Keskiluokka nousi kaivoksia vastaan – ”usko teknologiaan ja viranomaisiin heikentynyt”
Rintamalinjat löytyvät nyt puolueiden, yrittäjäjärjestöjen ja Lions Clubien sisältä.
Jarmo Toikka kurvaa neliveto-Fordillaan patovallille. Paikka on tuttu syksyisistä hirvijahdeista. Metsästysseuran maat ulottuvat aivan Luikonlahden entisellä kaivoksella toimivan kuparirikastamon reunalle.
Jätevesialtaasta purkautuva vesi vaahtoaa. Ilmassa on outo haju.
Jarmon ja hänen vaimonsa Kirsti Toikan talo sijaitsee parin kilometrin päässä, aivan lähellä paikkaa, jossa rikastamon jätevedet purkautuvat Rikkaveteen.
”Tämä paikka löytyi 2008. Etsimme omakotitaloa järven rannalta. Meillä on maalausfirma Oulussa ja Kajaanissa. Kun muutimme Vantaalta tänne, pääsimme lähemmäs työtämme.”
Komean talon piha täyttyy autoista, kun kyläläiset saapuvat kokoukseen. Rikastamon tuoma ympäristöuhka on synnyttänyt Pohjois-Savossa sijaitsevassa Kaavin kunnassa kansalaisliikkeen, joka kaihtaa stereotypioita.
Kahvipöydän ääreen kokoontuu joukko keski-ikäisiä ja hyvin toimeentulevia ihmisiä. Lähes kaikki ovat ammatiltaan yrittäjiä. Ei mitään etelän viherpiipertäjiä.
Australialaisomistuksessa oleva Kylylahti Copper käynnisti malminrikastuksen Luikonlahdella vuonna 2012. Malmi tuodaan rikastamolle rekoilla naapurikunnassa Polvijärvellä sijaitsevalta Kylylahden kaivokselta.
Kyläläiset ovat havahtuneet rikastamon vesistöpäästöihin sekä jatkuvaan rekkaralliin. Erityistä huolta herättää rikastamon laajennussuunnitelma. Malmia olisi tarkoitus ryhtyä tuomaan Luikonlahteen useilta kaivoksilta Itä-Suomessa.
”Kiinteistöjen arvot nollaantuvat, jos jätevesien sekoittumisvyöhykettä laajennetaan”, Kirsti Toikka epäilee.
Matkailuyrittäjä Jaakko Tanskanen on jo kokenut rikastamon vaikutukset nahoissaan.
”Olemme investoineet lomakyläämme, jotta se olisi eläkkeidemme turva. Nyt sillä ei ole mitään arvoa. Kuka ostaisi lomakylän kaivoksen vierestä?”
Rikkavesi tunnetaan puhtaana järvenä. Muikku on palannut myös Luikonlahden vesille, joista se katosi kaivoksen toimiessa.
”Muikku on herkkä kala. Nyt se alkaa hävitä uudelleen”, arvioi eläkkeellä oleva kirvesmies Pekka Tirkkonen.
Kun kylällä järjestettiin viime kesänä kaivosasioista kansalaiskokous, siihen saapui yli sata ihmistä. Seuraavaa suurta kokousta suunnitellaan jälleen kesäksi, jolloin mukaan yritetään saada myös rantojen mökinomistajat.
Kaavin Luikonlahdelle nousseen liikkeen kaltaista kaivoksia kritisoivaa toimintaa on lukuisilla paikkakunnilla.
Kaivosten ympäristöhaittoihin on herätty erityisesti Talvivaaran kaivoksella marraskuussa 2012 sattuneen kipsisakka-altaan vuodon jälkeen. Myös Talvivaaran sulkemista vaativa Stop Talvivaara -liike lienee innoittanut kaivosten vastustajia eri puolilla maata.
”Ilman Talvivaaraa näin laajaa liikehdintää ei olisi. Talvivaara osoittaa, että katastrofeja voi tapahtua. Se on heikentänyt uskoa teknologiaan ja viranomaisiin”, toteaa Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Pertti Rannikko.
Hän vahvistaa, ettei kaivosliikkeissä ole kysymys klassisesta kaupunkilaiset luonnonsuojelijat vastaan paikalliset elinkeinot -asetelmasta.
”Kehittäjät vastaan viherpiipertäjät -ajattelu ei enää päde. Paikallisella tasolla on intressiryhmiä, joita kaivos haittaa, kuten matkailuyrittäjät, kalastajat ja mökkiläiset.”
Nyt rintamalinjoja piirretään kuntien, puolueiden ja elinkeinoja kehittävien instituutioiden sisälle. Monella paikkakunnalla joudutaan lähivuosina vertailemaan esimerkiksi matkailun ja kaivosteollisuuden taloudellista merkitystä.
Yksi tällaisista kunnista on Kolari.
Ylläksen ansiosta Länsi-Lapissa sijaitseva kunta on riippuvaisempi matkailusta kuin mikään muu kunta Suomessa.
”Kunnan tuloista 48 prosenttia tulee matkailusta suoraan ja loput välillisesti”, kärjistää Äkäslompolossa asuva Markus Kiili.
Nyt kanadalainen Northland Resources suunnittelee avaavansa vuonna 1990 lakkautetun Hannukaisen rautakaivoksen uudelleen. Kaivoksen toiminta-ajaksi on arvioitu 17 vuotta. Se sijaitsisi vain kahdeksan kilometrin päässä Äkäslompolon matkailukylästä ja louhokset jätekivikasoineen näkyisivät Ylläksen rinteille.
Matkailuyrittäjät pelkäävät, ettei kaivosta kannattava kunta ymmärrä matkailun realiteetteja.
”Meillä on kaikilla täällä miljoonia euroja pelissä. Kaivoksen yva-lausunnossa sanotaan, että matkailijat vähenisivät kymmenen prosenttia. Yritysten kate tulee juuri siitä kymmenestä prosentista”, selittää Ylläksen matkailuyhdistyksen puheenjohtaja Jari Ikkelä.
Yrittäjät myös epäilevät, että kaivoksen todellinen vaikutus olisi arvioitua suurempi.
”Kaksikymmentä prosenttia yrittäjistä laittaa lapun luukulle, jos kaivos tulee”, arvioi Äkäslompolossa etätyötä tekevä yrittäjä Keijo Taskinen.
”Jos kaivospöly leviää yhtenä päivänä tunturiin, se pilaa meiltä monta vuotta. Puhutaan mielikuvista. Talvivaarojen sun muiden jälkeen niitä ei ole varaa rikkoa. Sosiaalinen media välittää mielikuvan nopeasti”, Ikkelä pohtii.
Professori Pertti Rannikko muistuttaa, ettei luonnonvarojen käyttö ole enää samanlainen kansallinen projekti kuin teollistumisen aikoihin.
”Kaivoksen hyöty paikkakunnalle vähenee, kun koneet tekevät työn ja työntekijät tulevat kaukaa. Myös kaivosyhtiöiden ulkomaisuus herättää epäluuloja.”
Samaa korostetaan sekä Kaavilla että Kolarissa.
”Luikonlahden rikastamon 140 työntekijästä parikymmentä on kaavilaisia ja lähikyliltä siellä käy töissä vain muutamia”, Kirsti Toikka kertoo.
”78 prosenttia matkailun palkkatuloista jää omaan kuntaan. Kaivokselle arvioidaan syntyvän 350 työpaikkaa, joista suurin osa olisi reissutyöläisiä. Se ei korvaisi verotuloina matkailun menetystä”, Markus Kiili puntaroi tilannetta Kolarissa.
”Tämä ei ole tunneasia, vaan taloudellista faktaa. Vaikka miten arvioitaisiin kaivoksen tulot, yhtälö on selvä matkailun puolesta”, Jari Ikkelä alleviivaa.
”Ympäristösosiologit väittivät parikymmentä vuotta sitten, etä kaikki ympäristökysymykset ovat jo tulleet agendalle. Yllättäen aina löytyy kuitenkin uusia kysymyksiä, kuten eläinten oikeudet 1990-luvulla”, Pertti Rannikko pohtii.
”Nyt näyttäisi syntyvän luonnonvarojen käyttöön liittyvää liikehdintää. Kiihtynyt kilpailu raaka-aineista, johon kaivostoiminta liittyy, herättää pohdintoja, odottaako Itä- ja Pohjois-Suomea paluu raaka-ainereservaatiksi.”
Rannikko näkee nykyisen kaivosaktivismin juuret jo viime vuosikymmenellä nähdyssä uraanikaivosten vastustamisessa. Osa samaa ilmiötä on turvetuotannon vastustaminen, johon on myös osallistunut varsin keskiluokkaista väkeä.
”Turvesoiden vastustamisen keulahahmoksi nousi kokoomuspoliitikko Iiro Viinanen”, Rannikko muistuttaa.
Kaivoskritiikki on vielä enimmäkseen paikallista, mutta siinä saattaa olla aineksia valtakunnalliseksi liikkeeksi. Kritisoitavaa ainakin riittää.
Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön visioissa kaivosteollisuus on tulevaisuudessa yksi Suomen merkittävimmistä elinkeinoista.
Kaavilla on jo ryhdytty verkostoitumaan.
”Stop Talvivaara -liikkeen kautta sain apua. Olen myös käynyt Talvivaarassa katsomassa allasvuodon saastuttamaa aluetta”, Kirsti Toikka kertoo.
Kolarissa on oltu yhteydessä Kuusamon matkailu- ja luonnontuoteyrittäjien perustamaan Pro Kuusamo -liikkeeseen, joka on lähellä voittoa kamppailussaan Rukan tuntumaan suunniteltua Juomasuon kaivosta vastaan.
Kolari on perinteisesti ollut vasemmiston vankkaa tukialuetta. Edelleen vasemmistoliitto pitää hallussaan seitsemää kunnanvaltuuston 21 paikasta. Valtuutetut eivät ole mitään arhinmäkeläisiä punavihreitä, vaan vankkoja kaivosteollisuuden puolustajia.
Matkailuväki hakeekin tukea perussuomalaisista ja keskustasta, jonka valtuustoryhmä on jakautunut kaivoksen ja matkailun puolustajiin.
Kaivoshanke pääsi yllättämään useimmat paikalliset, eikä aihe noussut vaaliteemaksi viime kunnallisvaaleissa. ”Moni on sanonut, että viime vaaleissa olisi äänestänyt eri tavalla, jos olisi ottanut huomioon kaivoskysymyksen”, Keijo Taskinen toteaa.
Kaivosasia jakaa ihmisiä myös Kaavilla.
Jarmo ja Kirsti Toikka kohtaavat rikastamon kannattajia esimerkiksi paikallisessa Lions Clubissa sekä keskustan valtuustoryhmässä, johon Kirsti on kuulunut viime kunnallisvaaleista asti.
Kunta voi estää kaivoshankkeen esimerkiksi kaavoituksella. Suomessa on vireillä kymmeniä kaivoshankkeita, joten kaivosasia noussee esille kunnallisvaaleissa lokakuussa 2016.
”Ilman muuta monella paikkakunnalla voi tulla kaivosvaalit”, Pertti Rannikko ennustaa.