Juhana Vartiainen närkästyi: ”Jos savolainen saa työpaikan, ei se ole pois karjalaiselta”
Työperäisen maahanmuuton vastustaminen on vanhanaikaista säännöstelyajattelua, sanoo VATT:n ylijohtaja.
Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja ja kokoomuksen kansanedustajaehdokas Juhana Vartiainen on tuohtunut.
Vartiaisen keskeinen väite on ollut jo pitkään työperäisen maahanmuuton lisääminen, joka hänen mukaansa ratkaisisi nipun kansantaloudellisia ongelmia.
Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Olli Sorainen on sanonut, että nyt on väärä ajankohta työperäisen maahanmuuton vapauttamiselle.
”Asiaan voi kyllä palata vuosien kuluttua, kun talous elpyy ja työvoiman saatavuusongelmat lisääntyvät”, Sorainen totesi Suomen Kuvalehdelle 12. maaliskuuta.
Vartiainen on närkästynyt Soraisen ulostulosta.
”Soraisen väite ei kestä taloustieteellistä kritiikkiä. Se edustaa vanhanaikaista säännöstelyajattelua.”
Vartiainen perustelee näkemystään kahdella väitteellä.
”Jos työperäisen maahanmuuton rajoituksista luovuttaisiin, niin Suomi nähtäisiin kiinnostavampana investointikohteena.”
”Jos työperäistä maahanmuuttoa helpotetaan vasta sitten, kun havaitaan työperäisen maahanmuuton saantiongelmat, niin silloin on jo aivan liian myöhäistä.”
Myös eläkeyhtiö Ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaava johtaja Jaakko Kiander on ihmetellyt Vartiaisen näkemyksiä.
Kiander sanoo Kauppalehden haastattelussa, että työelämään pitäisi saada ensisijaisesti ne ihmiset, jotka tällä hetkellä ovat työttömänä, työkyvyttömyyseläkkeellä, hoitovapaalla, vuorotteluvapaalla tai opiskelevat.
Työttömiä onkin suuri joukko, ja työ- ja elinkeinoministeriön tilastoissa heitä on jo lähes 360 000.
Kiander vaatii myös työelämän asennemuutosta. Vartiainen ei Kianderin näkemystä jaa.
”Asennemuutoksesta puhuminen on tyhjää. Valtiovallan täytyy tehdä reformeja, muutoksia.”
Mutta sitten Vartiainen hieman pehmentää sanomaansa.
”Totta kai meidän täytyy edistää jo maassa olevien ihmisten työllisyyttä.”
Sitten hän kuitenkin päättää arvostella Kianderin näkemyksiä.
”Se on totaalisen väärä ajatus, että rekrytointi ulkomailta ja täällä jo olevien työllisyyden kasvu olisi jotenkin toistensa poissulkevia asioita. Olisi epäluontevaa ajatella, että jos savolainen saa työpaikan, niin se on pois karjalaiselta.”
Palkansaajien keskuudessa työperäisen maahanmuuton lisäämistä ei ole viime vuosina kannatettu. Suomessa palkkoja on nostettu eripituisilla ja kokoisilla työehtosopimuksilla ja niistä on päätetty työmarkkinajärjestöjen ja työnantajien neuvotteluissa.
Valtio puolestaan on tukenut sopimusten syntymistä esimerkiksi veroratkaisuilla, joita on suunnattu molempiin leireihin.
Palkankorotusten tahdissa myös inflaatio on kasvanut: ruoan hinta, asuminen ja eläminen ovat kallistuneet vuosien saatossa. Esimerkiksi vastikään tehdyt kauppojen ruoan hinnan alennukset ovat osittain johtuneet siitä, että ihmisillä on vähemmän rahaa käytössään ja kysyntä on hiipunut.
Vartiainen kiistää, että ulkomailta tulevat työntekijät laskisivat palkkoja.
”Se että ulkomailta tulisi ihmisiä töihin, ei tarkoita sitä, että palkkataso laskisi. Mutta sitä se tarkoittaa, että palkkojen nousu viivästyisi. Suomen pitää hillitä palkkojen nousutahtia vuosien ajan, jotta saamme kilpailukyvyn korjaantumaan.”
Suomessa on tällä hetkellä voimassa työllisyys- ja kasvusopimus, jonka piirissä on noin 90 prosenttia palkansaajista. Sopimuksessa neuvoteltiin 20 euron kertakorvaus ja 0,4 prosentin palkankorotus. Työehtosopimus on voimassa noin kolme vuotta, ja se tuli voimaan lokakuussa 2013.
Vartiainen myöntää, että palkankorotukset olivat huomattavasti maltillisemmat kuin esimerkiksi kilpailijamaa Saksassa, jossa saatiin aikaiseksi minimipalkkataso ja Suomeen verrattuna palkankorotukset olivat suuremmat.
”Saksalaisten tekemät palkankorotukset olivat Suomen kannalta hyvä uutinen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että meidän kilpailukyky suhteessa Saksaan palautuu hieman nopeammin.”
Mutta ratkaisevatko maltillinen palkkaratkaisu ja työperäinen maahanmuutto Suomen talouskasvun ongelmat?
Vai onko globaali markkinatalous ajanut Suomen yritykset, valtion ja sen kansalaiset nurkkaan, koska Yhdysvaltojen subprime-skandaali ja EU:n velka- ja eurokriisi sekä sen hoito ovat kurittaneet koko maailman talouskasvua?
Olemmeko kärsijöitä isommassa näytelmässä?
”Emme ole kärsijöitä, sillä globaali markkinatalous tuo myös meille hyötyjä. Täytyy pitää huoli siitä, että meillä on hyvin toimiva markkinatalous, ja annetaan luovan tuhon toimia.”
”Ei pidä tukea vanhaa ja kannattamatonta yritystoimintaa. Enemmän pitäisi tukea siirtymistä digitalouteen, tilanne on muuttunut 1950-luvusta, jolloin Suomen teollisuutta rakennettiin.”
Jotain siis tarttis tehdä, sillä Suomen bruttokansantuote on laskenut jo kolme vuotta. Heikko talouskasvu on johtanut valtion lisävelkaantumiseen, sillä muun muassa sosiaalimenot ovat kasvaneet ihmisten jäädessä työttömiksi.