Juhana Vartiainen: Uber ja sen kaltaiset uutuudet ovat elintason nousun lähteitä
NÄKÖKULMA: Suomessa nikotellaan yhä jopa apteekkien ja taksiliikenteen vapauttamisesta.
Tilastoja seuraavaa taloustieteilijää hämmentää puhe työelämän valtavasta murroksesta, työn pirstaloitumisesta, vakinaisten työsuhteiden vähenemisestä ja pätkätyösuhteissa elävän ”prekariaatin” kasvusta. Työelämän tilastot eivät kovin hyvin tue tätä muodikasta kokonaiskuvaa. Päinvastoin, määräaikaisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista ei ole merkittävästi noussut ja valtaosa ihmisistä on vakinaisissa työsuhteissa samalla tavalla kuin ennenkin.
On silti mahdollista, että edessä todella on suurempi työn ja talouden rakennemuutos kuin Suomessa uskotaan. Perinteisten työsuhteiden määrä ja osuus tuskin romahtavat, mutta sellainenkin tulevaisuudenkuva on mahdollinen, jossa tulevaisuuden työllisyyskasvu tapahtuu eritoten lyhytaikaisissa sopimussuhteissa ja keikkatyössä.
Olin ajatellut, että näin kävisi erityisesti Suomessa, jossa vakituisen työsuhteen luomisen kynnys on sivukulujen, sitovien työehtosopimusten ja vahvan irtisanomissuojan avulla nostettu korkeaksi.
Myös mitättömän irtisanomissuojan USA:ssa näyttää kuitenkin siltä, että viime vuosien reipas työllisyyskasvu onkin tapahtunut kokonaan satunnaisessa keikkatyössä. Tällaisiin johtopäätöksiin ovat päätymässä maan eturivin työmarkkinaekonomistit Lawrence Katz ja Alan Krueger, jotka maaliskuussa esittelivät meneillään olevaa tutkimustaan.
USA:n työllisten määrä on vuodesta 2005 vuoteen 2015 kasvanut 9,1 miljoonalla hengellä, samalla kun keikkatyössä ja henkilöstöpalveluyritysten kautta toteutuva työllisyys on kasvanut 9,4 miljoonalla eli suunnilleen saman verran. Tässä puhutaan siis sellaisesta työstä, jota tehdään määrittelemättömällä työajalla, vuokratyöfirman kautta, keikkatyönä tai Uber-kuljettajien työnä tai vastaavana digitaalisen jakamisalustan työnä, jossa työnantajan ja työntekijän roolit ovat liudentuneet.
Ekonomisteja on niin ikään askarruttanut se, miksi mitattu työn tuottavuuden kasvu näyttää 00-luvun puolivälistä alkaen kaikkialla heikentyneen rajusti. Vuotuinen tuottavuuskasvu on hyytynyt aiemmasta vajaasta 3 prosentista jonnekin 1 prosentin tienoille. Tämä on valtava muutos, joka on rytisten pannut uusiksi kaikki pitkän aikavälin ennusteet, eikä sen syitä vieläkään oikein ymmärretä.
Monet ovat kuitenkin kiinnittäneet huomiota siihen, että elintasomme on tästä huolimatta noussut rajusti, koska meillä on nyt älylaitteiden kautta käytettävissä aivan erilainen digitaalisten palvelujen maailma. Ehkäpä tuottavuuskasvukin tapahtuu digimaailmassa tavalla, jota perinteiset tuottavuuden mittarit eivät tavoita, koska ne eivät samalla tavalla generoi mitattavia tuloja. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raportti Suuri hämmennys – työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa (Etla 2012) analysoi hyvin muutoksen hämmentävää epävarmuutta ja potentiaalia.
Yksi tuottavuuskasvun ja siten elintason nousun lähde onkin juuri Uberin kaltaisissa verkostoihin ja tuotantopääoman jakamiseen perustuvissa uutuuksissa. Niitäkin ovat akateemiset taloustieteilijät jo analysoineet, ja yksi orastava johtopäätös on, että ne tehostavat taloutta koska esimerkiksi autot tulevat paljon nykyistä tehokkaampaan käyttöön.
Jos olemme matkalla digitaaliseen jakamistalouteen, kannattaa paneutua vahvuuksiimme ja heikkouksiimme. Vahvuuksiimme kuuluu ilman muuta hyvä digitaalinen osaaminen läpi kansakunnan ja digitaalisen liiketoiminnan vahva lähtötilanne. Meillä on yllin kyllin insinööriosaamista ja siihen perustuva IKT-liiketoiminta on lupaavalla tasolla.
Heikkoutemme liittyvät yhteiskuntamme instituutioihin ja edunvalvontaan, sosiaaliturvaan ja vähäiseen kaupungistumiseen. Jos digitalouden tuottavuuskasvu piilee eritoten vapaasti organisoituvassa Uber-Airbnb-verkostotaloudessa, edessä on aikamoisia lainsäädännöllisiä kynnyksiä.
Suomessa nikotellaan edelleen jopa apteekkien ja taksiliikenteen vapauttamisessa, ja olemme juuri saaneet lukea ensimmäisestä oikeustuomiosta, jolla Uber-kuljettajana toiminut henkilö tuomittiin palauttamaan saamansa tulot valtiolle. On toki huolehdittava siitä, että verot, ajokortit ja vakuutukset ovat kunnossa, mutta pelkään pahoin että Suomessa pannaan vielä ankarasti kampoihin sen suhteen, voiko digitaalisista jakelualustoista tehdä itselleen elinkeinon.
Koska digitaalinen verkostotalous todennäköisesti myös pirstoo työntekoa ja rikkoo vakinaisia työsuhteita, sen tarjoamat mahdollisuudet törmäävät myös sosiaali- ja työttömyysturvamme luomiin kannustimiin. Työttömyysturva on luotu lähtökohdasta, että ihminen on joko täyspäivätyössä tai työtön, ja keikkatulojen hankkiminen törmää työttömyysturvan ja sosiaaliturvan menettämisen riskeihin. Tässäkin voidaan tehdä järkeviä uudistuksia. Perustulokeskustelu on oikeilla jäljillä, vaikka se toistaiseksi liikkuu toivottoman epärealistisella tasolla mitä tulee mahdollisen kansalaistulon avokätisyyteen ja suhteeseen muuhun sosiaaliturvaan.
Kolmantena isona heikkoutena pidän vähäistä kaupungistumista. Digitaalinen maailma ei ole heikentänyt vaan päinvastoin korostaa entisestään maantieteellisten kasaumien hyödyllisyyttä. Vaihtotalous kukoistaa suurissa kaupungeissa, ja myös digitaalisten innovaatioiden leviäminen näyttää edellyttävän Piilaakson kaltaisia luovan innovoinnin keskuksia.
Pidän todellisena riskinä, että parhaat nuoret innovoijamme yksinkertaisesti muuttavat Piilaaksoon tai sitä muistuttaviin eurooppalaisiin keskuksiin, miksei jo vaikkapa Tukholmaan, joka meidän pääkaupunkiseutuamme paremmin kykenee houkuttelemaan IT-alan huippuosaamista.
Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja.