Kuva Markus Pentikainen Suomen KuvalehtiYhdysvaltalainen Kickstarter on suunnattu luovien alojen hankkeille. Kuva Markus Pentikainen Suomen Kuvalehti

Joukkorahoitus voisi olla piristysruiske hitaasti kasvavalle taloudelle. Maailmalla siitä on saatu rohkaisevia esimerkkejä – Suomessa ei.

Senja Larsen on Facebookissa toimivan Senja opettaa sinulle ruotsia -verkkoyhteisön ylläpitäjä ja keulahahmo. Yhteisön jäsenet opettelevat yhdessä ruotsia keskustellen sekä suomeksi että ruotsiksi, sekoittaen välillä kahta kieltä jopa samassa lauseessa.

Yhteisön keskuudessa syntyi idea oikean, painetun kirjan julkaisemisesta. Sosiaalisen median hengen mukaisesti kirjan kustannukset päätettiin kattaa joukkorahoituksella.

”Tällä haluttiin myös testata projektin suosio, eli kirjaprojektia lähdettiin toteuttamaan sillä ehdolla, että tarpeeksi moni saadaan innostumaan siitä”, Larsen kertoo.

Mutta mikä ihmeen joukkorahoitus?

Sijoituksia suurelta yleisöltä

Koska perinteistä sijoituspääomaa ei riitä kaikille, monet ovat alkaneet etsiä vaihtoehtoisia tapoja rahoittaa innovatiivisia ideoita.

Yksi keino on joukkorahoitus. Ideana on, että kuka tahansa voi tukea itselleen sopivalla rahasummalla projektia, jonka näkee kannattamisen arvoisena.

Internetiin on muutaman viime vuoden aikana syntynyt useita joukkorahoitussivustoja, joiden tarkoituksena on tuoda innovatiiviset hankkeet ja niiden rahoittamisesta kiinnostuneet ihmiset yhteen.

Yksi suosituimmista sivustoista on yhdysvaltalainen Kickstarter, joka on suunnattu luovien alojen projektien rahoittamiseen. Se tarjoaa käytännössä jokaisen makuun jotakin, kuten elokuvia, kirjoja ja digitaalisia pelejä. Sivuston kautta voi rahoittaa myös monenlaisia taideprojekteja.

Vaikeuksissa kärvisteleviä mediayhtiöitä voi kiinnostaa tieto, että Kickstarterissa myös erilaiset journalistiset hankkeet anovat rahaa suurelta yleisöltä. Eräs näistä on Matter, joka on toimittajien Jim Gilesin ja Bobbie Johnsonin kokeilu luoda teknologiaan ja tieteeseen keskittynyt maksullinen verkkojulkaisu, jota luetaan internetissä ja lukulaitteilla.

Giles ja Johnson aloittivat kampanjansa viime helmikuussa. He asettivat projektin toteutumisen alarajaksi 50 000 dollaria, joka piti olla kerättynä 24.3.2012 mennessä.

Tämä on joukkorahoittamisen keskeinen ominaisuus. Kampanjan järjestäjän on määritettävä minimisumma, joka pitää olla koossa, että projekti toteutuu. Kampanjan ollessa kesken raha ei vielä liiku, vaan sivusto kerää käyttäjiltä lupauksia antaa rahaa, jos määritetty alaraja täyttyy.

Välikätenä toimii verkkokauppa Amazon. Kun joku haluaa tukea projektia Kickstarterissa, hän valitsee ensin summan. Tämän jälkeen hänet siirretään Amazonin verkkosivuille, joka pyytää luottokortin tiedot.

Jos projektin vaatima kokonaissumma täyttyy, Amazon kerää rahat ja lähettää ne projektin toteuttajalle. Amazonille ja Kickstarterille jää tietty prosentuaalinen siivu kerätystä pääomasta. Mikäli kampanja jää tavoitteestaan, keneltäkään ei kerätä mitään. Epäonnistuneet joukkorahoituskampanjat eivät siis koidu rahalliseksi tappioksi tuen antajille.

Eri asia on, miten projekti etenee rahoituksen toteuduttua. Kickstarteria on kritisoitu siitä, että se ei juuri toteuta laadunvalvontaa rahoituksensa keränneiden projektien keskuudessa, ja joskus joukkorahoitettu tuote ei ole vastannut rahoittajien odotuksia. Yksittäisistä huijaustapauksista on liikkunut juoruja verkkomaailmassa, mutta huhujen katteeksi ei toistaiseksi ole saatu vedenpitäviä todisteita.

Matter keräsi takarajaan mennessä 140 202 dollaria eli noin 110 000 euroa, joten kampanja oli onnistunut. Lisäksi se oli suuren yleisön osoitus siitä, että tämän tyyliselle verkkojulkaisulle on kysyntää.

Rahankeräystä vai ennakkomyyntiä?

Joukkorahoitus eroaa normaalista rahankeräyksestä siten, että rahoittaja saa yleensä jonkinlaisen vastikkeen rahalleen. Matterin tapauksessa 10 dollarilla saa julkaisun kolme ensimmäistä juttua ilmaiseksi julkaisun käynnistyessä, jonka pitäisi tapahtua vuoden 2012 lopussa. Jos antoi 25 dollaria, kolmen ilmaisen jutun lisäksi saa mahdollisuuden päästä vaikuttamaan toimituskunnan toimintaan.

Suurimmat summat eli 3 000 dollaria tai enemmän tuovat antajalleen muun muassa mahdollisuuden mainostaa Matterissa, joka muutoin pyrkii olemaan mainosvapaa.

Maailmalla joukkorahoituksesta on siis saatu rohkaisevia esimerkkejä.

Myös Senja Larsenin vetämä joukkorahoituskampanja Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjan kustannusten kattamiseksi oli menestys. Alarajaksi määritelty 10 000 euroa ylittyi 345 rahoittajan voimin, ja loppusummaksi tuli 11 000 euroa. Annetut rahasummat vaihtelivat yhdestä eurosta 400 euroon. Jos avusti kahdeksalla eurolla, vastikkeeksi sai kirjan digitaalisen version. 23 eurolla sai painetun kirjan eli joukkorahoitetun tuotteen.

Projekti lähti käyntiin ja kirja painoon. Kaikki näytti hyvältä.

Sitten poliisihallitus puuttui asiaan. Se halusi tietää, täyttyikö Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjan joukkorahoituskampanjassa luvanvaraisen rahankeräyksen merkit.

Suomessa rahankeräyslaki säätelee rahankeräyksen toimeenpanemista. Sen mukaan rahankeräys voidaan järjestää varojen hankkimiseksi yleishyödylliseen toimintaan, eikä siihen saa liittyä lahjoittajalle annettavaa vastiketta.

Larsenin ja muiden projektissa työskentelevien vastaus poliisihallitukselle oli, että kyseessä ei ollut varsinaisesti rahankeräys, vaan tuotteen ennakkomyynti ja markkinointikampanja.

Vastaus ei tyydyttänyt poliisihallintoa. Poliisiylijohtaja Mikko Paateron allekirjoittamassa ja 11.9.2012 annetussa lausunnossa todetaan, että Senja Larsenin joukkorahoituskampanja oli rahankeräystä ja samalla kaupankäyntiä. Se olisi vaatinut rahankeräysluvan, koska projektia oli mahdollisuus tukea esimerkiksi yhden euron puhtaalla lahjoituksella. Toisaalta kampanja ei ollut normaalia kaupankäyntiä, koska tuotteen ostajalla oli mahdollisuus maksaa ylihintaa tukeakseen hankkeen edistymistä.

Joukkorahoituksen idea on se, että rahoittaja itse määrittää summan, jolla haluaa projektia tukea. Poliisihallituksen antama lausunto Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjaprojektista asettaa suomalaiset joukkorahoitusprojektit vaikeaan asemaan. Sosiaalisessa mediassa moni on ihmetellyt poliisihallituksen näkemystä, eikä joukkorahoitushankkeen puolustajia ole vaikea löytää Twitteristä tai Facebookista.

Suomalaiset joukkorahoitushankkeet jäihin

Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee myös se, että Suomessa on aikaisemmin toteutettu ainakin yksi onnistunut ja selvästi kaupallinen joukkorahoituskampanja.

Wish Bros on kuluttajatuotteita suunnitteleva ja valmistuttava suomalainen yritys, jonka ensimmäinen tuote on Wishbhone. Se on kuulokejohtoihin kiinnitettävä laite, jolla voi estää johdon sotkeutumisen ja samalla lyhentää sen pituutta.

Wishbhonea varten Wish Bros keräsi Kickstarterissa noin 23 000 euroa tammikuussa 2012. Annetut rahasummat vaihtelivat yhden ja sadan euron väliltä. Antamalla kahdeksan euroa tukija sai itselleen yhden Wishbhonen.

Wish Bros Oy:n perustajaosakas Markus Lehtonen on seurannut suurella mielenkiinnolla Senja Larsenin kirjaprojektista noussutta kohua. Ennen Wishbhonen joukkorahoituskampanjaa Wish Bros otti selvää lakipykälistä.

”Me selvitimme asiaa muutaman Helsingin yliopiston oikeustieteellisen professorin kanssa, ja heidän kantansa oli, että kyseessä on täysin laillinen, vastikkeellinen myynti”, Lehtonen kertoo.

Eikä Wishbhonen kampanja poliisia kiinnostanutkaan, joten tuote lanseerattiin joukkorahoituksen avulla.

Näin hyvin ei käynyt Senja Larsenille, joka palautti joukkorahoituksella kerätyt varat kirjaprojektin tukijoille. Tästä huolimatta kirjan teosta vastannut talkooporukka päätti antaa kirjan ilmaiseksi niille, jotka olivat tehneet ennakkotilauksen joukkorahoituskampanjan aikana.

Projektista olisi koitunut tekijöilleen useiden tuhansien eurojen tappiot, mutta tarina sai vielä yhden käänteen: Suomen Messut osti Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjoja käytettäväksi Helsingin Messukeskuksen tapahtumissa. Tilaus oli juuri sen suuruinen, että se kattoi peruuntuneen joukkorahoituksen menetetyt varat.

Kohun myötä keskeneräisiä joukkorahoitushankkeita ollaan ajamassa alas. Esimerkiksi rap-artisti Steen1 eli Seppo Lampela joutunee lopettamaan joukkorahoituskampanjansa, jolla hän olisi kerännyt 10 000 euroa uuden albuminsa julkaisua varten.

Tarvitaanko lakimuutos?

Yhdysvalloissa huomattiin jo vuoden 2011 alussa, että joukkorahoitusprojektit kompastuivat säännöstelyyn. Presidentti Barack Obama esitteli JOBS-lakialoitteen, jonka yhtenä tarkoituksena oli tehdä joukkorahoittamisesta helpompaa pienille yrityksille. Aloite sai sekä demokraattisen että republikaanisen puoleen tuen, ja laki vahvistettiin huhtikuussa 2012.

Suomessa ei olla näin pitkällä. Rahankeräyslailla turvataan kansalaisia väärinkäytöksiltä. Toisaalta se rampauttaa yhden uuden tavan hakea rahoitusta muun muassa uusien yritysten alkutaipaleelle.

Rahankeräyslakia tarkastellaan parhaillaan sisäasiainministeriössä, mutta prosessi alkoi jo viime keväänä, ja uudistus keskittyy lähinnä yleishyödyllisyyden määritelmän tarkentamiseen. Joukkorahoitus jää siis ainakin toistaiseksi muutoksen ulkopuolelle, eikä tilanne muutu, ellei asiasta tehdä poliittista päätöstä.

”Me virkamiehet toteutamme sen, minkä poliitikot päättävät. Asia on tullut keskustelunaiheeksi vasta hiljattain, ja ennen mahdollista lainsäädäntöhanketta arvioisimme kysymystä eri näkökulmista päätöksentekoa varten. Toistaiseksi joukkorahoituksen suhteen ei ole tehty päätöstä”, hallitusneuvos Katriina Laitinen sisäasiainministeriön poliisiosastolta toteaa.

Nähtäväksi jää, eteneekö asia lainsäädännöllisesti mihinkään suuntaan. Vaihtoehtona on myös, että Suomessa joukkorahoitushankkeet toteutetaan jatkossa eri tavalla kuin maailmalla on totuttu, esimerkiksi poistamalla mahdollisuus vastikkeettomaan lahjoitukseen.

Muussa tapauksessa joukkorahoitus jää vain kaukaiseksi haaveeksi suomalaisille startup-yrityksille ja innovaatiohankkeille.