaa suurempi kuin Suomen 45 suurinta aurinkovoimalaa yhteensä. Niiden yhteenlaskettu teho on 2 400 kilowattia.
Energiantuotannossa on totuttu katsomaan tehoa.
Aurinkovoima juju piilee eräänlaisessa tehottomuudessa: aurinkopaneeleita on suuren tehon saavuttamiseksi rakennettava isoja aloja ja niitä on oltava paljon ja kaikkialla.
Tämä tarkoittaa paljon työtä paikallisille pikkufirmoille, sähköasentajille, suunnittelijoille ja konsulteille. Vain kolmasosa aurinkosähkön hinnasta koostuu paneeleista, loppu tulee suunnittelu- ja asennustyöstä.
Suvilahden voimalassa työn tekivät Helenin lisäksi seitsemän konsultti- ja asennusyritystä – kaikki suomalaisia. Invertterit on rakennettu Italiassa, mutta suunniteltu ABB:n Helsingin Pitäjänmäen yksikössä, jossa aurinkovoima työllistää 100 henkeä.
Nakkilaan suunnitellaan Suvilahtea vielä paljon suurempaa aurinkovoimalaa. Työ alkanee lähikuukausina ja kestää vuoden. Sitä tekee 15 henkilöä ja vielä määrittelemätön joukko alihankintafirmoja. Ne tulevat takuusyistä olemaan suomalaisia, kerrotaan voimalaa suunnittelevasta ENE Ympäristöinsinöörit -toimistosta.
Tampereella Hämeenpuisto 21:n kerrostalokompleksiin asennettiin viime kesänä aurinkosähkö- ja lämpöjärjestelmät kotimaisin voimin. Suunnittelutyön teki oululainen pienyritys, sähköasennustyöt kaksi pirkanmaalaisyritystä, lämpökeräimet asensi tamperelainen pikkufirma. Myös Hämeenpuiston invertterit suunniteltiin Helsingin Pitäjänmäellä.
Kuvio siis toistuu: aurinkovoimaa rakennetaan ruohonjuuritasolla, suomalaisissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.
Tutkimustieto tukee havaintoa aurinkovoiman työllistävyydestä.
Peter Lund, Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori ja kahden kiinalaisyliopiston vieraileva professori, esittelee amerikkalaistutkimusta:
”Yksi asennettu megawatti aurinkosähköä synnyttää enemmän työtä kuin sama määrä maakaasulla, ydinvoimalla tai kivihiilellä tuotettua sähköä”, Lund sanoo. Maakaasusta syntyy työtä yksi vuosi per asennettu megawatti, ydinvoimasta 1,3 vuotta ja kivihiilestä 3,5 vuotta. Aurinkosähköllä luku on 6,9 henkilötyövuotta.
Tämä on niitä syitä, miksi Peter Lundin mielestä Suomen ei pitäisi rakentaa kahta suunnitteilla uutta ydinvoimalaa vaan panostaa uusiutuviin. Uuden aurinkovoiman rakentaminen luo keskimäärin 5,3 kertaa enemmän työtä kuin ydinvoiman rakentaminen. Eräs näkökulma on sekin, että ydinvoiman rakentaminen ei helpota työmarkkinoidemme ahdinkoa.
Olkiluodon kolmosreaktoria ovat rakentamassa työntekijät Puolasta, Baltiasta ja Ukrainasta. Rosatom on väläyttänyt, että Pyhäjoen Fennovoiman ydinvoimalan rakentajat tulevat Venäjältä.
Saksassa on kokemusta siitä, mitä tapahtuu, kun energiajärjestelmää käännetään yhteiskunnan tuella hiili- ja ydinvoimasta aurinko- ja tuulivoiman suuntaan. Ilmiötä kutsutaan nimellä Energiewende, energiakäänne. Se alkoi 1990-luvulla.
Käänne on näkynyt Lundin mukaan työllisyydessä.
”Saksassa on uusiutuvissa 400 000 työpaikkaa, suuri osa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jotka maksavat veronsa kotimaahan.”
Saksan talous kasvaa, vaihtotase on kunnossa ja työttömiä on tuoreiden lukujen mukaan vähiten EU:ssa. Hyvin näyttäisi pyyhkivän myös uusiutuviin satsaavassa Tanskassa. Suomi sen sijaan vannoo näennäisesti halvan energian nimeen. Talous ja työllisyys kyntävät silti syvällä.
Kaikki eivät näe Saksaa onnelana. Kriitikoihin lukeutuu Teknologiateollisuuden ryhmäpäällikkö Martti Kätkä, joka vastaa etujärjestöjätin energia-asioista. Kätkän mukaan Saksa panostaa uusiutuviin energialähteisiin 20 miljardia euroa vuodessa. Hänen tietojensa mukaan uusiutuvien tuilla on tuotu 380 000 uutta työpaikkaa. Näin yhden uuden tuetun työpaikan hinnaksi saadaan 4 300 euroa kuukaudessa. ”Siinä ei ole mitään järkeä”, Kätkä sanoo.
Lundin mukaan työpaikan hintaa ei voi laskea näin, vaan 20 miljardia euroa on panos, jolla saadaan työn lisäksi muun muassa vientiä ja verotuloja.
Suomessakin tuetaan eri energiamuotoja. Summa on 2,6 miljardia euroa vuodessa – se on käytettyyn energianmäärään suhteutettuna enemmän kuin Saksan 20 miljardin uusiutuvien tuki. Merkittävä osa Suomen energiatuista menee perinteisille polttoaineille. Esimerkiksi dieselpolttoaineen verotusta on alennettu ja turpeen vero poistettu.
”Jos tukia käytettäisiin esimerkiksi toisen sukupolven biopolttoaineiden käyttöön tai energian käytön tehostamiseen, syntyisi muutosta parempaan”, Lund sanoo.
Kätkän mielestä Energiewendestä on aiheutunut Saksan teollisuudelle pelkkää harmia.
”Tutkimuksen mukaan Saksan teollisuus kokee ongelmaksi sähkön korkean hinnan. Vain 10 prosenttia teollisuusyrityksistä on hyötynyt energiakäänteestä, 90 prosenttia kärsinyt.”
Saksan energiakäännettä on kritisoitu siitäkin, että se lisäisi hiilivoiman käyttöä. Vuoden aikana hiilen käyttö onkin lisääntynyt, kun sen hinta on ollut alhaalla.
”Pitkällä aikavälillä hiilisähkön määrä on vähentynyt Saksassa”, Lund sanoo. ”Ja se vähenee jatkossa.”
Saksassa keskustellaan kahdeksan hiilivoimalan sulkemisesta. Suunta on uusiutuviin, niin Saksassa kuin Suomessa. Sen takaavat EU-tavoitteet.
Suomi aikoo vuonna 2020 tuottaa nykyisen 28 prosentin sijaan 38 prosenttia energiastaan uusiutuvilla.
Hämeenpuisto 21:ssä Tampereella aurinkopaneelit ja -keräimet ovat talon omistavan Lahtiset-yhtiön talousjohtajan Markku Seppälän mukaan ”ehdottomasti kannattava hankinta”.
Aurinkopaneelien tuottama sähkö syötetään suoraan kiinteistön sähköjärjestelmään, ja se on 12–15 prosenttia koko käytetyn sähkön määrästä.
”Ne siis pienentävät sähkölaskuamme”, Seppälä sanoo.
Aurinkokeräinten tuottama lämpö menee putkia pitkin talon kellarissa oleviin lämminvesivaraajiin ja siitä lämpöpattereihin. Kaukolämpölasku pienenee.
”Järjestelmä maksaa meille itsensä takaisin 12–15 vuodessa riippuen sähkön hinnan kehityksestä”, Seppälä sanoo.
Vastaavaa etua paneeleista saa pientaloasukas.
Suomen Kuvalehti pyysi kolmea asiantuntijaa laskemaan, onko aurinkosähkö jo nyt kuluttajalle kannattavaa.
Aalto-yliopiston Peter Lund ja VTT:n Pasi Vainikka päätyivät siihen, että aurinkosähkö kannattaa: jos hankkii vaikka 8 000 eurolla noin 30 neliön verran aurinkopaneelia katolleen, teholtaan yhteensä viisi kilowattia, ja ottaa sitä varten lainaa 4–5 prosentin korolla, hankinta maksaa itsensä takaisin viimeistään 20 vuodessa.
Risto Tarjanne, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun emeritusprofessori, tuli siihen tulokseen, että vaikka aurinkosähkön hinta on tullut huomattavasti alas muutamassa vuodessa, se ei vielä ole kannattavaa.
Tarjanne laskee paneeleiden käyttöiäksi 20 vuotta, Vainikka 25 vuotta ja Lund 40 vuotta. Aurinkopaneeleiden tekninen takuuaika on 25 vuotta. Sen ajan valmistaja vähintään olettaa niiden kestävän.
Laskelmien erot syntyvät kuitenkin suurimmaksi osaksi siitä, että Tarjanteen käyttämissä luvuissa paneelit eivät ole markkinoiden edullisimpia.
VTT:n Vainikka seuraa silmä tarkkana paneeleiden hinnankehitystä. Hänen mukaansa käänne tuli viime vuonna: sen jälkeen valmiiksi asennetun aurinkosähkön ”päivän hinta” on tullut niin alas, että se on kuluttajalle vähintään yhtä huokea kuin verkkosähkö.
Jos kuluttajalla on suoraan sijoittaa 7 000–8 000 euroa paneeleihin, hän saa 4–5 prosentin voittoa verrattuna verkkosähköön. Jos taas ottaa lainaa viiden prosentin korolla, silloin hinta on Vainikan mukaan verkkosähkön luokkaa, siis noin 12 senttiä kilowattitunnilta.
Vainikka nostaa esimerkiksi Kalevan lehtitalon katolleen asentamat paneelit, joiden hinnat ovat julkisesti nähtävissä.
”Koko systeemi, asennukset, korot, kaikki mukaan lukien he säästävät sähkön hinnassa verrattuna verkkosähköön.”
Kun kuluttaja asentaa katolleen paneelit, hän ei enää maksa sähköstä sähköyhtiölle. Aurinkosähkö siis syö yhtiöiden voittoa.
Saksassa näin on käynyt.
Esimerkiksi taannoin Suomen Fennovoima-ydinvoimalahankkeesta vetäytynyt saksalainen energiajätti E.ON on suurissa veloissa. Se ilmoitti joulukuussa luopuvansa perinteisistä energiantuotantomenetelmistä, kuten hiilivoimasta ja ydinvoimasta. Yhtiö aikoo keskittyä vain uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen.
Suomessa ei olla näin pitkällä.
”Mutta murros tulee, se on varma asia”, sanoo VTT:n Pasi Vainikka.
Hän arvioi, että ensimmäisessä aallossa aurinkopaneeleita asennetaan marketteihin, pienyrityksiin ja maatiloille, paikkoihin, joissa sähköä kulutetaan varsinkin päiväsaikaan niin paljon, että sen tuottaminen itse on kannattavaa.
Aurinkovoimalla on puolensa. Se on päästötöntä, kevyttä ja riskitöntä rakentaa. Suvilahden voimala rakennettiin kolmessa kuukaudessa, kun esimerkiksi Olkiluoto-kolmosta on rakennettu vuosia eikä se vieläkään ole valmis.
Mutta Suomessa aurinko ei paista kuten etelässä. Tämän vuoksi aurinkosähkön kannattavuutta epäillään.
Kesällä aurinkosähköä syntyy herkästi jopa ylen määrin. Mutta talvella tuotanto on lähellä nollaa – eikä toistaiseksi ole keinoa, jolla kesällä tuotettu sähkö varastoitaisiin talven varalle.
Esimerkiksi omakotiasuja voi kuitenkin hyödyntää aurinkopaneeleja vaikka näin: Käyttää 8–9 kuukautta vuodessa aurinkosähköä ja talvella verkkosähköä. Astianpesukoneet ja pyykkikoneet laitetaan pyörimään päivällä, kun aurinko paistaa. Ilmavesilämpöpumpun voi panna lämmittämään veden ylikuumaksi, jotta sen tuottama lämpö riittää aamuun. Tällaista järkeilyä nimitetään logiikkasuunnitteluksi.
Mutta jos talveksi haluttaisiin varastoida kesän aurinkosähkö, se vaatisi niin sanottua sähköstä kaasuksi -tekniikkaa tai muuta kemiallista energiaa.
Tällaisiakin innovaatioita on jo valmiina. Pasi Vainikka kehittää niitä ryhmineen VTT:ssä. Hänen mukaansa ehkä vuonna 2030 tai sen jälkeen joissain maissa uusiutuvaa sähköä varastoidaan synteettiseksi maakaasuksi.
Toistaiseksi edullisen varastointimenetelmän puuttuminen ei ole este Suomen uusiutuvan energian tuntuvallekaan lisäämiselle. Vasta jos halutaan järjestelmä, jossa kaikki sähkö tulisi auringosta ja tuulesta, varastoinnin merkitys kasvaisi.
Suomi ei ehtinyt mukaan varsinaiseen aurinkosähkön teknologia-aaltoon. Mahdollisuuksia tähän olisi ollut. Uusiutuvan energian potentiaalista rummutti jo 1990-luvulla esimerkiksi kokoomuslainen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen.
Meneillään oleva buumi tarjoaa silti yhä mahdollisuudet menestyä.
”Asioiden internetin”, Internet of Things, aikana innovaatioiden määrä on rajaton ja vain mielikuvitus on rajana. Mitkä tahansa laitteet nostureista aurinkopaneeleihin tai leivänpaahtimiin voivat olla yhteydessä nettiin. Niitä seurataan ja niiden viat huomataan netin kautta – ja aurinkopaneeleiden kohdalla tämä voisi tarkoittaa sähkön myymistä netin kautta.
”Tulevaisuudessa jokainen voi tuottaa sähköä ja myydä sitä toisille kätevillä sovelluksilla”, Pasi Vainikka sanoo.
Kuulostaa joltain, mitä Suomessa osataan ehkä hyödyntää.
Olisiko tässä meille uusi Nokia?
”Uusi Nokia kuvaa hyvin koko puhtaan energian liiketoimintamahdollisuuksia”, professori Lund sanoo.
Energiavallankumousta voi verrata digitaaliseen vallankumoukseen.
Mutta uusia nokioita ei synny itsestään. Aivan kuten Nokialle luotiin edellytykset 1980-luvulla, nyt pitäisi osata luoda edellytykset uudelle energialiiketoiminnalle.
Itse asiassa katseet kannattaa juuri nyt kääntää siihen ihan oikeaan, vanhaan Nokiaan, Vainikka huomauttaa.
Nokia osti äskettäin 16 miljardilla eurolla Alcatel-Lucent-yhtiön, joka tuottaa laitteita, ohjelmistoja ja palveluita. Se haluaa päästä markkinoille hyödyntämään ”asioiden internetiä”. Näin se voi olla mukana bisneksessä, jota energiavallankumous synnyttää.
Silloin Nokia itse voisi olla uusi Nokia.