Janne Sankelo äänestäää kokoomuksen puoluekokouksessa Rovaniemellä 17. kesäkuuta. Kuva Jussi Nukari / Lehtikuva.
Kokoomuksen silkoisen sileään julkikuvaan on viime viikkoina tullut muutama ryppy. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jan Vapaavuori kritisoi Helsingin Sanomien haastattelussa Suomen vakuusvaatimuksia, ja kesäkuun puoluekokouksessa puhalsivat oikeistotuulet.
Puoluejohtoon nostettiin Rovaniemellä konservatiivileirin ehdokas, ensimmäisen kauden kansanedustaja Janne Sankelo. Hän pudotti varapuheenjohtajan pallilta huomattavasti liberaalimman Sampsa Katajan.
”Uskon että olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa”, vaasalainen Sankelo arvioi. ”Kokousväki päätti, että puoluejohtoa on hyvä laventaa vastaamaan kokoomuksen ideologista taustaa.”
Sankelo määrittelee itsensä maltilliseksi konservatiiviksi ja oikeistolaiseksi. Kolmiyhteys koti, uskonto, isänmaa on hänen aatteellisuutensa perusta.
”Puoluekokousväkikin koki, että kokoomuksen on tarpeen korostaa näitä asioita.”
Miltään veneenkeikuttajalta Sankelo ei kuitenkaan vaikuta. Hallitusyhteistyöstä hänellä on pääasiassa hyvää sanottavaa.
”Jyrki Kataisen sixpack on talouspoliittiselta osaamiseltaan mainettaan parempi. Varsin kirjavalla hallituskokoonpanolla on kyetty toteuttamaan merkittävät sopeuttamistoimet.”
”Se on kuitenkin pakko todeta, että kentältä on esitetty kysymyksiä, pystytäänkö tässä hallituksessa tuomaan riittävästi kokoomuslaisia äänenpainoja esille. Varmasti minun valintaani vaikutti se, että varapuheenjohtajien halutaan korostavan aiempaa enemmän juuri kokoomuslaisia näkemyksiä.”
Verotusasiat olivat Rovaniemellä tapetilla. Kokoomus hyväksyi muun muassa nuorisojärjestönsä tekemän aloitteen, jossa vaaditaan yrityksiltä perittävän yhteisöveron poistamista kokonaan. Kokouksen alla nuorten liitto vielä erikseen markkinoi aloitetta provokatiivisella kampanjalla, jossa suomalaisia yrittäjiä kehotettiin siirtämään yrityksensä Viroon.
Sankelo muistattaa, että verotusratkaisuja tehdään aina hallituksessa kompromisseina.
”Sillä tavalla suomalaista yhteiskuntaa on viety eteenpäin, että on sopimisen kulttuuri. Siitä haluan pitää kiinni myös kokoomuksen osalta.”
Hänen oma keskeinen teesinsä on verotuksen kannustavuus.
”Yritysten kilpailukyvyn on pysyttävä siedettävällä tasolla. Minun kokoomuslaisuuteen on sitä, että kovasti töitä paiskiva yrittäjä saa myös nauttia työnsä hedelmistä. Yritysverotusta pitää arvioida suhteessa kilpailijamaihin, että isompienkin yritysten kannattaa investoida Suomeen. Tällä hetkellä olemme keskiarvomaa.”
Yhteisöveron poisto ei Sankelon mukaan ole ”vielä tällä hetkellä realismia”. Myös palkansaajien verotusta hän haluaisi reivata kannustavampaan suuntaan.
Maltillinen oikeistolaisuus korostaa yksilön vastuuta. Tietyt palvelut kuten terveydenhuolto ja peruskoulutus tulee hoitaa yhteiskunnan toimesta, mutta jok’ikistä pikkupulmaa ei saisi yhteiskunnan syliin sysätä.
Sankelo on työskennellyt pitkään lehtorina ja koulutoimenjohtajana ja on nyt virkavapaalla Seinäjoen sivistyskeskuksesta. Työssään hän on törmännyt siihen, että moniin ongelmiin haetaan hänen mielestään liian helposti apua yhteiskunnalta. Jos esimerkiksi vanhempien työajat eivät osu kohdalleen, he toivovat varttuneemmillekin koululaisille järjestettäväksi kunnallisia palveluita.
”Aika usein olen joutunut puhelimessa kertomaan, että tämä ongelma kuulostaa kyllä sellaiselta, että teidän täytyy se itse ratkaista. Ei kaupungilla voi olla velvoite valvoa ja hoitaa isoja koululaisia.”
Gallupeissa kokoomuksen vuosia jatkunut ylivoima, jonka vain perussuomalaiset pystyivät viime kesänä hetkeksi peittomaan, on myös alkanut pikkuhiljaa sulaa.
Ylen kesäkuun kannatusmittauksessa kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien ero mahtui jo virhemarginaaliin.
”Sosiaalidemokraatit ovat tehneet vastuullista hallituspolitiikkaa, ja kun jytky on hieman sulanut, uskon että he ovat saaneet myös sieltä suunnalta kannatusta”, Sankelo arvioi.
Hän pitää myös kokoomuksen tilannetta hyvänä.
”Hallitustyöskentelyssä erittäin vaikeat päätökset talouspolitiikan osalta on tavallaan nyt tehty, ja siitä huolimatta kokoomus porskuttaa näissä asemissa. Meillä on hyvät mahdollisuudet vahvistaa kannatustamme.”
Ikuisuusprojektiksi venähtäneen eurokriisin hoito voi vaikuttaa puolueiden menestykseen jo ensi syksyn kuntavaaleissa.
Sankelo uskoo vahvasti Euroopan unioniin ja euroon, ja Suomen päälinja eurokriisin hoitamisessa on hänen mielestään ollut hyvä. Sen sijaan häntä närästävät puheenvuorot, joissa spekuloidaan mahdollisella erolla eurosta.
”Talouden häiriöissä spekulatiivisella keskustelulla voidaan viedä asioita aivan toiseen suuntaan kuin oli alunperin tarkoitus. Jos halutaan kertoa, että Suomella on takataskussa suunnitelmia eurosta irrottautumiseen, niin sitä keskustelua kävisin kyllä hyvin varovasti.”
Mitä ohjenuoria voi ottaa perinteisistä arvoista, vaikkapa nyt koti, uskonto ja isänmaa, nykyajan globaalien ongelmien hoitoon, kuten talous/eurokriisin tai ympäristökysymysten? Uskonnonopetuksen vähentämisestä ei näytä huolestuvan julkisesti kuin Räsänen.
Entisenä kokoomuslaisena ja nykyisenä liikkuvana äänestäjänä olen jo pitkään ollut murheissani siitä, että kokoomus on etääntynyt konservatiivisista juuristaan ja muuttunut yhä enemmän sen irvikuvan kaltaiseksi, jollaisena 1960-70-luvun vasemmistopropaganda kokoomuksen esitti. Tässä on osasyynä kylläkin kylmän sodan perintö. YYA-Suomessa ei ollut mahdollista tuoda julkisuuteen todellisia perusteluja kommunismin ja sosialismin vastustukselle, vaan oli niin sanoakseni taisteltava toinen käsi selän taakse sidottuna. Tässä tilanteessa ideologinen taistelu näytti kulkisuudessa ensisijaisesti talousjärjestelmien
taistelulta, vaikka pohjimmiltaan oli kyse totalitaarisen diktatuurin ja länsimäisen demokratian (tuon ajan kielellä pohjoismaisen kansanvalla) kamppailusta. Näin on kokoomus liukunut uusliberaalisen kapitalismin puoltajaksi ja unohtanut konservatiiviset perusarvot: kansallisen yhtenäisyyden, perhearvojen, kristillisen maailmankatsomuksen ja maanpuolustahdon vaalimisen sekä luokkavastakohtien tasoittamisen. Mikään näistä arvoista ei sodi paneurooppalaisuutta vastaan, vaan niitä tulisi ajaa sekä kansallisvaltion että EU:n puitteissa.
Artikkelissa ei oikeastaan juuri pohdita niitä konservatiivisia arvoja, otsikosta huolimatta.
Ysahama: ”Entisenä kokoomuslaisena ja nykyisenä liikkuvana äänestäjänä olen jo pitkään ollut murheissani siitä, että kokoomus on etääntynyt konservatiivisista juuristaan ja muuttunut yhä enemmän sen irvikuvan kaltaiseksi, jollaisena 1960-70-luvun vasemmistopropaganda kokoomuksen esitti.”
Kokoomuksen, kuten demareidenkin linja liikkuu nykyisin enemmän EU-akselilla, ei niinkään suomalaisessa yhteiskunnassa. Kokoomus taitaa sisäpolitiikassaan vähän pelätä konservatiivista historiaansa, esim. nationalismia
ollessaan nykyisin niin kovin internationalistinen. PS on arvokonservatiivisena puolueena kilpailija kokkareille, joilla on ”vaarana” leimautua arvoliberaaliksi oikeistopuolueeksi. Kok. joutuu joka tapauksessa hakemaan linjaansa, koska kaikkia ei voi kauaa miellyttää.
Olikohan Sankelo joku ”kaappiuskovainen”…saisi pysyä vaan kaapissa, kun ajatukset muutoin näyttävät ”oikeilta”. Kyllä näin pienellä kansalle yksi uskontopuolue pitää riittää.
Epäilen että Jutta (”iso vaalee”) on Brysselin herrat peloteltuaan nostanut demareiden suosiota. Toisekseen Demaripuolue on Kokoomuksen kumppanina oivaltanut arkiset tosiasiat ja tullut alas barrikaadeilta.
Talouden lait pitää vaan tunnustaa.
Kai nuo ”koti, uskonto ja isänmaa” antavat ääniä, etenkin kansalaisilta, jotka ovat väsyneet vielä sekavampaan humppaan. Mutta jos nyt itse asiaan mennään, niin alkuun voi kysyä, mitä Kokoomuksella on tekemistä kenenkään ”kodin ja uskonnon” kanssa. Ne ovat yksityisasioita. Jos puolue haluaa varmistaa, etttä ne pysyvät sellaisina, myös taattuina oikeuksina, ajatukset voisi muovailla hiukan selvemmin. Jos se sen sijaan alkaa tunkea koteihin tai kansalaisten yksityisiin asioihin, se voisi alkuun uudistaa ajatteluaan. Jo Yya-ajan lopulla sen käsitykset kansalaisten oikeuksista jotenkin repsahtivat.
Sen siis tulee taata ne, ei sekaantua kansalaisten eloon.
Ja tuon ”isänmaankin” voi korvata selvänä tavoitteena määritellä kansalaisten velvollisuudet palvella maata, kun palvelua tarvitaan. Ne jotka sitä haluavat voivat marssia vaikka saappaissa ja tahtiin, muttei sitä tule alkaa erikseen vaatia kaikilta. Eli nyky-yhteiskunta vaatii kansalaisilta paljon taitoja, entistä enemmän tietoa ja ymmärrystä. Kokoomus voi alkaa vaatia sitä itseltäänkin. Tyhjien kansikuvapoikien ja -tyttöjen ajat ovat ohi.
Tarkkaan ottaen ”koti, uskonto, isänmaa” ei ole koskaan ollut kokoomuksen iskulause. Kaikki puolueet lisäksi katsovat uskontoon liittyvät kysymykset henkilökohtaisiksi omantunnonasioiksi. Niitä eivät eduskunnassa koske ryhmäkuri eikä hallituspuolueiden velvolisuus kannattaa hallituksen esityksiä.
Kodin (ja perheen) merkitys lasten turvallisena kasvuympäristönä on taasen poliittinen kannanotto, mutta siitäkään ei ole suuria mielipide-eroja politiikassa. Tosin eri puolueiden liberaalit asettavat aikuisten edun lapsen oikeuksien edelle; kansainvälinen lapsen oikeuksien julistus ja homoparien adoptio-oikeus
kun ovat ristiriidassa keskenään.
Kaikki puolueet ovat yksimielisiä siitä, että tässä EU-myrskyssä isänmaa tulee pelastaa. Siitä, miten tämä hoidetaan, on toki erilaisia käsityksiä, joihin sekoittuu poliittista taktikointia.
Koti, uskonto ja isänmaa eivät ole mitään perinteisiä arvoja. Itseasiassa ne eivät ole arvoja ollenkaan.
Koti on paikka jossa asutaan.
Uskonto on erilaisista, etupäässä vanhoista taruista koostuva uskomusjärjestelmä. Niitä on lukematon määrä erilaisia.
Isänmaa on romanttinen ilmaisu valtioksi kutsutulle hallinnolliselle alueelle.
Tunnuslauseen voi kyllä ottaa käyttöön mutta tekojen kanssa voi tulla ongelmia. Liian monta vuotta on kuljettu bushilaisen politiikan perässä sitä jumaloiden. Varoittavia ääniä on kovin vähän kuulunut. Mitä nyt Ilaskivi on joskus kirjoitellut järkeviä ja Zyskovich haukkunut optiohaukat.Kokoomuksen akkalauma haluaa keskittää kaiken Helsinkiin ja Vapaavuori innostaa kun haluaa päästä kyläpäälliköksi. Verohelpotuksia ollaan jatkamassa vaikka maassa ei kohta ole poliiseja, tullimiehiä eikä edes vankiloita.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
nelmi kirjoitti:
Ei näy koti eikä isänmaa kokoomuksen politiikassa; sitä ollaan niin kansainvälistä että. Uskontoa ei kannattaisi korostaa, sillä uskonnollinen osasto on jo vuosikymmeniä sitten siirtynyt kristillisdemokraatteihin. Sankelon pitäisi opetuslaisena vaikuttaa opetuslainsäädäntöön ja koulukurin palauttamiseen kuin myös yksityisten oppikoulujen perustamiseen. Ne olisivat konkreettisia asioita hötön asemesta. Kun on kymmeniä kieliä puhuvua lapsia ja joukossa omat häiriköt sekä heikkolahjaiset, niin paras ja vastuunottoon kykenevä oppilasaines ei saa parasta opetusta eikä koulurauhaa. Siksi yksityiset opinahjot vaihtoehdoksi vapaaoppilasmahdollisuuksin, jonne valistuneet vanhemmat voisivat sijoittaa lapsensa ponnistelemaan vertaisessaan seurassa.